Gelimer
Gelimer (joissakin lähteissä myös Gelimar tai Gailamir; 480–553) oli vandaalien viimeinen kuningas vuosina 530–534. Hänen valtakautensa päättyi, kun Itä-Rooma valloitti vandaalien kuningaskunnan.
Gelimeristä tuli kuningas vuonna 530, kun hän syrjäytti katolisuuteen kääntyneen serkkunsa kuningas Hilderikin. Vandaalit olivat areiolaisia eivätkä voineet sietää katolista kuningasta.[1][2]
Itä-Rooman keisari Justinianus I oli tukenut Hilderikiä ja julisti sodan vandaaleille. Justinianuksen tarkoituksena ei ollut palauttaa Hilderikiä valtaistuimelle vaan vallata Pohjois-Afrikka takaisin Rooman haltuun. Gelimerin Sardiniaan lähettämä verovouti Goddas nousi pian tämän jälkeen kapinaan. Gelimer lähetti Sardiniaan suuren armeijan, jota johti hänen veljensä Tzazo. Vandaalien armeija kukisti Goddasin kapinan nopeasti. Gelimer ja Tzazo taistelivat sen jälkeen Afrikassa Justinianuksen kenraalia Belisariusta vastaan kahteen otteeseen vuonna 533. Vandaalit hävisivät sekä Ad Decimumin että Trikamaronin taistelut.[1][2]
Vuonna 534 Gelimer ymmärsi, ettei hän pystyisi vastustamaan Belisariusta. Hän antautui ja hänet kuljetettiin Konstantinopoliin. Antautumisensa vuoksi Gelimer sai keisarilta maatilan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kings of the Vandals in Spain 409-429 and Africa 429-533 Foundation for Medieval Genealogy. Viitattu 11.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Vandals King Gelimer German Tribes org. Arkistoitu 30.11.2007. Viitattu 11.12.2021. (englanniksi)
| Edeltäjä: Hilderik |
Vandaalien kuningas 530–534 |
Seuraaja: - |
| ||||||||||||||||||
