Belisarios
Wikipedia
| Flavius Belisarios | |
|---|---|
 Osa Ravennassa sijaitsevaa mosaiikkia jonka uskotaan esittävän Belisariosta. |
|
| Rooman konsuli | |
|
535 |
|
| magister militum per Orientem | |
|
529-531, 533-542 ja 549-551[1] |
Flavius Belisarios (lat. Belisarius, noin 505–565) oli Bysantin valtakunnan kuuluisimpia sotapäälliköitä. Hän taisteli keisari Justinianus I:n aikana sassanideja vastaan. Vuonna 533 Belisarioksen johtama armeija valtasi takaisin Pohjois-Afrikan, jonka vandaalit olivat vallanneet 400-luvulla. Tämän jälkeen Belisarios kukisti ostrogootit ja valtasi takaisin Italian Bysantille. Tämän jälkeen Belisarioksen ja Justinianuksen välit kylmenivät. Belisarios johti kuitenkin vielä joukkoja sassanideja vastaan vuonna 541 ja gootteja vastaan 540-luvun lopulla. Tämän jälkeen Belisarios jäi eläkkeelle, mutta hänet kutsuttiin takaisin sotimaan bulgaareja vastaan vuonna 559.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus ja perhe
Belisarios syntyi Germania tai Germana -nimisessä kylässä, joka sijaitsi Traakian ja Illyrian rajalla. Nykyään kylän paikalla sijaitsee Saparevska Banyan kylä, joka sijaitsee nykyisen Bulgarian länsiosassa.[1] Hänen nimensä perusteella Belisarios oli alkuperältään traakkialainen. Kuten Justinianuskin, Belisarios kuului roomalaistuneeseen traakialaiseen luokkaan. Belisarios ei kuitenkaan tullut kovin alkeellisista oloista ja aloitti sotilasuransa upseerina eräässä palatsikaartin yksikössä. Belisarioksen perhetaustasta ei tiedetä mitään. Toisin kun Justinus, Belisarios ei tuonut sukulaisiaan mukanaan Konstantinopoliin. Lähteiden mukaan Belisarios oli pitkä, komea ja hyväkäytöksinen. Justinianus kiinnitti huomiota tähän tulokkaaseen ollessaan magister militum praesentalis. Justinuksen eno Justin oli keisari ja Justinianus oli jo tuolloin hyvin vaikutusvaltainen.[2]
Belisarios palveli Justinianuksen henkivartiostossa tämän ollessa magister militum.[1]
Belisarios meni naimisiin Antonian kanssa. Antonia oli kilpa-ajajan tytär ja ammatiltaan näyttelijä. Pari sai yhden lapsen Ioanninan. Antonialla oli aikaisemmasta avioliitosta ainakin yksi poika Photius ja luultavasti myös tytär, jonka kanssa eräs Ildiger meni naimisiin. Prokopioksen mukaan Antonialla oli "monta" lasta ennen kun hän meni naimisiin Belisarioksen kanssa. Vuonna 533 Belisarios adoptoi erään Theodosiuksen.[1]
[muokkaa] Persian sota
Belisarios oli vähän yli 20-vuotias, kun Justinianus lähetti hänet ja Sittaan johtamaan armeijaa, joka teki kaksi sotaretkeä Persarmeniaan. Ensimmäinen sotaretki onnistui hyvin, joukot ryöstelivät aluetta ja ottivat paljon vankeja. Toinen retki loppui tappioon armenialaisia komentajia Aratiusta ja Narsesta vastaan.[1] Belisariokselle ei ollut tarpeeksi joukkoja jotta hän olisi saanut aikaan paljon enempää. Justinianus oli kuitenkin tyytyväinen Belisarioksen aikaansaannoksiin ja ehkä hänen tarkoituksensa oli vain voimannäyttö sassanideja vastaan. Kesällä 527 eräs Libelarius oli edennyt joukkojensa kanssa aina Nisibisin vastaiselle rajalle asti, mutta oli perääntynyt ilman selvää syytä.[3] Samalla Mesopotamian dux Timostratus oli kuollut. Justinianus nimitti Belisarioksen Timostratoksen seuraajaksi dux Mesopotamiaeksi. Libelariuksen seuraajaksi tuli Hypatius. Belisarioksen päämaja sijaitsi Darassa. Belisarios nimitti assessorikseen Prokopioksen.[1]
