Nika-kapina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nika-kapina (muinaiskreikaksi ἡ στάσις τοῦ Νίκα) tapahtui Bysantin valtakunnan pääkaupungissa Konstantinopolissa tammikuussa vuonna 532. Kapinan yhteydessä suuria osia kaupungista paloi maan tasalle ja peräti 30 000–50 000 ihmistä menehtyi.[1]

Antiikin Roomassa ja Bysantissa hevosurheilu oli suosittua ja vaunukilpa-ajojen katsojat olivat järjestäytyneet ns. sirkuspuolueisiin. Roomassa puolueita oli ollut neljä, ja ne oli nimetty suosikkijoukkueen käyttämän värin mukaan. 500-luvun Bysantissa oli vain jäljellä kaksi puoluetta, "siniset" ja "vihreät". Kummallakin puolueella oli paljon vaikutusvaltaa. Sirkuspuolueita voitaisiin verrata niin huligaaneihin kuin poliittisiin puolueisiin. Sinisten johtajat edustivat maanomistajaluokkaa ja vihreiden johto lähinnä kauppaa ja teollisuutta.[2]

Puolueiden jäsenillä oli muun muassa tapana huudella keisarille omia vaatimuksiaan kilpa-ajojen yhteydessä. Konstantinopolin hippodromi oli tavallaan koko kaupungin olohuone. Puolueiden kannattajissa myös korkea-arvoisia henkilöitä. Esimerkiksi keisari Justinianus I oli sinisten kannattaja. Sirkuspuolueilla oli tapana mellakoida ja esimerkiksi keisari Anastasiuksen aikana tapahtui peräti kymmenen mellakkaa, jotka voidaan liittää sirkuspuolueisiin.[2]

Konstantinopolin palatsi- ja hippodromialue.

Nika-kapinan taustana oli se, että vuonna 531 eräät sinisten ja vihreiden edustajat tuomittiin murhasta ja heidät oli tarkoitus hirttää. Muutama tuomittu pääsi karkaamaan 10. tammikuuta 532. He pakenivat kirkkoon, jonka ympärille kerääntyi kiihtynyt ihmisjoukko. Keisari Justinianus neuvotteli juuri rauhasta persialaisten kanssa ja nyt pääkaupungissa oli samalla syntynyt mahdollinen kriisi. Kansa oli myös raivoissaan korkeasta verotuksesta. Rauhoittaakseen tilannetta Justinianus julisti kilpa-ajot pidettäväksi 13. tammikuuta ja perui tuomiot.

Kilpa-ajot pidettiin niin kuin oli luvattu. Aluksi ihmiset vain huusivat erilaisia solvauksia Justinianusta kohtaan, mutta päivän lopulla katsojat alkoivat huutaa Nika ("voitto"), tavanomaisten "vihreä" ja "sininen"-huutojen sijaan. Tämän jälkeen alkoi yleinen mellakka.[2] Ihmismassat yrittivät hyökätä keisarillista palatsia vastaan, mutta eivät onnistuneet. Seuraavien päivien ajan palatsi oli käytännössä piiritettynä.

Eräät senaattorit näkivät nyt tilaisuutensa päästä eroon Justinianuksesta, jota pidettiin nousukkaana. Senaatin tukemana mellakoitsijat vaativat, että Justinianus erottaisi eräitä virkamiehistään joita kansa erityisesti vihasi. Erotettaviksi vaadittiin verotuksesta vastaavaa prefekti Johannes Kappadokialaista ja lainsäädännön uudelleenkirjoittamisesta vastaavaa kvestori Tribonianusta. Lopulta he julistivat uudeksi keisariksi Hypatiuksen, joka oli entisen keisari Anastasiuksen veljenpoika.

Justinianus oli jo valmis pakenemaan pääkaupungista, mutta keisarinna Theodora sai hänet pysymään kaupungissa. Tämän jälkeen Justinianus määräsi kenraalinsa Belisariuksen ja kamariherra Narseksen kukistamaan kapinan. Kapinalliset saatiin kootuksi Hippodromiin, jossa heistä teloitettiin arviolta 30 000. Myös kapinalliset senaattorit ja Hypatius teloitettiin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka T. Heikura: "Muinaisia formulakuskeja ja huliganismia - Kilpa-ajot Konstantinopolin hippodromilla". Tieteessä tapahtuu, 2001/5. Artikkelin verkkoversio
  2. a b c d Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 584–586. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.