Konstantinopolin hippodromi
Konstantinopolin hippodromi oli aikansa suurin ja kuuluisin hevosajojen näyttämö. Sen katsomossa oli 80 000 istumapaikkaa ja se oli upeasti koristeltu.[1] Hippodromi rakennettiin vuosina 203–330, ja sen esikuvana oli Rooman Circus Maximus.[2]
Hippodromin rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hippodromi oli noin 480 metriä pitkä ja 117 metriä leveä areena, jossa oli puoliympyrän muotoiset päät ja kaksi ajorataa. Valjakot kiersivät selkärangaksi (lat. spina) kutsuttua koroketta, jonka päissä olivat kääntymispylväät (lat. metae). Ajajalle radan vaarallisin kohta oli kaarros pylvään kohdalla. Jos se ohitettiin liian läheltä, vaunut saattoivat ruhjoutua siihen. Jos taas kaarsi liian kaukaa, vaunut saattoivat menettää etumatkaansa tai törmätä takana tuleviin. Keisarin aitio, josta myöhemmin kehittyi suorastaan pieni linnoitettu palatsi, sijaitsi itäisessä, palatsialueen puoleisessa katsomossa. Aitiosta oli turvallinen käytävä Konstantinuksen rakentamaan keisarin Suureen palatsiin.[2]
Hevoskilpailujen huippukausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska kirkko kielsi gladiaattoritaistelut, tuli myöhäisantiikin aikana hevoskilpa-ajoista suosittu ajanviete. Niiden huippukausi koettiin 500-luvun alkupuolella. Keisari Anastasios I kielsi villi-eläinnäytännöt vuonna 498 ja teatterin pantomiimin vuonna 502. Muutaman vuosikymmenen ajan 500-luvun alussa sirkusajot olivat ainoa kansan huvitus Konstantinopolissa. Oli lukuisia merkkipäiviä, joiden yhteydessä järjestettiin kilpa-ajot hippodromilla. Sama toistui myös Bysantin pienemmissä kaupungissa. Vaunukilpailuratoja oli ainakin Thessalonikassa, Antiokiassa ja Nikomedeiassa.[2]
Päivittäisten lähtöjen lukumäärä lienee ollut 500-luvulla yleensä 24 tai 25 lähtöä, vaikka useampiakin lähtöjä on lähteissä mainittu. Ajo suoritettiin kaksi- (lat. bigae) tai nelivaljakolla (lat. quadrigae), ja joskus hevosia oli enemmänkin. Hippodromilla kilpaili neljä ajopuoluetta (lat. factiones): vihreät, siniset, punaiset ja valkoiset. Nimensä ne saivat valjakkojen väritunnuksista.[2]
Kilpa-ajojen ja ajopuolueiden pääasiallinen rahoittaja oli keisari. Koska ajojen järjestäminen oli kallista, ei niihin enää 500-luvulla ollut varaa kenelläkään yksityisellä. Jopa konsulit tarvitsivat tähän aikaan valtiolta rahallista apua ajojen järjestämiseen. Silti kilpa-ajot olivat yleisölle ilmaisia, eivätkä ne tuottaneet järjestäjälleen mitään. Ei ollut myöskään valtion järjestämää voittajavedonlyöntiä.[2]
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska Bysantin valtio joutui 500-luvun puolivälin jälkeen pysyvästi taloudellisiin vaikeuksiin, jouduttiin myös kalliiksi tulleita kilpa-ajoja vähentämään. Niitä kyllä järjestettiin edelleen useiden vuosisatojen ajan, mutta entiseen loistoonsa ne eivät enää koskaan nousseet. Kilpa-ajojen ohella alettiin Hippodromilla pitää myös seremonioita keisarin ylistykseksi.[2]
Tiettävästi viimeisen kerran Hippodromilla järjestettiin kilpa-ajot vuonna 1204,[2] juuri ennen Konstantinopolin suuntautunutta neljättä ristiretkeä. Silloin Venetsiasta saapuneet ristiretkeläiset ryöstivät kaupungin ja sulattivat hippodromin pronssipatsaatkin, joista he löivät kolikoita. Todennäköisesti myös paikalla olleet kilpa-ajajien patsaat tuhoutuivat samassa yhteydessä. Lysippoksen pronssihevoset kuitenkin säilyvät, mutta ne siirrettiin Venetsian Pyhän Markuksen kirkkoon.[2]
Osmanien aikana stadionin rakennelmat suurelta osin purettiin ja käytettiin vieressä sijaitsevan Sinisen moskeijan rakennusaineiksi.[2] Hippodromin paikalla on nykyisin laaja Sultanahmet Meydanı -aukio. Aukiolla ovat yhä jäljellä Hippodromin areenalle aikoinaan pystytetyt Theodosiuksen obeliski, Konstantinos VII:n pylväs 900-luvulta ja Käärmepylvään jalusta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fuchs, J. W.: MMM Antiikin sanakirja, s. 111–112. Suomentanut Itkonen-Kaila, Marja. Otava, 1972.
- ↑ a b c d e f g h i Pekka T. Heikura: "Muinaisia formulakuskeja ja huliganismia - Kilpa-ajot Konstantinopolin hippodromilla". Tieteessä tapahtuu, 2001/5. Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Istanbul – Tarujen alkulähteillä Ellit. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 4.4.2014.
