Ero sivun ”Kiiminki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hjikyo (keskustelu | muokkaukset)
3 muokkausta
Rivi 97: Rivi 97:
* [[Siiran museo]]
* [[Siiran museo]]
* [[Huttukylän museo]]
* [[Huttukylän museo]]
* [[Matias Jurmu, Biisikärpänen]]


== Koulut ==
== Koulut ==

Versio 3. joulukuuta 2011 kello 19.23

Kiiminki

vaakuna

sijainti

Sijainti 65°07′50″N, 025°46′30″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 255
Perustettu 1867
Kuntaliitokset Haukipudas (2013)
Oulu (2013)
Oulunsalo (2013)
Yli-Ii (2013)
Kunnallisvero ?
Virhe lausekkeessa: odottamaton >-operaattori suurin 2024 [2]
Kunnanjohtaja Jukka Weisell
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2009–2012[3]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Vas.
 • SDP
 • PS
 • Vihr.
15
7
6
4
2
1
www.kiiminki.fi

Kiiminki (epäv. ruots. Kiminge) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, noin 20 kilometriä Oulusta koilliseen. Kunnassa asuu [4] ihmistä[4] ja sen pinta-ala on [1] km2, josta 0,00 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ””. asukasta/km2. Kiimingin naapurikunnat ovat Haukipudas ja Oulu. Kiimingin kunnanjohtajana on Jukka Weisell.[5]

Oulun kaupunki sekä Kiimingin, Haukiputaan, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyvät vuoden 2013 alussa uudeksi Oulun kaupungiksi.[6]

Historia

Kiimingin alue on kohonnut vedenpinnan yläpuolelle melko myöhään, minkä vuoksi seudulta on löytynyt vain joitakin merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Alueen ensimmäisiä asuttajia olivat lappalaiset, joita kainulaiset ryhtyivät verottamaan 800-luvulta lähtien. 1200-luvulla lappalaisten verottaminen siirtyi pirkkalaisille. Kiimingin eräalueet houkuttelivat myös karjalaisia, jotka katsoivat alueen kuuluvan eränautintaansa.[7]

Vakinaisesti seudun asuttivat savolaiset. Ensimmäisen tilan raivasi Kiimingin kylään Olli Koppelo, jonka nimi mainitaan Ii pitäjän vuoden 1555 käräjäkirjassa. Vuonna 1570 Kiimingin kylässä oli verokirjojen mukaan 10 taloa. Uudisasutus kärsi venäläisten ja karjalaisten hävitysretkistä, minkä vuoksi talonpojat muodostivat omat sotajoukkonsa Kiiminki- ja Iijokilaaksojen talollista. Joukon johtoon valittiin Ala- ja Yläkiimingin rajalla asustanut Pekka Vesainen. Kesällä 1589 Vesaisen talonpoikaisjoukko teki kostoretken Vienanmeren rannikolle ja valloitti Kantalahden kaupungin. Voittoisaa sotaretkeä seurasi karjalaisten kostoisku Iijokilaaksoon. Kiimingin taloista poltettiin kahdeksan, muun muassa Vesaisen kotitalo. Kun seutu liitettiin Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsiin, asutus alkoi tihentyä. 1770-luvulla asukkaita oli noin 600. [7]

Kiiminkiläiset saivat aluksi elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä ja maanviljelyksestä. Tervanpolton kulta-aika alkoi Pohjois-Pohjanmaalla 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Kiimingissäkin poltettiin tervahautoja ahkerasti. Tervanpolton taannuttua tilalle tulivat metsätyöt. Lisäksi kiiminkiläismiehet ovat olleet kuuluisia puuastioiden valmistajia.[7]

Kiimingin kirkko.

