Katalonia

Katalonia Catalunya (kat.) Cataluña (esp.) Catalonha (oks.)
sijainti Espanjassa
Lippu	Vaakuna
sijainti Euroopassa
Valtio	Espanja
Maakuntia	4
Kuntia	947
Itsehallinto	9. syyskuuta 1932 22. joulukuuta 1979
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Barcelona
– itsehallintoalueen puheenjohtaja	Carles Puigdemont (PDC)
Edustus	Espanjan parlamentti
– Kongressi	47 paikkaa
– Senaatti	16 paikkaa
Pinta-ala	32 114 km² (6.)
Väkiluku (2010)	7 504 881 (2.)
– väestötiheys	218,73 as./km²
Kielet	katalaani ja espanja, Val d'Aranin piirikunnassa myös oksitaani
Symbolit
– Kansallislaulu	Els Segadors
Lyhenteet
– ISO 3166	CT
Generalitat de Catalunya
Infobox OK

Katalonia (kat. Catalunya, esp. Cataluña, oksitaaniksi Catalonha) on itsehallintoalue Koillis-Espanjassa. Sitä rajoittavat pohjoisessa Ranska ja Andorra, idässä Välimeri, etelässä Valencia ja lännessä Aragonia. Sen pääkaupunki on Barcelona.

Katalonian viralliset kielet ovat katalaani ja espanja, Val d'Aranissa myös oksitaani.

Historia

Vanha aika

Katalonian alueella on ollut asutusta jopa yli 50 000 vuoden ajan. Neandertalinihmisen asumisesta alueella on löydetty varmoja todisteita, kuten tulisijoja ja työkaluja. Kivikauden jälkeen alueella oli lukuisia iberiheimoja. Antiikin ajalla sinne saapui foinikialaisia ja kreikkalaisia kauppiaita, jotka perustivat Empúriesin satamakaupungin. Puunilaissotien aikaan noin vuonna 218 eaa. Empúriesiin rantautui roomalaisia, jotka valloittivat myöhemmin alueen ibereiltä ja hallitsivat sitä aina Rooman valtakunnan sortumiseen 400-luvulle saakka.

Keskiaika ja itsehallinto

Myöhemmin nykyisen Katalonian aluetta hallitsivat visigootit, joiden valta päättyi muslimivalloitukseen 800-luvulla. Katalonian pohjoisosissa muslimikausi jäi verrattain lyhyeksi, noin 80 vuodeksi, mutta eteläiset alueet kuten Lleida, Tarragona, Balaguer ja Tortosa olivat Al-Andalusin hallinnassa lähes neljä vuosisataa. Kaarle Suuri muodosti nykyisen Espanjan ja Ranskan välille eräänlaisen suojavyöhykkeen, Marca Hispanican, Ranskassa sijainneen frankkivaltakunnan ja Cordoban kalifaatin hallitsemien muslimialueiden väliin. Tätä aluetta hallitsivat pienet kreivikunnat, kuten Besalú tai Girona, joiden myöhempää liittoutumista pidetään Katalonian poliittisen yhteyden alkuna.. Myöhemmin muslimien vaikutusvalta alueella heikkeni ja kristityt kreivikunnat laajenivat etelään. Vuonna 785 frankit valloittivat Gironan ja vuonna 801 Barcelonan. Vuonna 988 kuningas Borrell II peruutti uskollisuuslupauksensa frankeille, mikä teki Kataloniasta itsenäisen de facto

Valta siirtyi Barcelonan kreiveille. Vuonna 1137 Katalonia muodosti valtioliiton Aragonian kanssa, kun Barcelonan kreivi Ramon Berenguer IV solmi avioliiton Aragonian prinsessa Peronellan kanssa. Katalonia-Aragonia osallistui muslimeja vastaan käytyihin sotiin valloittamalla Valencian, Alicanten, Murcian ja Baleaarit. Murciasta valloittajat luopuivat Espanjan kuninkaiden hyväksi. Välimerelliseksi merimahdiksi kohonnut Katalonia-Aragonia hallitsi alueita myös Italiassa, Kreikassa ja Ranskassa (Roussillon).

