Viljo Vyyryläinen

Viljo Vyyryläinen
Henkilötiedot
Syntynyt	29. huhtikuuta 1917 Johannes
Kuollut	24. heinäkuuta 1976 (59 vuotta) Kaarina
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1939–1944
Taistelut ja sodat	talvisota, jatkosota
Sotilasarvo	ylikersantti
Kunniamerkit	Mannerheim-ristin ritari
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Viljo Ilmari Vyyryläinen (29. huhtikuuta 1917 Johannes – 24. heinäkuuta 1976 Kaarina) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari.

Elämä

Lapsuus

Viljo Vyyryläisen vanhemmat olivat Johanneksen kunnanesimiehen poika muurari Anton Arvid Vyyryläinen (1877-1918) ja meijerinhoitaja Adolfina Henriette Westerlund. Molemmat olivat syntyjään Johanneksen Vaahtolan kylästä. He solmivat avioliiton vuonna 1901. Sisällissodassa Viljon isä toimi punaisten puolella Johanneksen vallankumoustuomioistuimen syyttäjänä ja elintarvikelautakunnan puheenjohtajana. Hänet teloitettiin sodan loppuvaiheessa toukokuussa 1918.

Asepalvelus ja sota

Vyyryläinen suoritti varusmiespalveluksensa Rannikkotykistörykmentti 2:ssa, jossa hän sai tykkimiehen koulutuksen ja kansimiehen erikouskoulutuksen. Varusmiespalvelus päättyi syksyllä 1939 vain muutama kuukausi ennen talvisotaa. Talvisodan aikana Vyyryläinen osallistui vihollisen panssarivaunun tuhoamiseen Säkkijärven Vilaniemessä. Jatkosodassa Vyyryläinen osallistui muun muassa Viipurinlahden ja Koiviston saarten taisteluihin kesällä 1941. Hänet ylennettiin korpraaliksi saman vuoden joulukuussa. Vyyryläisen luonnetta kuvailtiin hurjapäiseksi ja rohkeaksi.

21. joulukuuta 1944 alikersantti Vyyryläinen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 181. Ansioiksi katsottiin toiminta korpraalina Viipurinlahden taisteluihin kuuluvassa Teikarsaaren taistelussa kesällä 1944, jolloin Vyyryläinen otti oma-aloitteisesti johtoonsa kaksi joukkuetta sen jälkeen, kun joukkueiden johtajat olivat haavoittuneet. Vyyryläinen johti vastaiskua, mikä ”erinomaisen tehokkaasti vaikutti vihollisen työntämiseen mereen ja lopulliseen tuhoamiseen.” Taistelujen loppuvaiheessa hän organisoi saaren pohjoisosaan uuden puolustuslinjan ja johti joukkoja vihollisen noustessa maihin, kunnes paikalle saatiin kuljetettua suomalaisupseereita. Kun kaikki lääkintämiehet olivat joko haavouttuneet tai kaatuneet, järjesti Vyyryläinen haavoittuneiden huollon ja evakuoinnin ”mitä vaikeimissa olosuhteissa.” Vyyryläinen valtasi henkilökohtaisesti neljä vihollisen konekivääriä taistelun aikana ja poistui saarelta viimeiseinä perääntymiskäskyn saavuttua. Taistelussa Vyyryläinen haavoittui lievästi käteen ja päähän.

Sodan jälkeen

Talvisodan aikana Vyyryläisen äiti joutui evakkoon Piikkiöön, jonne Viljokin asettui. Sittemmin sodan jälkeen hän rakensi perheelleen omakotitalon Kaarinaan. Vyyryläinen oli puoluekannaltaan sosialidemokraatti ja istui Kaarinan kunnanvaltuustossa 1954–1976. Hän toimi sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ja kunnalliskodin johtokunnan puheenjohtajana. Vyyryläinen oli siviiliammatiltaan muurari.

Vyyryläinen ylennettiin ylikersantiksi 23. joulukuuta 1968.

Vyyryläinen kuoli 59-vuotiaana Kaarinassa heinäkuussa 1976. Hänet on haudattu Turkuun Katariinan hautausmaalle.

Lähteet

• Lions Club Littoinen: Littoinen sanoin ja kuvin (1993)
• Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0
• Kukkonen, Heimo 2009: Viljo Vyyryläinen Punaorpo - Marskin ritari - luottamusmies. Poliittisen historian julkaisuja 35, Turku.
• Arvaja, Matti 2010: Punaorvosta kasvoi Marskin ritari ja kunnallisalan luottamusmies Kaarinaan. Turun Sanomat 10.1.2010.