Ero sivun ”Geoffrey Wilkinson” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p r2.7.3) (Botti lisäsi: ru, sv, uk, vi, yo, zh |
||
| Rivi 40: | Rivi 40: | ||
[[Luokka:Vuonna 1921 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1921 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1996 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1996 kuolleet]] |
||
| ⚫ | |||
[[ar:جوفري ولكنسون]] |
[[ar:جوفري ولكنسون]] |
||
| Rivi 64: | Rivi 66: | ||
[[pt:Geoffrey Wilkinson]] |
[[pt:Geoffrey Wilkinson]] |
||
[[ro:Geoffrey Wilkinson]] |
[[ro:Geoffrey Wilkinson]] |
||
[[ru:Уилкинсон, Джефри]] |
|||
| ⚫ | |||
[[sv:Geoffrey Wilkinson]] |
|||
[[vi:Geoffrey Wilkinson]] |
|||
[[uk:Джефрі Вілкінсон]] |
|||
[[yo:Geoffrey Wilkinson]] |
|||
[[zh:杰弗里·威尔金森]] |
|||
Versio 27. lokakuuta 2012 kello 21.46
| Geoffrey Wilkinson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1921 Springside, Iso-Britannia |
| Kuollut | 29. syyskuuta 1996 Lontoo, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus |
 Brittiläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Imperial College London |
| Instituutti |
Kalifornian yliopisto (Berkeley) Harvardin yliopisto Imperial College London |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Organometalliyhdisteiden tutkimus |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1973) |
Geoffrey Wilkinson (14. heinäkuuta 1921, Springside, Yorkshire − 29. syyskuuta 1996, Lontoo) oli brittiläinen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1973 työstään stabiilien siirtymämetallialkyylien parissa. Wilkinson jakoi palkinnon Ernst Otto Fischerin kanssa.
Wilkinson aloitti opiskelun Imperial College Londonissa vuonna 1939 ja valmistui sieltä 1941. Vuonna 1942 professori Friedrich Paneth värväsi nuoria kemistejä ydinvoimaprojektiin. Wilkinson liittyi siihen ja hänet lähetettiin Kanadaan. Siellä hän oli ensin Montrealissa ja myöhemmin Ontariossa ydintutkimuslaitoksessa vuoteen 1946 asti. Seuraavat neljä vuotta Wilkinson työskenteli Glenn T. Seaborgin kanssa Berkeleyssä. Sen jälkeen hän toimitutkijana Massachusetts Institute of Technologyyssä ja palasi häntä jo opiskelun alkuvaiheessa kiinnostaneisiin tutkimuskohteisiin siirtymämetallikomplekseihin, joissa oli ligandina hiilimonoksidi tai alkeeni.
Vuosina 1951-1955 hän toimi Harvardin yliopistossa, minkä jälkeen palasi Englantiin. Vuonna 1955 hänestä tuli epäorgaanisen kemian professori Lontoon yliopistoon. Siellä hän jatkoi siirtymämetallikompleksien tutkimista.
Tunnetuin Wilkinson on ferroseenin ja Wilkinsonin katalyytin ( RhCl(PPh3)3), jota käytetään alkeenien hydrogenoinnissa alkaaneiksi, rakenteen selvittämisestä.
Aiheesta muualla
[[ru:У