Roomalaiset yrittivät linnoittaa Tanurinin aluetta, joka sijaitsi aavikolla Nisibisin eteläpuolella. Sassanidit estivät kuitenkin nämä aikeet. Justinianus antoi koota armeijan johon joukkoja monelta eri suunnalta, mukaan lukien Belisarios ja osa hänen joukoistaan. Belisarios ja joukko muita komentajia sai tehtäväkseen suojella roomalaisia työläisiä jotka rakensivat linnoitusta. Roomalaiset kärsivät raskaan tappion Tanurinin luona. Belisarios pakeni ratsuväen kanssa Daraan, mutta suurin osa jalkaväestä joutui joka vangiksi tai kaatui. Prokopios on sekoittanut Thannuriksen taistelun roomalaisten myöhemmin kärsimään tappioon Mindouoksen luona. Tämän epäonnistumisen jälkeen Justinianus määräsi Belisarioksen rakennuttamaan linnoituksia Mindouokseen ja Bidhwiniin. Nämä paikat sijaitsivat Nisbisin pohjoispuolella. [4]
Sassanidit saapuivat kuitenkin paikalle ja Melebason-vuorella käytiin taistelu, jonka roomalaiset hävisivät. Tanurinin taistelu käytiin joskus vuoden 528 alkupuolella ja Melebasonin taistelu myöhemmin samana vuonna. Seuraavaksi Belisarios mainitaan Lazicaan suuntautunen sotaretken komentajana. Tämä on kuitenkin luultavasti virhe ja esimerkiksi Johannes Malalas antaa tämän retken komentajaksi eri henkilön. [5]
Huhtikuussa 529 Justinianuksesta oli Justinus I:n kuollessa tullut yksinvaltias. Hän nimitti Belisarioksen itäisten joukkojen komentajaksi, magister militum per Orientemiksi. Belisarioksesta tuli ylipäällikkö sassanideja vastaan käydyssä sodassa.[3]
Belisarios eteni Daraan suuren armeijan kanssa. Justinianus lähetti Daraan myös erään Hermogeneen, jonka tuli auttaa Belisariosta sotatoimissa. Belisarios ja Hermogenes saivat kuulla että sassanidit aikoivat vallata Daran ja kaivoivat tämän takia ojia kaupungin ympärille. Sassanidit leiriytyivät Ammodiuksen luona, joka sijaitsi Daran lähellä. Sassanidien komentaja lähetti viestin Belisariokselle, jossa hän pyysi tätä järjestämään itselleen kylvyn seuraavaksi päiväksi. Belisarios valmistautui taisteluun. Ensimmäinen taistelupäivä kului joukkojen kahakoidessa ilman että mitään ratkaisevaa saatiin aikaan. Seuraavana päivänä Belisarios ja Hermogenes kävivät vilkasta kirjeenvaihtoa sassaniden komentajan kanssa. Seuraavana päivänä Belisarios järjesti armeijansa puolustukseen kun hän näki sassanidien etenevän Daraa kohti. Belisarios kukisti sassanidit Daran taistelussa.[5]
Taistelun jälkeen vuoden 530 lopulla Belisarios sai kiinni viisi samarialaista, jotka olivat matkalla kotiin Persiasta. Belisarios antoi kiduttaa heitä ja sai selville että samarialaiset olivat salaa neuvotelleet Kavadhin kanssa ja olivat valmiita pettämään roomalaiset. [5]
