Teikarsaari
.jpg)
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Merialue | |
| Korkein kohta |
16,5 m |
Teikarsaari (myös Teikarinsaari ja Teikari, ven. Игривый, Igrivyi) on aiemmin Suomelle kuulunut saari ja kylä Viipurinlahdella luovutetussa Karjalassa. Teikarsaari kuului entisen Viipurin läänin Säkkijärven kuntaan. Nykyään se on osa Venäjää.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teikarsaari on kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään vajaan kilometrin mittainen. Saaren läntinen osa on kallioinen Selkäranta. Teikarin korkein kohta on Mäkikallio. Metsälampi on nimeltään Maaruona. Siitä laski Kotlahteen Ruonanoja. Pienempiä järviä ovat Selkäruona ja Rasilampi, jonka luona kumpusi lähde. Saarella kasvaa mänty- ja kuusimetsää, ranta-alueilla lehtimetsää ja lepikkoa.
Uuraan satamaan on matkaa noin seitsemän ja Viipuriin noin 24 kilometriä. Vilaniemi Säkkijärven rannikolla on kahden kilometrin päässä. Tuppura sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä etelässä ja Melansaari noin kilometrin päässä pohjoisessa.
Talvisotaan saakka asutun Teikarsaaren lisäksi kyläkuntaan kuuluivat Melansaari, Vuolaansaari, Laukkosaari, Luppi ja Kiuskeri. Teikarin kaakkoiskulmassa sijaitsee Niemenpää ja luoteiskulmassa Pitkäniemi. Laivalaituri sijaitsi itärannalla sijaitsevassa Haukilahdessa. Saaren keskikohdalla Äysterniemen ja Listnimen välissä sijaitsee Kotlahti, jonka ranta-alue oli saanut nimen Karjanurmi.
Teikarsaaren Selkärantaa
Teikarsaaren itäkärki
Teikarsaaren Selkärannan rantakalliota
Teikarsaaren länsikärki vuonna 1897. Lähde Kansallisgalleria, Hugo Simbergin arkisto
.jpg)
Asukkaat ja elinkeinot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teikarsaari mainitaan vaihtelevissa kirjoitusasuissa 1500-luvun säilyneissä dokumenteissa. Ennen talvisotaa saaressa oli runsaat 30 taloa ja noin 120 vakituista asukasta. Teikarissa oli koulu, kauppa ja merivartioasema. Saareen pääsi säännöllisen laivaliikenteen mukana. Teikari on suomenkielisen saaristolaisasutuksen historiaa. Talojen pitäjien sukunimiin kuuluivat: Huovila, Teikari, Pukki, Hämäläinen, Hannola, Parkkari, Pöntynen, Sahala, Päkki, Arvilommi, Gummerus, Fokin, Sigg, Uski, Jukka, Risu, Luotsila.
Saarella oli peltoja noin 40 hehtaaria. Teikarilaiset harjoittivat kalastusta ja karjanhoitoa sekä metsästystä. Samoin merenkulku, sahatavaran lastaus ja Uuraan satama tarjosivat työpaikkoja. Asukkaat majoittivat kesävieraita aikana, jolloin lomalaiset eivät vielä rakentaneet kesämökkejä.
Sota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teikarsaarella käytiin useita verisiä taisteluja talvi- ja jatkosodan aikana sen strategisen sijaintinsa takia. Vuoden 1944 taistelujen erityispiirteenä on eri puolustushaarojen välinen yhteistyö, mikä oli vielä jatkosodan aikana harvinaista. Maa-, meri-, ja ilmavoimat tukivat toisiaan sekä Suomen että Neuvostoliiton puolella.[1] Teikarsaaren taistelut ovat osa Kannaksen suurhyökkäystä 1944.
