MDPV

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metyleenidioksipyrovaleroni

(±)-Methylenedioxypyrovalerone Enanitiomers Structural Formulae.png

MDPV 3d.gif

Tunnisteet
IUPAC-nimi (RS)-[1-(3,4-metyleenidioksifenyylii)-2-(1-pyrrolidinyyli)-1-pentanoni)]
CAS-numero 687603-66-3 ja 24622-62-6 (hydrokloridi)
SMILES CCCC(C(=O)C1=CC2=C(C=C1)OCO2)N3CCCC3
Ominaisuudet
Molekyylikaava C16H21NO3
Moolimassa 275,35 g/mol

MDPV (metyleenidioksipyrovaleroni) on huumausaine, joka saattaa vaikutuksiltaan muistuttaa hieman kokaiinia tai etäisesti amfetamiinia. MDPV:tä kutsutaan ns. tutkimuskemikaaliksi (tai muuntohuumeksi), koska se on hyvin uusi ihmiskäytössä, sitä ei ole tutkittu juuri ollenkaan tieteellisesti ja se ei sinällään ole lainsäädännöllisesti kontrolloitu.

Aine sai vuoden 2009 aikana Suomessa julkisuutta, kun iltapäivälehdistö kirjoitti siitä "seksihuumeena", joka lisää seksuaalisia haluja.[1][2] Arkikielessä huume tunnetaan myös "aakkosina." Keväällä 2010 media kertoi puolestaan MDPV:n katukaupasta.[3] Lisäksi se toi julki käyttäjien tuntemuksia MDPV:n aiheuttamasta poikkeuksellisen voimakkaasta riippuvuudesta, ja yritti osoittaa aineen yhteyttä sen käyttäjillä ilmenneisiin sisäelinvaurioihin.[4][3]

Rakenne ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemialliselta rakenteeltaan MDPV on ruokahalua supistavan stimulantti pyrovaleronin rakenteellinen analogi (metyleenidioksi-ryhmä lisätty fenolin kohtiin 3,4). Vaikkakin MDPV:n rakenne muistuttaa nopeasti katsottuna paljonkin 3,4-metyleenidioksifenyylialkyyliamiineja (esim. MDMA) tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa merkittäviä eroja näiden aineiden välillä. Vaikutuksiltaan MDPV on käytännössä puhdas stimulantti, kun taas MDMA vaikuttaa tunteiden ja aistien havainnointiin ja käsittelyyn, on jonkin verran piristävä ja etäisesti psykedeelejä muistuttava aine. Koska aineet eroavat huomattavasti myös rakenteeltaan (vertaa kuvan rakenteiden vasenta osaa, josta näkyy selvästi bentseenirenkaasta lähtevien ’häntien’ merkittävä rakenteellinen ero) ei MDPV näy missään huumetesteissä esimerkiksi MDMA:na tai amfetamiinina. Ainetta ei myöskään testata osana rutiini- (tai edes eksoottisempia-) toimenpiteitä laboratorioissa, koska se on niin harvinainen.

Ulkonäöltään MDPV:n hydrokloridisuola (jona se oikeastaan aina esiintyy markkinoilla) on puhtaan valkoista tai kellertävää hienojauheista jauhetta, joka on hyvin hygroskooppista (eli se imee itseensä vettä helposti). Olleessaan merkittäviä aikoja ilman kanssa kosketuksissa se tummuu hiukan. Vesiliuoksessa MDPV:n on sanottu hajoavan ja menettävän tehonsa jopa muutamassa tunnissa.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MDPV:tä on tutkittu hyvin vähän ja sen farmakologiasta ei tiedetä paljoakaan. Keskushermostossa MDPV toimii muun muassa ADHD-lääke metyylifenidaatin (kauppanimiä esim. Concerta ja Ritalin) tavoin estäen dopamiinin ja noradrenaliinin (norepinefriinin) takaisinottoa presynaptiseen hermosoluun. Näin ollen se lisää dopamiinin ja noradrenaliinin määrää hermostossa.

Ensimmäinen maininta MDPV:stä on jo 1960-luvun lopussa jätetyssä patenttihakemuksessa, jossa sitä ja rakenteellisesti samankaltaisia aineita kuvaillaan stimulanteiksi. Samassa patenttihakemuksessa MDPV:n väitetään olevan noin neljä kertaa metyylifenidaattia tehokkaampi dopamiinin ja norepinefriinin takaisinotonestäjä.[5]

MDPV ei kuitenkaan ole päätynyt lääketeollisuuden käyttöön, mutta 2000-luvun alun jälkeen sitä on tavattu etenkin Euroopassa huumausainekäytössä, joskin hyvin harvinaisesti.

Käyttö ja vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmiten MDPV:tä käytetään nenään nuuskattuna tai oraalisesti (nieltynä), mutta myös suonensisäistä käyttöä esiintyy. MDPV toimii poltettuna, mutta on mahdollista että palamisreaktiossa syntyy myrkyllisiä yhdisteitä.