Katalonian vaikutusvalta väheni 1350-luvun jälkeen vallanperimyskiistojen, poliittisten ja sosiaalisten mullistusten, taloudellisen taantuman ja tautiepidemioiden kuten mustan surman aiheuttaman väkiluvun vähenemisen myötä. Amerikan löytyminen 1492 vähensi Välimeren kaupankäynnin merkitystä ja vahvisti Espanjan asemaa. Kataloniasta tuli osa Espanjan kuningaskuntaa, kun Aragonian kuningas Ferdinand II ja Kastilian kuningatar Isabella I solmivat avioliiton. Katalonia säilytti liitossa itsehallinnon, jonka se menetti lopullisesti vasta Espanjan perimyssodassa vuonna 1714.

Historiallinen Katalonia ulottuu pohjoisessa Pyreneiden yli sisältäen Roussillonin historiallisen kreivikunnan, joka on kuulunut Ranskaan (Pyrénées-Orientalesin departementti) vuodesta 1659, jolloin solmittiin Pyreneiden rauha Ranskan ja Espanjan välillä. Katalonialaiset nationalistit nimittävät aluetta yhä nimellä Catalunya Nord, Pohjois-Katalonia.

Kumousaatteet

Vuoden 1932 itsenäisyysjulistus.

Katalonia menestyi 1700- ja erityisesti 1800-luvulla taloudellisesti, jolloin siellä koettiin teollisuusvallankumous ensimmäisten joukossa Espanjassa. Erityisesti tekstiiliteollisuuden merkitys oli suuri. Kansallismieliset aatteet heräsivät kansallisromantiikan kaudella 1800-luvulla.

Teollistumista seurasi 1850-luvulla työväenliikkeen synty. Anarkismi sai paljon jalansijaa Katalonian työväenliikkeen piirissä, ja katalonialaiset toimivat näkyvästi kansainvälisessä työväenliitossa. Työväenliike levisi myös maatyöväen keskuuteen. Esimerkiksi vuoden 1890 viinikriisi synnytti viinin vuokraviljelijöiden liikkeen, joka vuonna 1909 aloitti väkivaltaisen kapinan, jota kutsutaan traagiseksi viikoksi.

Francon diktatuuri 1939−1975 ja uudelleen demokratisoituminen

Espanjan toisen tasavallan perustamisvaiheen aikana Katalonia ennätti julistautua itsenäiseksi vuonna 1931, mutta Espanjan keskushallinto ei tunnustanut yksipuolista julistusta. Seuraavana vuonna hallitus myönsi Katalonialle itsehallinnon mutta perui sen 1934 epäonnistuneen itsenäistymisyrityksen jälkeen. Itsehallinto palautettiin 1936 Kansanrintaman voitettua vaalit, jolloin Lluís Companys palasi Katalonian johtoon. Espanjan sisällissodassa Katalonia puolusti Espanjan tasavaltaa kenraali Francon johtamia kapinallisia vastaan. Kapinalliset valloittivat Barcelonan tammikuussa 1939, ja sota päättyi kapinallisten voittoon 1. huhtikuuta 1939, jolloin Franco julistautui yksinvaltiaaksi.

Katalonia joutui sodan jälkeen vainon kohteeksi: poliittiset vapaudet ja itsehallinto purettiin, katalaanin käyttö kiellettiin. Katalonian aluehallitus, generalitat, toimi maanpaossa yli 40 vuotta. Diktatuuri päättyi Francon kuoleman myötä 4. marraskuuta 1975, jolloin alkoi vuoteen 1978 kestänyt siirtymäkausi demokratiaan. Katalonialaiset vaativat itsemääräämisoikeutta, ja se toteutui, kun Espanjan hallitus päätti palauttaa itsehallinnon 30. syyskuuta 1977. Katalonian itsehallinto perustettiin vuonna 1978.

Pujolin kausi 1981−2003

Keskusta-oikeistolaisen Convergèncian ja kristillisdemokraattisen Unión yhdessä muodostama kansallismielinen puolue Convergència i Unió CiU hallitsi Katalonian politiikkaa puheenjohtaja Jordi Pujolin johdolla ensimmäisistä vapaista itsehallinnon ajan vaaleista vuodesta 1981 vuoteen 2003 saakka. Pujolin kaudella Kataloniaan rakennettiin nykyaikainen hallintomalli ja infrastruktuuri. Pujol teki useita hallitusliittoja Madridissa ensin Felipe Gonzálezin johtamien sosialistien ja vuonna 1996 José María Aznarin Kansanpuolueen kanssa.