Vuoden 531 keväällä sassanidien komentaja Azarethes teki yllättävän hyökkäyksen Kommageneen. Emmittyään vähän aikaa Belisarios lähti tätä vastaan. Belisarios antoi linnoittaa Mesopotamian kaupunkeja siltä varalta että niiden kimppuun hyökättäisiin hänen ollessaan muualla. Belisarios ylitti Eufratin ja perusti leirin Khalkiin kohdalle, jonka lähellä sassanidit myös olivat. Sassanidit lähtivät pian perääntymään omalle alueelleen. Belisarios seurasi perässä. Pian Belisarioksen armeijaan liittyi myös Hermogenes. Belisarios ja eräs hänen alaisistaan, eräs Sunicas, olivat riitaantuneet ja Hermogenes sopi heidän riitansa. Belisarioksen joukot saivat sassanidit kiinni juuri kun he olivat poistumassa roomalaisten alueelta Callinicumin lähettyvillä. Kerrotaan että Belisarios ei olisi halunnut taistella, mutta hänen upseerinsa taivuttelivat hänet muuttamaan mieltään. Belisarios järjesti joukkonsa ja kävi taisteluun. Pääsiäispäivänä 19. huhtikuuta 531 käyty Callinicumin taistelu päättyi tappioon.[6]
Justinianus nimitti erään Contantioluksen tutkimaan Belisarioksen toimintaa. Tämän seurauksena Belisarios kutsuttiin takaisin pääkaupunkiin. Belisarioksen seuraajaksi tuli Mundus. Belisarios syytti Callinicumin tappiosta joukkojen kurin puutetta ja innokkuutta. Prokopioksen mukaan Justinianus kutsui kuitenkin Belisarioksen pääkaupunkiin johtamaan sotaretkeä vandaaleja vastaan.[7]
[muokkaa] Nika-kapina
-
Pääartikkeli: Nika-kapina
Vuoden 532 tammikuussa Konstantinopolissa syttyi niin sanottu Nika-kapina. Kapina on saanut nimensä sitä että kapinoitsijat huusivat "nika" (voitto). Kapinalliset vaativat aluksi Justinianusta erottamaan eräitä virkamiehiä, mutta pian he alkoivat vaatia keisarin eroa. 17. tammikuuta mennessä Justinianus oli menettänyt tilanteen hallinnan kokonaan. Belisarios oli kuitenkin saapunut kaupunkiin, mukanaan paljon sotilaita jotka olivat hänelle lojaaleja. Paikalla oli myös Mundus, joka komensi joukkoa heruleja. Lisäksi pääkaupunkiin oli saapunut keisarille uskollisia joukkoja Traakiasta. Kapinalliset huusivat 18. tammikuuta uudeksi keisariksi Hypatiuksen, joka oli entisen keisari Anastasiuksen veljenpoika.[8] Belisarios ja Narses johtivat keisarillisia joukkoja hippodromiin, jonne kapinalliset olivat kokoontuneet. He saivat vaivoin keisarillisen aition vallattua, jossa Hypatius ja patriisi Pompeius olivat. Hypatius ja Pompeius teloitettiin seuraavana päivänä. Seuranneissa kahakoissa kuoli tuhansia ihmisiä.[9]
[muokkaa] Vandaalisota
-
Pääartikkeli: Vandaalisota
Vandaalien laivasto oli Sardiniassa taistelemassa kapinoitsijoita vastaan, joten Belisarios sai rauhassa joukkonsa maihin Tunisiassa. Hän kohtasi vandaalien kuninkaan Gelimerin Dekimonin taistelussa. Belisarios voitti ja valloitti Karthagon. Belisarios löi vielä kerran Gelimerin Karthagon lähettyvillä Trikamaronin taistelussa ja valtasi vandaalien toiseksi suurimman kaupungin Hippo Rigiusin. Gelimer antautui Belisariokselle joka palasi Konstantinopoliin voittajana ja sai triumfin.