Kiimingin seutu kuului 1400-luvun alussa perustettuun Iin emäseurakuntaan. Vuonna 1691 Kiimingistä tuli Iin rukoushuonekunta. Ylikiimingin tullessa kappeliksi 1732 alettiin Kiiminkiä kutsua sekaannuksen välttämiseksi Alakiimingiksi. Vuoteen 1752 saakka Alakiimingillä ja Kuivaniemellä oli yhteinen kappalainen, mutta sen jälkeen emäkirkon papit hoitivat jumalanpalvelukset määräpyhinä. Kiimingin kirkko rakennettiin Matti Hongan johdolla vuosina 1759–1760. Vuonna 1766 Ala- ja Ylikiimingille asetettiin yhtenäinen kappalainen. Alakiiminki sai kappelin oikeudet 1781 ja omaksi kirkkoherraseurakunnaksi se erotettiin 1858, jolloin se myös sai nykyisen nimensä. Kiimingin seurakuntaan kuuluivat aluksi kappeleina Ylikiiminki ja Haukipudas, mutta Haukipudas itsenäistyi omaksi seurakunnakseen 1873 ja Ylikiiminki 1909.[7]

Asutus kasvoi voimakkaasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa väkiluku oli kohonnut jo 2 000:een. Kiimingin asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuolella, mutta 1950-luvun väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi. 1960-luvulla väkiluku alkoi jälleen kasvaa. Kiiminki koki voimakkaan elinkeinorakenteen murroksen 1960-ja 1970-luvulla.[7] Vuonna 1868 kuntaan palkattiin koulumestari. Kiimingin kunnankirjasto perustettiin vuonna 1871. Vuonna 1895 Kiimingin ensimmäinen kansakoulu avataan Kirkonkylällä. Vuosina 1913, 1931, 1950 ja 1952 avattiin Huttulaan, Jääliin, Ylikylään ja Tirilänkylään kansakoulut. Yläkansakoulu avattiin 1923 Hannukselaan. 1934 Jääliin avattiin piirikirjasto. Sotien jälkeen vuonna 1945 Kiimigin meijerirakennus muutettiin kulkutautisairaalaksi ja sairasmajaksi. Vuonna 1962 keskikoulu aloitti toimintansa Kiimingissä. 1964 laajennettiin kirjaston uusiksi sivupisteiksi Alakylässä, Huttukylässä ja Hannuksessa. 1968 Kiimingin keskikoulu ja lukio yhdistettiin. 1973 Kiimingin uusi kunnantalo ja pääkirjaston rakennus valmistuivat. Samana vuonna lasten päiväkotitoiminta sekä ohjattu perhepäivähoito aloitettiin.[8] 2007 Jäälissä avattiin toinen yläaste, koulun nimeksi tuli Laivakankaan koulu. Vuonna 2009 Kiimingissä avattiin ABC- Liikenneasema[9] ja viidennet liikennevalot Kuusamontien ja seututie 848 risteykseen.[10] Aiemmat neljät liikennevalot sijaitsivat Välikylässä ja Jäälissä.

Väkiluvun kehitys

Kiimingin keskustaa.

Kiimingin väkiluvun kehitys 1870-luvulta nykypäivään:[8]

Luonto

Kiimingin maisemia luonnehtivat tasaiset metsämaat ja laajat suot. Kiimingin kallioperä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, jonka hallitsevia kivilajia ovat fylliitit. Kunnan halki kulkee niin sanottu Kiimigin liuskejakso, josta on tavattu muun muassa kupari- ja rautamalmia sekä volframia sisätävää scheeliittiä. Kunnan keskiosissa on ohuita kalkkikivikerrostumia. [7]

Maalajeista yleisin on moreeni. Soraa ja hiekkaa on etenkin Kiiminkijoen eteläpuolella Jolosjoen varrella ja Kotajärven seudulla. Pienistä harjukummuista muodostuva Kiiminkijoen eteläpuolinen harjujakso alkaa Ylikiimingin itärajalta ja kaartuu Kiimingin läpi Haukiputaan puolelle. Kotajärven harjuesiintymä on lyhyt neljän harjun muodostelma, johon liittyy Perämeren rannikolle ulottuva hiekkakenttä. Moreeni on laajoilla alueilla turpeen peitossa. Kiimingin kasvullisesta metsämaasta on 50-60% kuusimetsää, mikä on harvinaista muuten mäntyvaltaisella Pohjois-Pohjanmaalla. Kallioperän kalkin ansioista Kiimingin kasvallisuus on rehevää. Kirkonkylän pohjoispuolella on kalkkikivialuetta, missä kasvaa harvinaista tikankonttia. Tikankontti on myös Kiimingin nimikkokasvi.[11] Kunnan maa-alasta noin puolet on suota. Suotyypeistä yleisin on räme, mutta varsinkin kalkkialueille on runsaasti lettoja.[7]

