Tämä on lupaava artikkeli.

Euroliiga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroliiga
Meneillään oleva kausi
Euroliiga-kausi 2020–2021
Laji koripallo
Maa(t) FIBA Europen jäsenmaat
Perustettu 1957
2000 ULEB:n alaisuuteen
Toimitusjohtaja Espanja Jordi Bertomeu
Motto I Feel Devotion
Joukkueita 31 (lohkovaiheessa 24)
Hallitseva mestari Espanja Real Madrid
Eniten mestaruuksia Espanja Real Madrid (11)
Alempi taso ULEB Eurocup, FIBA Europe Cup
TV Viasat, EuroLeague TV
Sivusto www.euroleague.net

Euroliiga (engl. Euroleague) on ULEB-liiton vuosittain järjestämä koripallon ammattilaisliiga, johon kuuluu 31 seurajoukkuetta Euroopan korkeimmista koripallosarjoista. Se on korkein kansainvälinen koripallosarja Euroopassa.

Sarjaa pelattiin vuosina 1958–2001 FIBAn alaisuudessa, mutta vuonna 2000 sen rinnalle syntyi ULEB-liiton järjestämä sarja. Nykyisin sarjaa pelataankin ULEB-liiton alaisuudessa.[1] Sarjan kaikkien aikojen menestynein joukkue on Real Madrid. Sarjan ollessa ULEBin alaisuudessa, sen menestynein seura on ollut Panathinaikos BC.

Sarjaan pääsevät Euroopan suurimpien koripalloliigojen voittajat, sekä parhaiten sijoittuneet seurat. Lisäksi ULEB jakaa villejä kortteja ja karsintapaikkoja. Sarjaan pääsee myös voittamalla ULEB Eurocupin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: FIBA Euroliiga

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1954 ranskalainen L’Équipe-lehden journalisti Gabriel Hanot innostui jalkapallon seurajoukkueiden välisestä sarjasta nähtyään Wolverhamptonin ja Budapest Honvédin välisen jalkapallon ystävyysottelun. Palattuaan Ranskaan hän jutteli ideasta työnantajansa kanssa, joka päätti pyytää Euroopan suurimpien jalkapalloseurojen puheenjohtajat tapaamiseen, mistä sai alkunsa jalkapallon Euroopan cup. Pian myös koripallopiirit kiinnostuivat ajatuksesta, ja uudesta sarjasta keskusteltiin FIBAn edustajien kesken vuoden 1957 EM-kisojen aikana. Sarja päätettiin aloittaa ja FIBAn pääsihteeri Renato William Jonesin asettama komissio pyysi Euroopan maiden koripalloliittoja lähettämään siihen oman maansa mestarijoukkue. Palkintopokaalin lahjoitti L’Équipe.[2]

Koripallon Euroopan cupin ensimmäinen kausi aloitettiin helmikuussa 1958 ja ensimmäinen ottelu pelattiin Brysselissä.[3] Ensimmäisen kauden loppuottelussa olivat vastakkain neuvostoliittolainen ASK Rīga sekä bulgarialainen Academic Sofia. ASK Rīgalla oli ollut onnea välierissä, sillä Real Madrid ei voinut pelata toista välieräottelua. Syynä oli Espanjan silloisen diktaattorin Francisco Francon määräys, jonka mukaan joukkue ei saanut matkustaa Neuvostoliittoon. Ensimmäinen mestaruus ratkaistiin kaksiosaisella loppuottelulla, joiden molempien voitot vei ASK Rīga.[4]

1960–luku: Länsi-Euroopan nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös suomalaisjoukkueet olivat mukana sarjan alkuvuosina. Kuvassa Helsingin Kisa-Toverien peli Real Madridia vastaan.

Sarjan alkuvuodet olivat Itä-Euroopan maiden hallintaa, sillä koripallo ei vielä ollut suuri laji Italiassa ja Espanjassa. Ensimmäinen Itä-Euroopan ulkopuolelta tullut joukkue, joka esiintyi loppuottelussa, oli Real Madrid. Se pääsi kaudella 1961–1962 loppuotteluun, jolloin loppuottelu pelattiin ensimmäistä kertaa neutraalilla peliareenalla. Syyt olivat taas poliittiset, sillä Franco ei päästänyt Real Madridia kommunistiseen maahan.[4] Vaikka joukkue hävisi loppuottelun, oli vuosikymmen Real Madridille silti menestyksekäs. Ensimmäisen kerran Real Madrid voitti mestaruuden kaudella 1963–1964, kun joukkue onnistui voittamaan Spartak Brnoon.[5] Voitto oli myös ensimmäinen kerta, kun Länsi-Euroopan rikas seura onnistui voittamaan mestaruuden.[2] Myös italialaisseura Simenthal Milan onnistui voittamaan vuosikymmenen aikana Euroliigan mestaruuden.[5]