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisodassa venäläiset aloittivat Kannaksen sotatoimiin liittyen 2. maaliskuuta 1940 hyökkäyksen Viipurinlahden ylitse. Ensimmäiset iskut kohdistuivat muun muassa Teikarsaareen ja Tuppuraan. Teikarsaaren taistelut alkoivat aamuyöllä 2. maaliskuuta ja suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään saaresta maaliskuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä. Rannikkoryhmän komentaja, kenraaliluutnantti Oesch antoi 3. maaliskuuta käskyn, jonka mukaan Teikarsaari olisi ehdottomasti sisällytettävä pääpuolustuslinjaan ja vallattava takaisin suomalaisten hallintaan. Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen 4. maaliskuuta ja hyökkäsivät saaren pohjoisosaan ja onnistuivat pureutumaan Neuvostojoukkojen selustaan noin klo 09.00 aamulla. Neuvostoliitto sai kuitenkin lisätukea ja neuvostopanssarivaunujen hyökätessä jäätä pitkin suomalaisosaston sivustaan, joutuivat suomalaiset vetäytymään saarelta kahden kilometrin päässä olevaan Vilaniemeen. Teikarsaari jäi Neuvostoliiton hallintaan ja pysyi osana Neuvostoliittoa Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti talvisodan päätyttyä.[2]
Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teikarsaari vallattiin takaisin jatkosodan aikana 29. elokuuta 1941. Viereinen Uuraansaari ja Johannekseen kuulunut Hannukkalansaari vallattiin 1.9. mennessä.[2]
Neuvostoliitto Valtasi Viipurin 20. kesäkuuta 1944, minkä jälkeen Neuvostoliitto otti tavoitteekseen hyökätä Viipurinlahden yli länteen. Neuvostojoukot lähtivät liikkeelle 30. kesäkuuta, tavoitteenaan vallata Uuraansaari, Melansaari ja Teikarsaari Viipurinlahden ylimenon vasemman sivustan suojaamiseksi. Maihinnousuveneitä oli tukemassa tykkiveneitä, raivaajaveneitä ja lentokoneita. Ensimmäinen neuvostopataljoona rantautui Teikarsaareen 25 veneellä idästä myöhään illalla 30. kesäkuuta. Maihinnousua tuettiin tykistöllä ja suojasavuilla. Maihinnousseet joukot saivat rannan haltuunsa ja pääsivät jatkamaan pitkälle saareen suomalaisten perääntyessä saaren keskiosaan. Suomalaiset rantauttivat Viipurinlahden länsirannikolta kolme komppaniaa vahvistuksena ja aloittivat oman vastahyökkäyksen. Neuvostojoukot eivät pärjänneet suomalaisille vahvistusjoukoille ja lähes koko neuvostopataljoona oli tuhottu seuraavaan aamuun mennessä. Neuvostolitto yritti uutta maihinnousua samana aamuna noin klo 08.30 mutta suomalaiset torjuivat hyökkäyksen. Suomalaiset olivat tuhonneet hyökkäykseen osallistuneesta kuudesta neuvostopataljoonasta viisi 1. heinäkuuta mennessä. Teikarsaaren puolustukseen osallistui mm. 1. Rannikkodivisioonan alainen Rannikkotykistörykmentti 22 (RTR 22). Rykmentin komentaja Arvo Lyytinen kiitteli miehiä hyvästä työstä ja jakoi vapaudenmitaleita ansioituneille sotilaille.[2][3][4]
Seuraavien päivien aikana neuvostojoukot ampuivat Teikarsaareen häirintätulta ja tekivät tunnusteluhyökkäyksiä. 4. heinäkuuta neuvustojoukot avasivat tykkitulen saaren rannalla olevia puolustuslinjoja kohti ja ilmapommittivat sekä saarta että paikalla olleita suomalaisia sota-aluksia 40 lentokoneen voimin. Johanneksesta liikkelle lähteneet, tykkitulen suojaamat neuvostojoukot yrittivät maihinnousua Teikariin noin 60 aluksella noin klo yhdeksän aamulla. Suomalaisten tykistö tuhosi osan aluksista merelle ja rantaan päässeet maihinnousut rajattiin vastahyökkäyksillä. Yksi vihollisen joukoista eksyi vahingossa Melansaareen ja suomalaiset tuhosivat tämänkin lähes kokonaan. Teikarsaaren rannan saavuttanut toinen maihinnousuosasto torjuttiin ja pakotettiin takaisin mereen. Teikarsaari oli jälleen pelkästään suomalaisten hallinnassa aamu kuudelta 5. heinäkuuta mennessä. Suomalaiset olivat nyt onnistuneet torjumaan kaksi ensimmäistä maihinnousua. Neuvostoliiton tappiot olivat kovat, 160. rykmentin 1136 miehestä vain 82 palasi hengissä takaisin.[2][3][5][6][7]