[muokkaa] Goottisota
-
Pääartikkeli: Goottisota
Justinianus julisti sodan ostrogooteille ja lähetti Belisarioksen sotimaan heitä vastaan Italiaan. Belisarios nousi maihin Sisiliaan 535 ja siirtyi Italian mantereelle seuraavaa vuonna. Napoli vallattiin 536 ja Rooma 9. joulukuuta samana vuonna. Witigisin johtamat gootit olivat kuitenkin vielä voimissaan ja Rooma kesti heidän pitkän piirityksensä, jonka aikana Belisarios syrjäytti paavi Sylvesterin petturuudesta. Gootit vetäytyivät kun Bysantti oli vallannut Ariminumin (Rimini) ja Narses uhkasi Ravennaa.
Ravenna antautui toukokuussa 540. Justinianus ehdotti nyt gooteille rauhaa ja olisi antanut heidän säilyttää oman valtakuntansa Pohjois-Italiassa, mutta Belisarios vastusti tätä ehdotusta. Gootit olisivat tässä myöntäneet Belisarioksen Länsi-Rooman keisariksi. Belisarios otti kruunun vastaan, mutta päästyään Ravennaan hän vangitsi goottien johtajat ja valtasi koko goottivaltakunnan Bysantille. Justinianukselle tämä ei kelvannut, hän olisi halunnut neutraalin valtion Bysantin ja frankkien välille, koska persialaiset olivat taas alkaneet vaivata itärajalla.
[muokkaa] Toinen Persian sota
-
Pääartikkeli: Bysantin–sassanidien sota (540–562)
Belisarios palasi Konstantinopoliin mutta sai kylmän vastaanoton. Hänet lähetettiin pikaisesti 541 sotimaan persialaisia vastaan, mutta kutsuttiin pian Konstantinopoliin, ennen persilaisten seuraavan vuoden hyökkäystä.
[muokkaa] Paluu Italiaan
Belisarios joutui lyhyeksi aikaa keisarin epäsuosioon sotilasvallankaappauksen pelossa, mutta lähetettiin taas 544 Italiaan, jossa goottien uusi johtaja Totila oli vallannut Pohjois-Italian Roomaa myöten. Belisarios valtasi Rooman takaisin mutta Justinianus epäili häntä ja antoi Italian joukot Narseksen johtoon. Belisarios kutsuttiin takaisin 549, ja hän jäi eläkkeelle 551.
[muokkaa] Bulgaareja vastaan
Vuonna 559 Belisarios johti joukkoja viimeisen kerran kun hän löi bulgaarit jotka olivat ylittäneet Tonavan.
Belisariosta syytettiin juonittelusta Justianusta vastaan vuonna 562 ja hän menetti kunnianosoituksensa. Joidenkin tarinoiden mukaan Justianus sokaisi hänet ja hän vietti loppuelämänsä kerjäläisenä, mutta tässä ei ole perää ja keisari palautti Belisariokselle hänen omaisuutensa ja hän eli vuoteen 565 asti mukavasti.
Osittain väärät tiedot ovat peräisin vahvasti romantisoivasta Robert Gravesin historiallisesta romaanista Valtamarski Belisarius (1957). Kirja pohjautuu historiaan, mutta kirjailija on käyttänyt runsaasti "taiteellista vapautta" muokatessaan elämäntarinaa.
[muokkaa] Lähteet
- Robert Browning: Justinian and Theodora. Gorgias Press LLC, 2003. ISBN 9781593330538.
- Averil Cameron, Bryan Ward-Perkins, John Boardman, Michael Whitby: The Cambridge Ancient History XIV. Late antiquity: empire and successors, A.D. 425-600.. Cambridge University Press, 2000. ISBN 9780521325912.
- James Allan Stewart Evans: The age of Justinian: the circumstances of imperial power. Routledge, 1996. ISBN 9780415022095.
- Jones et. al.: The Prosopography of the Later Roman Empire: A. D. 527-641. Cambridge University Press, 1992. ISBN 0521201608.
[muokkaa] Viitteet