2003−2010

Vuonna 2003 valtaan nousi kolmen puolueen muodostama enemmistöhallitus, "Tripartit". Hallituspuolueet olivat Katalonian sosialistien puolue PSC, joka on Espanjan sosialistisen puolueen PSOE:n katalonialainen sisarpuolue, itsenäisyysmielinen Esquerra Republicana de Catalunya ERC ja vasemmiston ja vihreiden liittoutuma Katalonian vihreä aloite - Yhdistynyt ja vaihtoehtoinen vasemmisto (ICV-EUiA). Puheenjohtajaksi nousi Pasqual Maragall.

Kolmen vasemmistopuolueen ensimmäinen kausi 2003–2006 toi joitakin muutoksia muun muassa sosiaali- ja ympäristöpolitiikan alalla. Lisäksi vaalikaudella laadittiin ja käsiteltiin uutta itsehallinnon peruskirjaa. 18. kesäkuuta 2006 Katalonia hyväksyi uuden itsehallintolain kansanäänestyksessä, jossa 73,9 % äänesti lain puolesta ja 20,8 % vastaan. Äänestysprosentti oli alhainen: 49 %. Kausi oli myös riitainen ja skandaalien täyttämä ja se päättyi ennenaikaisiin vaaleihin sen jälkeen, kun ERC erotettiin aluehallituksesta.

Syksyn 2006 vaaleissa CiU sai niukasti eniten ääniä, mutta jäi oppositioon, kun kolme vasemmistopuoluetta muodostivat uuden liiton syksyn 2006 vaalien jälkeen. Paikallishallinnon puheenjohtajaksi nousi PSC:n uusi johtohahmo José Montilla, josta tuli ensimmäinen Katalonian ulkopuolella syntynyt puheenjohtaja. Vasemmistohallitus sai kutsumanimen "Entesa", jolla tarkoitetaan yhteisymmärrystä. Samalla aluehallitus halusi tehdä pesäeroa edellisen hallintokauden virheisiin. Vähitellen nimitys unohtui, ja liittoumaa kutsuttiin jälleen nimellä Tripartit.

2010-luvulla

Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa 29. marraskuuta CiU sai 62 paikkaa, PSC 28, PP 18, ERC 10, ICV 10. Edellisiin vaaleihin verrattuna voittajia olivat CiU ja PP, häviäjiä hallituspuolueet. Uutena puolueena parlamenttiin sai neljä paikkaa itsenäisyysmielinen Solidaritat Catalana per la Independència (SI). Ciutadans säilytti kolme edustajaansa edellisistä vaaleista. Joulukuussa 2010 CiU:n johtajasta Artur Masista tuli uusi Katalonian puheenjohtaja, jonka johtamassa vähemmistöhallituksessa on pelkästään CiU:n edustajia.

Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta 2013 itsenäisyyttä kannattava järjestö ANC järjesti itsenäisyyden puolesta 400 kilometriä pitkän ihmisketjun.

9. marraskuuta 2014 Kataloniassa järjestettiin itsenäisyydestä epävirallinen, symbolinen kansanäänestys, vaikka Espanjan perustuslakituomioistuin oli kieltänyt sen järjestämisen. Kansanäänestyksessä vajaa 81 % äänesti itsenäisyyden puolesta. Äänestysprosentti oli 37 %.

Syyskuun 2015 paikallisvaalit johtivat poliittiseen umpikujaan ja Mas ilmoitti tammikuussa 2016 eroavansa puheenjohtajantehtävästä. Lokakuussa 2016 Espanjan perustuslakituomioistuin kumosi Katalonian vuonna 2011 säätämän härkätaistelut kieltävän lain, koska tuomioistuimen mukaan härkätaistelut ovat espanjalaiskulttuuria, jolla on lain suoja koko valtiossa.

Maaliskuussa 2017 Katalonian korkein oikeus tuomitsi Masin ja entiset alueministerit Irene Rigaun ja Joana Ortegan määräaikaiseen virkakieltoon perustuslakituomioistuimen vastustamisesta kansanäänestysasiassa, Masin kahdeksi vuoden ajaksi. Oikeudenkäyntien alkaessa noin 40 000 ihmistä tuki syytettyjä oikeustalon ulkopuolella.