1970–luku: Ignis Varesen vuosikymmen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970–luvulla Itä-Euroopan maiden saavuttamat mestaruudet vähenivät edelleen, kun taas Länsi-Euroopan seurat alkoivat voimistua.[6] Vuosikymmenen menestyksekkäin seura oli Ignis Varese, joka voitti viisi Euroopan mestaruutta. Seura oli myös joka kerta mukana loppuotteluissa vuosina 1970–1979.[7] Vielä tuolloin seuran vaihtaminen oli vaikeaa, joten pelaajat samaistuivat pelaamaansa seuraan. Varesessa pitkään pelannut Dino Meneghin sanoikin, että seuran värien edustaminen toi lisää intensiivisyyttä.[6]

Lajin suosio kasvoi muuallakin Euroopassa ja erityisesti Jugoslavian koripallokoulut alkoivat tuottaa tulosta. Tästä osoituksena oli KK Bosnan vuonna 1979 voittama Euroliigan mestaruus, joka oli maan ensimmäinen seurajoukkueiden Euroopan mestaruus.[2]

1980–luku: Uudet mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TsSKA Moskovan, Real Madridin ja Varesen oltua mukana loppuottelussa lähes joka kerta, alkoivat muut seurat syrjäyttää kolme suurinta. Jo vuonna 1977 Maccabi Tel Aviv oli onnistunut voittamaan Euroliigan mestaruuden.[8]

Euroopassa oli useita tähtipelaajia, sekä suurseuroja, jonka takia yhden seuran hallinta oli vaikeaa. Vuosikymmenen aikana erityisesti jugoslavialaiset seurat voittivat lukuisia Euroliigan mestaruuksia. Muun muassa Cibona Zagreb voitti kaksi perättäistä mestaruutta vuosina 1985 ja 1986. Vuosikymmenen lopulla Jugoplástika Split voitti kolme mestaruutta perättäin nuorella joukkueellaan.[8] Aiemmin samaan suoritukseen oli pystynyt vain ASK Rīga.[9]

1990–luku: Kilpailu tasapäistyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla yksikään joukkue ei noussut muita suuremmaksi, vaan useat joukkueet onnistuivat voittamaan Euroliigan mestaruuden. Serbivalmentajat Željko Obradović ja Božidar Maljković olivat vuosikymmenen suurimmat nimet, ja valmensivat joukkueensa usein mestaruuteen. Seurojen erot tasapäistyivät, eikä Jugoplástika mestaruuksien jälkeen enää yksikään joukkue ole onnistunut voittamaan kolmea mestaruutta perättäin. 1990-luvulla eurooppalaisten pelaajien siirtyminen NBA:han kiihtyi.[10] Sen sijaan NBA:n palkkakiistojen aikaan eurooppalaisseurat eivät hankkineet pelaajia NBA:sta. Ainoastaan kolme aloitusviisikon pelaajaa siirtyi tällöin Euroliiga-joukkueisiin.[11]

2000–luku: ULEB:in alaisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2000 24 eurooppalaista suurseuraa siirtyivät ULEB-liiton järjestämään Euroliigaan. Sen sijaan FIBA:n järjestämään uuteen Suproleagueen tuli mukaan kaksikymmentä joukkuetta.[12] Yksi syy uuden sarjan muodostamiseen oli taloudellinen, sillä espanjalainen tietoliikenneyhtiö Telefónica ryhtyi uuden sarjan sponsoroijaksi. Myös FIBA:n tekemän televisiointi-sopimuksen takia monet seurat siirtyivät uuteen sarjaan.[13] FIBA ei katsonut uutta sarjaa hyvällä, sillä sen järjestämä Final Four oli tarkoitus pitää Espanjassa, mutta kun maan joukkueet siirtyivät ULEB-liiton sarjaan, siirrettiin Final Fourin järjestäminen pois maasta.[14] Kaudella 2000–2001 Euroopassa järjestettiinkin rinnakkain kaksi kansainvälistä seurajoukkueliigaa: FIBA:n Suproleague ja ULEB-liiton Euroliiga.[12] Ensimmäinen uuden Euroliigan peli järjestettiin lokakuussa 2000, jolloin Real Madrid Baloncesto ja Olympiakos BC kohtasivat.[15]

