Scheeliitti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Scheeliitti | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Luokka | oksidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | CaWO4 |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | harmaanvalkoinen, kellertävä tai ruskehtava |
| Kidejärjestelmä | tetragoninen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 4,5–5 |
| Ominaispaino | 6,0–6,1 g/cm³ |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | rasvakiilto tai lasikiilto |
| Viiru | valkoinen |
| Aiheesta muualla | |
_3.jpg)
Scheeliitti (CaWO4), on volframimalmimineraali. Väriltään scheeliitti on harmaanvalkoinen, hieman kellertävä tai ruskehtava. Viirun väri on valkoinen ja kiilto vaihtelee rasvakiillosta lasikiiltoon. Scheeliitin kovuus on 4,5–5,0 ja ominaispaino 6,0–6,1 g/cm³. Scheeliitin kiderakenne on tetragoninen.
Scheeliitti esiintyy esimerkiksi diopsidin, fluoriitin, granaatin, molybdeenihohteen ja sarvivälkkeen kera. Scheeliittiesiintymiä on muun muassa Australiassa, Brasiliassa, Italiassa, Meksikossa, Ranskassa ja Suomessa muun muassa Ylöjärven kaivoksessa.
Scheeliittiä on vaikea erottaa kvartsista tai maasälvästä. Scheeliitin tunnistaa parhaiten UV-lampulla, sillä se fluoresoi sinivalkoista valoa ultraviolettivalossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiviopas (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Scheeliitti”, Mineraalit ja jalokivet, s. 170. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.