Katalonian puheenjohtaja Carles Puigdemont ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen itsenäistymisestä 1. lokakuuta 2017. Espanjan hallitus pitää kansanäänestystä laittomana ja sisäministeri Juan Ignacio Zoidon mukaan se aikoo estää äänestyksen kaikin keinoin. Katalonia taas ilmoitti julistautuvansa itsenäiseksi yksipuolisesti, jos kansanäänestystä ei pystytä järjestämään.

Politiikka

Pääartikkeli: Luettelo Katalonian itsehallintoalueen puheenjohtajista

Katalonialla on Espanjan sisällä laaja itsehallinto, jonka se sai vuonna 1978 laaditun Espanjan perustuslain ja 1979 valmistuneen itsehallinnon peruskirjan myötä. Itsehallinnon uusittu peruskirja, joka laajensi itsehallinto-oikeuksia, hyväksyttiin Espanjan ja Katalonian parlamenteissa ja Kataloniassa järjestetyssä kansanäänestyksessä vuonna 2006. Itsehallintoon kuuluu monia keskeisiä hallinnonaloja kuten opetustoimi, poliisi- ja pelastustoimi, aluesuunnittelu, ympäristönsuojelu ja osa veronkanto-oikeuksista.

Katalonian puoluepolitiikalla on suuri merkitys myös valtakunnallisesti, sillä sen omilla kansallismielisillä puolueilla on usein ollut vaa´ankieliasema Espanjan sisäpolitiikassa. Poliittisella kartalla on pelkästään Kataloniaa edustavia kansallismielisiä puolueita, kuten Convergència i Unió (CiU) ja Katalonian tasavaltalainen vasemmisto (ERC), sekä suurten valtakunnallisten puolueiden sisarpuolueita, kuten Espanjan sosialistisen työväenpuolueen (PSOE) sisarpuolue Katalonian sosialistien puolue (PSC) ja Kansanpuolueen (PP) sisarpuolue Katalonian kansanpuolue (PPC).

Maantiede

Katalonia rajoittuu pohjoisessa Pyreneiden vuoristoon, ja sitä edeltävään vuoristoiseen niin sanottuun Esi-Pyreneiden alueeseen. Pyreneiden korkeimmat huiput alueella yltävät noin 3000 metriin. Katalonian länsiosissa on laaja tasankoalue, joka muuttuu vaihtelevammaksi rannikkoa lähestyttäessä. Tasankoa rikkovat useat jokiuomat, kuten Ebro. Pääkaupunki Barcelonaa ympäröi Collserolan vuorijono.

Ilmasto

Lleidan ilmastodiagrammi.

Suurin osa Kataloniaa kuuluu lauhkeaan välimerelliseen ilmastoalueeseen, vain Aranin laakso kuuluu atlanttiseen ilmastoon. Kesä on kuuma ja suhteellisen kuiva, talvi leuto. Sademäärät ovat suurimmillaan keväisin ja syksyisin, jolloin sateet voivat tulla rankkasateina. Sisämaan ja rannikon ilmastossa on selviä eroja. Sisämaassa ilmasto on mannermaisempi, kesät kuumia ja kuivia ja talvet viileitä. Rannikolla lämpöerot tasoittuvat. Vuoristossa noin 1500 metrin yläpuolisille alueille sataa talvisin pysyvä lumikerros. Korkeimmilla huipuilla vallitsee ns. alppi-ilmasto

Vesistöt ja joet

Luontaisten vesistöjen osuus pinta-alasta on pieni, mutta Pyreneillä on joitakin pieniä järviä tai lampia. Suurimmat vesialueet muodostuvat padoista, joista suurimpia ovat esimerkiksi La Baells. Suuri osa luontaisista kosteikkoalueista, kuten Empordà, El Prat ja Ebron delta-alue, on joko kuivatettu, otettu muuhun viljelykäyttöön tai rakennettu. Luontaisten makeanvedenvarojen niukkuus ja saastuminen on ongelma kasvavan väestön, teollisuuden, matkailun ja maatalouden vedenoton takia.