Käyttöannokset puhdasta MDPV:tä ovat 1–3 milligramman välillä. Monet käyttäjät pidentävät aineen suhteellisen lyhyttä vaikutusaikaa (2½-6 h) uudelleenannostelemalla tunnin tai parin välein (tällöin annokset ovat useimmiten hieman pienempiä kuin ensimmäinen annos).

Usein mainittuja subjektiivisia vaikutuksia ovat euforia, piristyneisyys, puheliaisuus, ruokahalun puute, yleinen kiihtyneisyys, parantunut keskittymiskyky, hyperseksuaalisuus ja unettomuus. Yleisesti vaikutuksia on verrattu kokaiiniin tai amfetamiinin, joskin MDPV eroaa molemmista selvästi, ollen kuitenkin vaikutuksiltaan selvästi lähempänä kokaiinia kuin amfetamiinia.

Yksittäiset isot annokset ovat aiheuttaneet ahdistusta ja paniikkikohtauksia kertomansa mukaan ”piristeille herkille” henkilöille. Pitkään jatkuneen jatkuvan käytön tiedetään johtaneen mm. amfetamiinille tyypilliseen ”piristepsykoosiin” (tällaisten syy piilee tosin pääasiassa unettomuudessa, mutta toki itse aineellakin on vaikutusta). Monet ovat verranneet MDPV:n riippuvuuspotentiaalia amfetamiiniin ja metamfetamiiniin.

Myös hyperseksuaalisuutta (etenkin miehillä) ovat monet verranneet amfetamiinin (ja metamfetamiinin) vastaavaan vaikutukseen. Vertaukset jatkuvat koskien niin sanottuja ’laskuja’. Monet ovat kuvailleet oloa horrokseksi, jota ryydittää yleinen mielialan alhaisuus, haluttomuus ja dysforia. Monet kertovat lisäksi pääkivusta. Pitkään jatkunut jatkuva käyttö ja isot annokset pahentavat ’laskuja’ merkittävästi.

16. maaliskuuta 2010 Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen johtaja, professori Erkki Vuori kertoi Helsingin Sanomissa, että muutamien vainajien ruumiinavauksissa oli viime kuukausina löytynyt niin suuria määriä MDPV:tä, että se on voinut aiheuttaa heidän kuolemansa.[6] Varmuutta kuolinsyistä ei kuitenkaan vielä ollut.[6] Samassa artikkelissa Helsingin huumepoliisin rikoskomisario Petri Rainiala kertoi, että MDPV:n käyttö yleistyy kiihtyvällä vauhdilla.[6]

Iltalehden mukaan MDPV:n käyttö oli taustalla helmikuussa 2010 tapahtuneessa ns. Korson paloittelusurmassa.[7] Itä-Uudenmaan poliisin rikoskomisario Juha Juurisen mukaan kimmokkeena itse tekoon oli ilmeisesti se, että uhri oli näpistänyt MDPV:tä tovereiltaan.[7]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MDPV luokitellaan huumausaineeksi mm. USA:ssa ja Australiassa riippuen miten näiden maiden ns. rakenteellisen analogin –lakia tulkitaan.

Suomessa MDPV luokiteltiin aikaisemmin pelkästään lääkeaineeksi[8], jolloin sen käyttö tai hallussapito ei ollut rangaistavaa. Kesäkuun lopulla 2010 eduskunta lisäsi MDPV:n huumausainelistalle.[9]

Ruotsissa MDPV on luokiteltu 1.2.2010 huumausaineeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010020611069710_uu.shtml
  2. http://www.iltalehti.fi/uutiset/200906059714558_uu.shtml
  3. a b Helpot 20 000€ - näin huumediileri tekee rahaa Uusi Suomi. 24.4.2010. Viitattu 25.4.2010.
  4. Varoittava esimerkki: ”Kuolisin, jos tulisin Helsinkiin” Uusi Suomi. 24.4.2010. Viitattu 25.4.2010.
  5. 1-[(3,4-Methylenedioxy)phenyl]-2-pyrrolidino-1-alkanones as stimulants. (Boehringer Ingelheim G.m.b.H.). Brit. (1969), 7 pp. CODEN: BRXXAA GB 1149366 19690423 Patent written in English. Priority: DE 19650523. CAN 72:21608 AN 1970:21608 CAPLUS
  6. a b c Kerkelä, Lasse: Designhuume yleistynyt pääkaupunkiseudulla Helsingin Sanomat. 16.3.2010. Viitattu 25.4.2010.
  7. a b Seksihuume johti Korson paloittelusurmaan Iltasanomat. 18.3.2010. Viitattu 25.4.2010.
  8. http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Poliisi+huolissaan+vaarallisen+seksihuumeen+yleistymisestä/1135247573124
  9. Helsingin Sanomat. MDPV-huumeen aiheuttamat sairaalakäynnit vähentyneet [1] viitattu 4.8.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.