Neuvostoliitto aloitti uuden hyökkäyksen Teikarsaarta vastaan 5. heinäkuuta noin klo 09.30 aamulla. Tykistötulta ammuttiin mereltä, mantereelta ja vallatuilta lähisaarilta. Monet Teikarsaaren rakennuksista olivat tässä vaiheessa tuhoutuneet ja saarella levinneet tulipalot häiritsivät suomalaisten toimintaa. Neuvostoliitto onnistui saamaan saaren rantaan kolme T-26 panssarivaunua tukemaan hyökkäystään. Suomalaiset joutuivat vetäytymään rajujen taistelujen seurauksena saaren pohjoispäähän. Juuri ennen puoltapäivää suomalaisille annettin vetäytymiskäsky saarelta. Evakuointikalustoa oli vain vähän ja neuvostojoukot häiritsivät sitä omalla tulenkäytöllään. Useat suomalaiset vetäytyivät saaresta vihollisen konekivääritulen alla uiden. Viisi vuorokautta kestäneissä Teikarsaaren taisteluissa suomalaisia haavoittui yli 500 ja kaatui yli 300, joista hukkuneiden ja mereen ammuttujen määrä on noin 70-80. Vangiksi joutuneista suomalaisista selvisi hengissä 27. Neuvostotappiot olivat laskettavissa tuhansissa. Taistelu kuuluu Suomen sotahistorian verisimpiin, kun joukkojen koko suhteutetaan taistelun kestoon ja tappiolukuihin.[2][8][9][10][11]
Vaikka Suomi menetti noin 20 saarta Viipurinlahdelta, pidetään taistelua merkittävänä torjuntavoittona ja yhtenä jatkosodan ratkaisutaisteluista, sillä Neuvostoliiton eteneminen pysähtyi Viipurinlahdelle suomalaisten kovan vastarinnan seurauksena. Neuvostojoukot eivät koskaan saavuttaneet Viipurinlahden länsirantoja eivätkä he päässeet etenemään pidemmälle Suomeen.[1][12][13]
Taisteluihin osallistuneita henkilöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viljo Ilmari Vyyryläinen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi osallistuttuaan Teikarsaaren puolustustaisteluun kesällä 1944, jossa hän otti korpraalina komentoonsa kaksi joukkuetta, valtasi henkilökohtaisesti neljä vihollisen konekivääriä ja organisoi vastahyökkäyksen sekä oma-aloitteisesti järjesti haavoittuneiden huollon ja evakuoinnin. Myöhemmin hän organisoi uuden puolustuslinjan vihollisen yrittäessä maihinnousua.[14]
Teikarsaaren taistelujen viimeinen elossa oleva sotaveteraani, vuonna 1925 syntynyt ja Teikarsaarella itsekin asunut kersantti Viljo Aronniemi, menehtyi 99-vuotiaana. Hänet siunattiin Hietaniemessä 1.2.2025. Aronniemi määrättiin Teikarsaarelle 4. heinäkuuta 1944. Seuraavana aamuna 5. heinäkuuta 1944 Neuvostoliitto avasi jälleen tykkitulen saaren kaikkia rantoja kohti, aloitti saaren ilmapommitukset ja rantautti saarelle omia maihinnousujoukkojaan. Suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään saaren viimeiselle puolustuslinjalle ja lopulta Aronniemen osaston uimatatoisille miehille annettiin lupa yrittää pelastautua saaresta uimalla. Aronniemi onnistui uimaan Teikarsaaresta vajaan kahden kilometrin päässä sijaitsevaan Santasaareen, jossa saksalaisjoukot olivat vastassa.[15]
Suomussalmella syntynyt 23-vuotias matruusi Viljo Ronkainen osallistui Teikarsaaren taisteluihin kesällä 1944. Saarelta elossa vetäytyneet 80. torjuntakompanian miehet huomasivat Ronkaisen puuttuvan joukosta ja hänet ilmoitettiin kadonneeksi. Sotavainajia etsivä vapaaehtoisryhmä löysi Ronkaisen Teikarsaarelta kesällä 2021. Vilho Ronkainen tunnistettiin ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle sankarihautaan sotilaallisin kunnianosoituksin syntymäpäivänään 6.4.2023.[16][17]
Reservin luutnantti Bertel Storskrubbin komennuksessa ollut osasto tuhosi Teikarsaarella ylivoimaisen vihollispataljoonan. Vetäytymiskäskyn tultua Storskrubb ui saarelta kolmen kilometrin matkan mantereelle.