Suurimmat joet ovat Ebro, Llobregat, Besos ja Gardener. Välimerellisten jokien virtausmäärät vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan, ja niitä on valjastettu 1950-luvulta lähtien. Tulviminen voi olla ongelma.

Rannikko

Costa Bravan rakentamattomia kallio- ja hiekkarantoja.

Katalonian rannikko on pohjoisessa suurimmalta osin kallioinen, mutta muuttuu etelämpänä tasaisemmaksi. Lomarakentaminen on voimakasta koko rannikon alueella, erityisesti Costa Bravan ja Tarragonan alueella. Barcelonan metropolialueella rantaviiva on lähes kokonaan rakennettu, mutta kaupungin edustalla on useita suosittuja hiekkarantoja.

Maakunnat

Katalonian maakuntien rajat punaisella viivalla.

Katalonia jaetaan neljään maakuntaan (esp. provincia), jotka on nimetty pääkaupunkiensa mukaan. Suluissa väkiluku vuonna 2011.

• Barcelona (5 522 566 as.)
• Girona (esp. Gerona) (751 804 as.)
• Lleida (esp. Lérida) (438 427 as.)
• Tarragona (807 041 as.)

Suurimmat kunnat

Kunta	Asukasluku
Barcelona	1 621 537
L'Hospitalet de Llobregat	257 038
Badalona	219 547
Terrassa	210 941
Sabadell	206 493
Tarragona	140 323
Lleida	135 920
Mataró	121 722
Santa Coloma de Gramenet	119 717
Reus	107 118

Talous

Katalonia on Espanjan taloudellisesti vauraimpia alueita ja teollisesti kehittyneimpiä alueita. Sen osuus koko Espanjan bruttokansantuotteesta on noin 19 prosenttia. Katalonian talous on kooltaan verrattavissa Portugaliin. Teollisuusvallankumous Espanjassa alkoi Katalonian alueen tekstiiliteollisuudesta, joka kehittyi Barcelonan kaupungissa ja vesivoiman ansiosta sisämaan jokilaaksoissa, kuten Llobregat-joella. Tekstiiliteollisuus ajautui kriisiin 1960- ja −1970-luvuilla, minkä jälkeen sen osuus teollisuustuotannosta on pudonnut huomattavasti.

Nykyisin Kataloniassa sijaitsee muun muassa auto-, metalli- ja kemian- ja lääketeollisuutta. Matkailuelinkeino on yksi alueen tärkeimmistä. Barcelona, Gironan Costa Bravan rannikkoalue ja Tarragonan rannikko ovat tärkeimpiä matkailukohteita. Matkailun vaikutukset ulottuvat myös sisämaahan ja Pyreneitten vuoristoon, jossa on useita suuria hiihtokeskuksia. Pääkaupunki Barcelona on tärkeä liike- ja rahoitusalan keskus, jossa sijaitsee muun muassa pörssi (Borsa de Barcelona), useita pankkeja, kuten CatalunyaCaixa ja La Caixa sekä suuryritysten pääkonttoreita, kuten Gas Naturalin. Sen lisäksi Barcelona on Espanjan tärkein kustannusalan keskus.

Liikenne

Katalonia sijaitsee liikenneyhteyksien kannalta keskeisellä alueella Iberian niemimaan ja Ranskan välissä, ja sen liikenneyhteydet ovat uudenaikaiset. Maantieliikenteessä maksullisten moottoriteiden osuus on huomattava. Rautatieliikenteessä rahtiliikenteen osuus on suhteellisen pieni.

Lentokentät

Barcelonan lentoaseman lennonjohtotorni.

Barcelonan lentoasema El Pratissa on Espanjan toiseksi suurin. Ilmasilta Madridin ja Barcelonan välillä on maailman vilkkain. Gironan ja Reusin lentoasemilta operoivat erityisesti halpalentoyhtiöt. Lleidan lentoasema avattiin vuonna 2009 ja Seu d´Urgellin lentoasema 2010. Niiden kaupallinen merkitys on vähäinen.