Suproleague kesti vain yhden kauden ajan. Sen mestaruuden voitti Maccabi Tel Aviv BC, kun taas Euroliigan voitti Kinder Bologna.[16][12] Kauden päätyttyä FIBA ja ULEB pääsivät aluksi sopuun sarjojen yhdistämisestä, mutta sopimus kaatui FIBA:n jäsenmaiden vastustukseen.[17] FIBA ryhtyi 2003 järjestämään kilpailevaa FIBA Europa League -sarjaa. Lopullinen sopu syntyi vasta marraskuussa 2004, jolloin osapuolet sopivat että FIBA:sta tulee Euroliigan virallinen järjestäjätaho ja ULEB saa hallinnoitavakseen kaksi ylintä sarjatasoa.[18] Samalla FIBA Europa League korvattiin FIBA EuroCupilla.

Vuosikymmen jatkui Maccabin johdolla, sillä se voitti mestaruuden myös vuosina 2004 ja 2005 Šarūnas Jasikevičiuksen ja Anthony Parkerin johdolla.[19] Eniten mestaruuksia vuosikymmenen aikana saavutti kuitenkin Panathinaikos BC, joka saavutti neljä mestaruutta.[20]

Sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasysteemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroliigan sarjajärjestelmää muutettiin viimeksi kesällä 2009. Euroliigaa pyörittävä ULEB jakaa eurooppalaisille seuroille lisenssejä, jotka oikeuttavat sarjassa pelaamiseen. ULEB myöntää kolmetoista A-lisenssiä, kahdeksan B-lisenssiä ja yhden C-lisenssin, joilla pääsee mukaan varsinaiseen lohkovaiheeseen. Näistä ainoastaan A-lisenssi on monivuotinen.[21] Lisäksi ULEB valitsee kahdeksan joukkuetta, jotka karsivat Euroliiga-paikasta. Karsinnan hävinneet joukkueet pääsevät ULEB Eurocupiin.[22]

Lohkovaiheessa 24 joukkuetta jaetaan neljään kuuden joukkueen lohkoihin, joista lohkojen neljä parasta pääsevät jatkoon. Seuraavassa vaiheessa kuusitoista jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan neljään neljän joukkueen lohkoon, joista lohkojen kaksi parasta pääsevät jatkoon. Kahdeksan jäljellä olevaa joukkuetta pelaavat pareittain puolivälierät, joista ensin kolme voittoa saavuttanut joukkue pääsee Final Fouriin. Final Fourissa neljä jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan pareihin ja joukkueet pelaavat yhden ottelun. Parien voittajat pääsevät yksiosaiseen loppuotteluun ja häviäjät joutuvat pronssiotteluun.[23]

Suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Partizan–Panathinaikos maaliskuussa 2009.

Sarjan katsoja-arvot ovat nousseet jatkuvasti. Ensimmäisellä Euroliiga-kaudella sarjan pelejä seurasi keskimäärin 3 262 katsojaa.[24] Kaudella 2009–2010 määrä oli jo 6 193,8.[25] ULEB:in Euroliigan yleisöennätys on 22 567, joka syntyi maaliskuussa 2009 ottelussa KK Partizan–Panathinaikos BC. Vanhan FIBA:n järjestämän Euroopan liigan epävirallinen yleisöennätys oli 120 000.[26]

Euroliigan vuoden 2010 lopputurnaus televisioitiin 197 maahan. Vuoden 2010 finaalia seurasi parhaimmillaan kaksi miljoonaa katsojaa Espanjassa. Kreikassa finaalia seurasi parhaimmillaan 1 885 000 katsojaa.[27] Säännöllisesti sarjaa televisioidaan 166 maassa.[28]

Yleisöarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Määrä Muutos
2000–2001 3 262 - [24]
2001–2002 4 099 25,66% [24]
2002–2003 4 506 9,93% [24]
2003–2004 5 608 - [29]
2004–2005 5 839 - [30]
2005–2006 5 941 2% [30]
2006–2007 - -
2007–2008 - -
2008–2009 6 193,8 1,28% [25]
2009–2010 6 184 [31]
2010–2011 7 478 20,9% [31]
2011–2012 6 917 –10,16% [32]
2012–2013
2013–2014 8 157 [33]
2014–2015 7 673 [33]
2015–2016 7 426 [33]

Sponsorointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Euroliiga ja Turkish Airlines tekivät viisivuotisen sponsorointisopimuksen. Sopimuksen myötä sarjan nimi tunnetaan nimellä Turkish Airlines Euroleague Basketball. Turkish Airlinesista tuli myös ULEB Eurocupin pääsponsori.[34]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Euroliigan palkinnot

Joka kauden päätteeksi sarjan parhaat pelaajat palkitaan. Nykyisin eri palkintokategorioita on viisi, joiden lisäksi sarjan pelaajista valitaan tähdistökentälliset. Myös jokaisen pelikierroksen ja kuukauden paras pelaaja palkitaan.[35] Euroliiga-kauden parhaalle valmentajalle annetaan Aleksandr Gomelskin mukaan nimetty palkinto.[36] Joukkueiden managereille jaetaan myös oma palkinto.[37]

50 tärkeintä vaikuttajaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo viidestäkymmenestä tärkeimmästä koripallovaikuttajasta Euroliigassa

Vuonna 2008 Euroliiga valitsi historiansa viisikymmentä tärkeintä vaikuttajaa juhlavuotensa kunniaksi. Kyseinen tilaisuus järjestettiin Madridissa ja siinä palkittiin 35 pelaajaa, kymmenen valmentajaa ja viisi tuomaria.[38][39]

Euroliiga ja NBA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: NBA Europe Live Tour

Euroliigan ja NBA:n joukkueet ovat pelanneet keskenäisiä otteluja jo vuodesta 1978 lähtien, jolloin Maccabi Tel Aviv BC ja Washington Bullets pelasivat ensimmäistä kertaa. Tämä ottelu päättyi Euroliiga-seuran voittoon, mutta usein sarjojen joukkueiden kohtaamiset ovat päättyneet NBA-seurojen hyväksi.[40] Muun muassa McDonald's Openissa, jota pelattiin vuosina 1987–1999, päättyi aina NBA-seurojen mestaruuteen.[41] Vuonna 2005 NBA ja Euroliiga päättivät NBA Europe Live Tourin perustamisesta ja sarja aloitettiin vuotta myöhemmin.[42]

Joukkueet kaudella 2016–2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjan joukkueet
Turkki Anadolu Efes Turkki Fenerbahçe Kreikka Panathinaikos Superfoods Serbia Crvena Zvezda mts
Venäjä TsSKA Moskova Espanja Laboral Kutxa Espanja Real Madrid Saksa Brose Baskets
Italia EA7 Emporio Armani Milan Israel Maccabi FOX Tel Aviv Liettua Žalgiris Turkki Galatasaray Odeabank
Espanja FC Barcelona Lassa Kreikka Olympiakos BC Venäjä BC UNIKS Turkki Darüşşafaka Doğuş

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan FIBA:n alaisen Euroliigan piste-ennätys on 63, jonka Joe Arlauckas teki vuonna 1996.[43] FIBA:n Euroliigan levypalloennätys oli 24, jonka onnistui tekemään Arvydas Sabonis.[44] ULEB:in alaisessa Euroliigassa ainoastaan kolme pelaajaa on pystynyt tekemään samassa ottelussa vähintään 20 pistettä ja levypalloa.[45]

Yhden pelin[46] Yhteensä[47]
Pisteet Latvia Kaspars Kambala
Yhdysvallat Carlton Myers
Yhdysvallat Alphonso Ford
Yhdysvallat Bobby Brown		 41 Espanja Juan Carlos Navarro 3 670
Levypallot Kreikka Antonis Fotsis 24 Espanja Felipe Reyes 1 497
Syötöt Serbia Stefan Jović 19 Kreikka Dimitris Diamantidis 1 255
Riistot Yhdysvallat Jeff Trepagnier 11 Kreikka Dimitris Diamantidis 434
Torjunnat Kroatia Stojan Vranković 10 Espanja Fran Vázquez 249
Tehoindeksi Yhdysvallat Tanoka Beard 63 Kreikka Dimitris Diamantidis 3 806

* Tilastot kauden 2000–2001 alusta lähtien (päivitetty 25.8.2016):