Kiiminki on tasaista lakeutta, jossa korkeuserot ovat yleensä alle 10m. Länsiosassa maanpinta on kauttaaltaan 50m:n tason alapuolella, itäosassa maanpinta nousee 60-70m tienoille. Vaihtelevinta maaston on Kotajärven ja Kiiminkijoen eteläpuolella kulkevan harjulaakson alueella. Kunnan korkein kohouma on Rukavaara (80m) Hannuksen eteläpuolella.[7]

Kiiminkiä halkoo kaakosta luoteeseen Kiiminkijoki, joka levittäytyy paikoin puolen kilometrin levyiseksi virraksi sulkien sisäänsä useita saaria. Kiiminkijoessa on monia koskia, joista huomattavin on Koitelinkoski. Kiiminkijoki kuuluu kansainväliseen Project Aqua-vesiensuoluohjelmaan. Kiiminkijoen lohen lisääntyminen päättyi kuitenkin 1970- ja 1980-luvun vaihteessa todennäköisesti vesien pilaantumisen ja liiallisen pyynnin vuoksi. Joen veden tilan ja laadun parantamiseksi käynnistettiin 1980-luvulla laaja puhdistusohjelma.

Kunnan alueella on useita järviä. Pohjoisrajalla olevista järvistä Kotajärvi, Tervajärvi ja Loukkojärvi laskevat Kiiminkijokeen Haukiputaan puolella. Eteläosan järvistä Nurmijärvi kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen, mutta Saarijärvi ja Jäälinjärvi virtaavat mereen Oulun pohjoispuolitse Kalimenojaa pitkin.[7]

Vaakuna

Kunnan vaakunan vihreä väri kuvaa maa- ja metsätalouden valta-asemaa ja vuolinraudat käsityöperinnettä. Vaakunan laatijat ovat Olof Eriksson ja Oskari Jauhiainen. Kiimingin kunnanvaltuusto on hyväksynyt vaakunan 17.6.1968 ja sisäasiainministeriö vahvistanut sen 1.10.1968.[12]

Kylät

Kiimingin kylien asukasluvut (31. joulukuuta 2004)[13]

Kyliä jotka kuuluvat yo. alueisiin

Nähtävyydet

Koulut

Kiimingissä ja sen kylissä on lukuisia ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksia. Kiimingin kirkonkylällä on Kiimingin lukio, Kiiminkijoen koulu sekä Jokirannan koulu. Jäälissä sijaitsevat Jäälin koulu (1-4 luokat) ja Laivakankaan koulu (5-9 luokat).

Lähteet

  1. ↑ a b c Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  3. ↑ Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 15.2.2009.
  4. ↑ a b c Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  5. ↑ [1]
  6. ↑ Uusi Oulu syntyi äänestysten jälkeen Kaleva.fi. 28.6.2010. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 28.6.2010.
  7. ↑ a b c d e f g h i Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  8. ↑ a b Kirkko kiiminki.fi. Viitattu 4.3.2008.
  9. ↑ Kiiminkiin uusi ABC ja S-market ABC Liikennemyymälät. Viitattu 21.5.2010.
  10. ↑ Oulun tiepiiri Toiminta- ja taloussuunnitelma 2009–2012 (PDF) Oulun tiepiiri. Viitattu 21.5.2010.
  11. ↑ Tervetuloa Kiiminkiin! kiiminki.fi. Viitattu 6.3.2008.
  12. ↑ Kiimingin kunnan vaakuna kiiminki.fi. Viitattu 14.3.2008.
  13. ↑ Kiiminki väestö alueittain

Aiheesta muualla

Kiiminki
Kylät ja alueet
Muuta Kiiminkiin liittyvää
Joet ja kosket
Järvet

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiiminki&oldid=10985234”