Rautatieverkosto

Vuonna 2006 valmistui Madridin ja Lleidan yhdistänyt suurinopeuksinen junayhteys AVE. Vuonna 2007 linja yhdisti Lleidan ja Tarragonan ja vuonna 2008 Leidan ja Barcelonan. Myöhemmin Espanjan luotijunaverkosto liitetään Ranskan vastaavaan TGV-verkostoon Gironan ja Figueresin kautta. Liikenne Figueresin ja Ranskan välillä alkaa loppuvuodesta 2010. Myöhemmässä vaiheessa suurinopeuksinen junayhteys rakennetaan myös Barcelonan ja Valencian välille.

Satamat

Barcelonan satamasta on säännöllinen autolauttayhteys Roomaan, Genovaan ja Baleaareille, ja se on myös tärkeä risteilysatama. Barcelonan lisäksi Tarragonassa on yksi Espanjan tärkeimmistä rahtisatamista.

Maantieverkosto

Kataloniassa on noin 12000 kilometrin mittainen maantieverkosto, josta kaksikaistaisia teitä on 10843 kilometriä. Moottoriteitä on 962 kilometriä, joista 665 kilometriä on maksullisia osuuksia ja 307 kilometriä maksuvapaita. Välimeren rantaa seuraileva A7-moottoritie yhdistää Barcelonan ja Ranskan rajan ja Barcelonan ja Valencian. AP2-moottoritie yhdistää Barcelonan ja Zaragozan kaupungit. Valtatie C25 tai Eix Transversal yhdistää Gironan ja Lleidan kaupungit. C-58 eli Eix Lobregat yhdistää Barcelonan ja Pyreneitten alueen. Suurimpia maantietunneleita ovat esimerkiksi Cadin tunneli.

Kulttuuri

Tapojen ja perinteiden osalta Katalonia on omalaatuinen ja rikas alue, jolla on paljon poikkeuksia Espanjan muihin alueisiin verrattuna.

Kieli

Katalonian virallisia kieliä ovat espanja ja katalaani. Vuoden 2013 väestönlaskennan mukaan 46 % katalonialaisista puhuu äidinkielenään espanjaa ja 37 % katalaania. Loput kertoivat molemmat kielet itselleen yhtä vahvoiksi. Sen lisäksi oksitaanin murre araneesi on virallinen kieli Val d’Aranin laaksossa Luoteis-Kataloniassa. Oksitaanin sanotaan olevan katalaanin läheisin sukulaiskieli.

Juhlat

Katalonialainen ihmistorni.

Eri puolilla Kataloniaa järjestetään perinteisiä juhlia, joilla on kansallista tai jopa kansainvälistä merkitystä. Kataloniassa on kaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon nimitettyä juhlaa, La Patum ja katalonialaiset ihmistornit.

Härkätaistelut Kataloniassa on kielletty lailla, joka astui voimaan vuoden 2012 alusta lähtien.

Media

Kataloniassa on oma, vuonna 1983 perustettu julkisen palvelun televisioyhtiö, joka aloitti säännöllisen lähetystoiminnan vuonna 1984. TV3 oli Espanjan ensimmäinen autonominen televisioyhtiö. Sillä on alueellisesti suuri merkitys. Toimintaa rahoitetaan budjettivarojen lisäksi mainostuotoilla. Katalonian televisioyhtiön toiminta on laajentunut erityisesti 2000-luvulla digitaalisten televisiolähetysten aloittamisen myötä, ja nykyisin sillä on televisiokanavat TV3, Canal 33, nuorten ja lasten teemakanava Canal 3XL, vuonna 2010 aloittanut urheilukanava, kansainvälinen kanava TV3Cat ja uutiskanava 3/24. Sen lisäksi yhtiöllä on radiotoimintaa hoitava Catalunya Ràdio, jolla on useita eri kanavia, kuten Catalunya Ràdio, iCatFM ja Catalunya informació.

Kanavien päälähetyskielenä on katalaani, mutta tarvittaessa käytetään myös espanjaa. Ulkomaiset ohjelmat on yleensä dubattu katalaaniksi, mutta digitaalisen television myötä on mahdollista katsoa lähetyksiä alkuperäiskielellä ja katalaaniksi tekstitettynä. Tv-kanava TV3 on yleensä katsojatilastojen kärjessä, ja radiopuolella Catalunya Ràdio on kuunnelluimpia radioasemia.