ULEB-Euroliigan loppuottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Pelipaikka Voittaja 2. sija Tulos
2000–2001 Bologna Italia Kinder Bologna Espanja TAU Cerámica 82–74
2001–2002 Bologna Kreikka Panathinaikos BC Italia Kinder Bologna 89–83
2002–2003 Barcelona Espanja FC Barcelona Italia Benetton Treviso 76–65
2003–2004 Tel Aviv Israel Maccabi Tel Aviv BC Italia Skipper Bologna 118–74
2004–2005 Moskova Israel Maccabi Tel Aviv BC Espanja TAU Cerámica 90–78
2005–2006 Praha Venäjä TsSKA Moskova Israel Maccabi Tel Aviv BC 73–69
2006–2007 Ateena Kreikka Panathinaikos BC Venäjä TsSKA Moskova 93–91
2007–2008 Madrid Venäjä TsSKA Moskova Israel Maccabi Tel Aviv BC 91–77
2008–2009 Berliini Kreikka Panathinaikos BC Venäjä TsSKA Moskova 73–71
2009–2010 Pariisi Espanja FC Barcelona Kreikka Olympiakos BC 86–68
2010–2011 Barcelona Kreikka Panathinaikos BC Israel Maccabi Tel Aviv BC 78–70
2011–2012 Istanbul Kreikka Olympiakos BC Venäjä TsSKA Moskova 62–61
2012–2013 Lontoo Kreikka Olympiakos BC Espanja Real Madrid 100–88
2013–2014 Milano Israel Maccabi Tel Aviv BC Espanja Real Madrid 98–86
2014–2015 Madrid Espanja Real Madrid Kreikka Olympiakos BC 78–59
2015–2016 Berliini Venäjä TsSKA Moskova Turkki Fenerbahçe 101–96
2016–2017 Istanbul Turkki Fenerbahçe Kreikka Olympiakos 80–64
2017–2018 Belgrad Espanja Real Madrid Turkki Fenerbahçe 85–80
2018–2019 Vitoria-Gasteiz Venäjä TsSKA Moskova Turkki Anadolu Efes SK 91–83
2019–2020 Köln Peruutettu COVID-19-pandemian vuoksi Euroopassa
2020-2021 Köln Turkki Anadolu Efes SK Espanja FC Barcelona 86-81
2021-2022 Belgrad Turkki Anadolu Efes SK Espanja Real Madrid 58-57
2022-2023 Kaunas Espanja Real Madrid Kreikka Olympiakos 79-78