Ratamoottoripyöräilijä Tauno Nurmi osallistui Teikarsaaren taisteluihin.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaasan rannikkojääkäripataljoonan perinnepäivä, 5.7. on Teikarsaaren taistelujen raskaimman päivän vuosipäivä. Upinniemen ja Dragsvikin varuskunnissa on Teikarsaaren taistelujen muistokivet.[10]
4. heinäkuuta 1944 Tykkiveneet Hämeenmaa ja Turunmaa vaurioituivat tukiessaan Teikarsaaren puolustusta. Neuvostoliiton Il-2-koneiden pudottamat kaksi pommia räjähtivät vedessä Turunmaan alapuolella. Tykkivene Uusimaa sai kaksi osumaa Neuvostoliiton ampumista kranaateista, minkä seurauskena lähes kaikki aluksella olleet upseerit haavoittuivat. Uusimaan päällikkö menehtyi myöhemmin saamiinsa vammoihin.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansa Taisteli -aikakauslehden kirjoitus kesän 1944 taisteluista Teikarsaaressa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Jatkosodan unohdettu ratkaisutaistelu Ruotuväki. 17.7.2023. Viitattu 22.1.2026.
- 1 2 3 4 5 Suomen Sotahistoriallinen Seura Ry: Teikarsaari (myös Teikarinsaari), Viipurinlahti sotahistoriallisetkohteet.fi. 2020. Viitattu 21.01.2026.
- 1 2 Kolme torjuntavoittoa Karjalan Kannaksella 1944 www.jput.fi. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ Vilho oli kadoksissa lähes 80 vuotta – sitten metallinpaljastin piippasi Teikarsaaressa Ilta-Sanomat. 23.4.2023. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ Juhani Putkinen: Teikari 4.7.1944 (Saari Viipurinlahdella) Pirkan Blogit. 4.7.2019. Viitattu 19.3.2025.
- ↑ Isäntä: Sotiemme kartat: Teikarsaaren taistelut Sotiemme kartat. sunnuntai 20. lokakuuta 2013. Viitattu 22.1.2026.
- ↑ Isäntä: Sotiemme kartat: Teikarsaaren taistelut Sotiemme kartat. sunnuntai 20. lokakuuta 2013. Viitattu 22.1.2026.
- ↑ Huuskonen, Matti: Viipurinlahden miehet estivät iskun suomalaisjoukkojen sivustaan Helsingin Sanomat. 5.7.2004. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Kenen kultasormus jäi Neuvostoliittoon? Long Play. 16.8.2018. Viitattu 16.3.2025.
- 1 2 Jatkosodan unohdettu ratkaisutaistelu Ruotuväki. 17.7.2023. Viitattu 18.3.2025.
- ↑ Viipurinlahden ja Teikarin saaren taistelut 1944 6.3.2024. Jalkaväkimuseo. Viitattu 17.2.2026.
- ↑ TAUSTA | Viipurinlahden ylimeno jäi puna-armeijalta yritykseksi Helsingin Sanomat. 5.7.2004. Viitattu 22.1.2026.
- ↑ Torjuntavoitto Viipurinlahdella jput.fi. Viitattu 24.1.2026.
- ↑ Vyyryläinen Viljo Ilmari – Marskin Ritarit marskinritarit.fi. Viitattu 22.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Kannaksen unohdetun ratkaisutaistelun viimeinen sankari on poissa – "Mietin päivän olevan viimeiseni" mtvuutiset.fi. Viitattu 16.3.2025.
- ↑ Vilho oli kadoksissa lähes 80 vuotta – sitten metallinpaljastin piippasi Teikarsaaressa Ilta-Sanomat. 23.4.2023. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ HS Helsinki | Hietaniemen hautausmaalla poikkeukselliset hautajaiset: jatkosodassa kadonnut mies haudataan Helsingin Sanomat. 5.4.2023. Viitattu 21.1.2026.
Alahäme • Alaoutila • Heinlahti • Hujakkala • Huovila • Hyppälä • Hyttilä • Ihaksela • Iivanala • Jokikylä • Kallola • Karvala • Kaukiala • Kolhola • Lahnajärvi • Lahtiala • Laihajärvi • Laisniemi • Lavola • Muhulahti • Nisalahti • Nurmela • Paakkala • Ristsatama • Salajärvi • Santajoki • Siissala • Sirkjärvi • Suurpäälä • Säkkijärvi • Säämälä • Tapiola • Teikarsaari • Timperilä • Vilajoki • Vilaniemi • Villala • Väkevälä • Yläoutila