Suosituimpia televisio-ohjelmia ovat urheiluaiheinen parodia Cracovia, poliittinen parodia Polonia ja tv-draamasarja La Riera. Suurimmat katsojamääränsä kanava saa kuitenkin urheilulähetyksistä, erityisesti jalkapallosta, jossa sillä on Espanjan jalkapalloliigan ja Mestarien liigan lähetysoikeudet. Sen lisäksi yhtiöllä on myös Formula 1 -kilpailujen lähetysoikeudet.

Kaupallisista televisiokanavista päämajaansa Barcelonassa pitää La Sexta ja Barcelonan kaupunkitelevisio BTV.

Tärkeimpiä Kataloniassa ilmestyviä sanomalehtiä ovat espanjankielinen La Vanguardia, espanjan- ja katalaaninkieliset versiot painava El Periódico ja katalaaninkielinen Avui. Näiden lisäksi on useita maakuntalehtiä, kuten Regió 7. Barcelonassa ilmestyy useita ilmaisuutislehtiä.

Urheilu

Katalonialaiset urheilijat osallistuvat kansainvälisiin kilpailuihin Espanjan maajoukkueissa. Sillä on kuitenkin omat lajiliitot kaikissa tärkeimmissä maassa harrastettavissa urheilulajeissa. Myös omaa kansainvälistä edustusta esimerkiksi jalkapallossa on selvitelty, mutta toistaiseksi yritykset eivät ole tuottaneet tuloksia.

Barcelonassa järjestettiin vuoden 1992 kesäolympialaiset, jotka sille myönnettiin vuonna 1986. Olympialaiset olivat merkittävä tapahtuma kaupungin tunnetuksi tekemisen, matkailun ja kaupunkirakenteen uudistamisen sekä urheilun suorituspaikkojen rakentamisen kannalta. Aikaisemmin Barcelonassa pelattiin vuoden 1982 jalkapallon MM-kilpailujen otteluita ja kisojen avajaiset. Moottoriurheilussa Kataloniassa järjestetään vuosittain Formula 1 -sarjan Espanjan Grand Prix, moottoripyörien MotoGP-sarjan Katalonian Grand Prix ja rallin MM-sarjan osakilpailu Katalonian ralli. F1-kilpailu on vuodesta 1991 lähtien järjestetty Montmelón Circuit de Catalunya -radalla.

Harrastajamääriltään suosituimpia urheilulajeja ovat jalkapallo, koripallo, käsipallo ja rullaluistinhockey. Muita suosittuja lajeja ovat moottoriurheilu, maantiepyöräily, salijalkapallo, yleisurheilu, vesipallo ja uinti. Kansainvälistä menestystä katalonialaiset urheilijat ovat saavuttaneet myös taitouinnissa. Myös laskettelu ja lumilautailu ovat suosittuja harrastuksia Pyreneitten alueen laskettelukeskusten ansiosta.

Kataloniassa on 11 000 urheiluseuraa, joilla on käytössään noin 30 000 suorituspaikkaa. Katalonian tärkeimpiä urheiluseuroja ovat FC Barcelona, RCD Espanyol, Joventut Badalona ja Gimnàstic Tarragona. FC Barcelona on viisinkertainen jalkapallon Mestarien liigan voittaja 1992, 2006, 2009, 2011 ja 2015. Seuran koripallojoukkue on koripallon Euroliigan kaksinkertainen voittaja 2003 ja 2010. Käsipallojaosto taasen on voittanut käsipallon Mestarien liigan seitsemän kertaa.

Juhlapäivät

Pvm	Suomenkielinen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
11. syyskuuta	Kansallispäivä	La Diada Nacional de Catalunya	Barcelonan valloituksen muistopäivä Espanjan perimyssodassa 1714

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katalonia Wikimedia Commonsissa

• Generalitat de Catalunya (englanniksi) (espanjaksi) (katalaaniksi)

Espanjan itsehallintoalueet

• Andalusia
• Aragonia
• Asturia
• Baleaarit
• Baskimaa
• Cantabria
• Extremadura
• Galicia
• Kanariansaaret
• Kastilia-La Mancha
• Kastilia ja León
• Katalonia
• Madrid
• Murcia
• Navarra
• La Rioja
• Valencia