Mestaruudet maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruudet[48] Maa Joukkueittain
14  Espanja Real Madrid (11), Joventut Badalona, FC Barcelona (2)
13  Italia Olimpia Milano (3), Pallacanestro Varese (5), Pallacanestro Cantù (2), Pallacanestro Virtus Roma, Virtus Bologna (2)
9  Kreikka Panathinaikos BC (6), Olympiakos BC (3)
7  Venäjä TsSKA Moskova (8)
6  Israel Maccabi Tel Aviv BC (6)
5  Kroatia Cibona Zagreb (2), KK Split (3)
3  Latvia ASK Riga (3)
3  Turkki Anadolu Efes SK (2), Fenerbahçe
1  Serbia KK Partizan
1  Liettua Zalgiris Kaunas
1  Ranska CSP Limoges
1  Bosnia ja Hertsegovina KK Bosna
1  Georgia BC Dinamo Tbilisi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 100. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2009.
  2. ↑ a b c The European cup for men's champion clubs - the early years FIBA Europe. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  3. ↑ February 22, 1958: The day it all started 22.2.2008. Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b The Fifties: when it all began Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b The Sixties: Real Madrid breaks through Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b The Seventies: Varese dominates a decade Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  7. ↑ 50 YEARS MEMORIES: VARESE Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  8. ↑ a b The Eighties: Decade of stars Euroliiga. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Paris 1991: A three-peat for the record books Euroliiga. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
  10. ↑ The Nineties: A history of European club champions Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Lawlor, Frank: Lockout to Give Short Thrill To European Hoops Fans 7.1.1999. The New York Times. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Bologna - Vitoria: Virtus takes title in final series Euroliiga. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  13. ↑ New era for European basketball 16.10.2000. BBC Sports. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Salmi, Pentti: Nurkkaan häpeämään. Kori-lehti, 14.12.2000, nro 6/2000, s. 10–11. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  15. ↑ History ULEB. Arkistoitu 11.3.2013. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Maccabi is on top of Europe 13.5.2001. FIBA Europe. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  17. ↑ FIBA:n jäsenmaat hylkäsivät liigojen yhdistymisen. Helsingin Sanomat, 27.5.2001. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 17.6.2010.
  18. ↑ Euroliigat taas yhteen. Helsingin Sanomat, 17.11.2004. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 17.6.2010.
  19. ↑ Moscow 2005: Maccabi wins back-to-back crowns! Euroliiga. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Fragiskos Alvertis: An icon in green exits the stage 11.6.2009. Euroliiga. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Euroleague 2009-10, Regular Season and Qualifying Rounds 22.6.2009. Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Euroleague Commercial Assets meeting 23.6.2010. Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Men: EuroLeague 2009-2010 Sports123. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d EUROLEAGUE ATTENDANCE JUMPS FOR 4TH CONSECUTIVE YEAR, INCREASING 45% FROM FIRST SEASON 3.1.2004. G2. Arkistoitu 11.1.2009. Viitattu 12. kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b Attendance Figures for European Competitions (Euroleague) 2.6.2009. Ball in Europe. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 12.6.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Partizan sets crowd record at Belgrade Arena! 5.3.2009. Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Final Four attracts record TV audiences! 13.5.2010. Euroliiga. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
  28. ↑ China, UK join Game of the Week live broadcasts 20.1.2011. Euroliiga. Viitattu 26.1.2011. (englanniksi)
  29. ↑ EB continues to enjoy record attendance 25.4.2006. Sport Business. Viitattu 12. kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  30. ↑ a b EUROLEAGUE ATTENDANCE UP 16.12.2004. Euroliiga. Viitattu 12. kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  31. ↑ a b Euroleague 2010/2011 2.6.2009. In-the-game. Arkistoitu 5.12.2010. Viitattu 26.1.2011. (englanniksi)
  32. ↑ Euroleague 2011-2012 Attendance 30.1.2012. BBall Headlines. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  33. ↑ a b c Attendance 30.1.2012. Gigabasket. Arkistoitu 26.8.2016. Viitattu 25.8.2016. (englanniksi)
  34. ↑ An important strategic partnership agreement between Turkish Airlines and Euroleague Basketball... 26.7.2010. Turkish Airlines. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 8.19.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Euroleague awards Euroliiga. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Dream team Europe: the coaches 17.8.2009. Ball in Europe. Arkistoitu 4.1.2011. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Marco Baldi als Europas Manager des Jahres ausgezeichnet 8.7.2009. Basketball-Bundesliga. Viitattu 16.6.2010. (saksaksi)[vanhentunut linkki]
  38. ↑ 50 Years Ceremony 2.5.2008. Euroliiga. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  39. ↑ El firmamento del baloncesto europeo se da cita en Madrid 2.5.2008. ACB. Arkistoitu 29.10.2011. Viitattu 5.7.2010. (espanjaksi)
  40. ↑ Previous exhibition games European clubs vs. NBA 22.5.2009. Euroliiga. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  41. ↑ NBA International Pre-Season and Regular-Season Games National Basketball Association. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  42. ↑ NBA and Euroleague Basketball Announce Europe Live Presented by EA Sports 16.6.2005. National Basketball Association. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Thomsen, Ian: Basketball Pro in Foreign Land : A Star in Europe, Just Tall in U.S. 28.2.1996. The New York Times. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Olympiakos BC 63-62 Real Madrid Teka 28.2.1996. FIBA Europe. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Dynamo's Fotsis breaks all-time rebounds record! 21.3.2007. Euroliiga. Viitattu 5.6.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Euroleague basketball statistical records Euroliiga. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
  47. ↑ Statistics Euroliiga. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  48. ↑ European club champions: 1958-2010 Euroliiga. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroliiga.
Euroliiga 2022–2023

Lohkovaihe
Alba Berlin | Anadolu Efes | Barcelona | Bayern München | Cazoo Baskonia | Virtus Bologna | Crvena zvezda | Olimpia Milano | Fenerbahçe Beko | AS Monaco Basket | ASVEL Lyon-Villeurbanne | KK Partizan | Maccabi Tel Aviv | Olympiakos | Panathinaikos | Real Madrid | Valencia BC | Žalgiris

Euroliigan kaudet
2000-luku 2000–2001 2001–2002 2002–2003 2003–2004 2004–2005 2005–2006 2006–2007 2007–2008 2008–2009 2009–2010
2010-luku 2010–2011 2011–2012 2012–2013 2013–2014 2014–2015 2015–2016
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroliiga&oldid=22052691”