Nukkuminen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. tammikuuta 2017 kello 15.05 käyttäjän Miihkali (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
Stanisław Wyspiańskin pastellityö nukahtaneesta tytöstä vuodelta 1904.

Nukkuminen tai uni on heikentyneen tietoisuuden tila, jossa liikkuminen ja reaktiot ulkomaailmaan ovat rajoittuneita ja aistiärsykkeet suurimmaksi osaksi suljettu pois tietoisuudesta. Unessa on kevyempiä ja syvempiä vaiheita, ja joinakin hetkinä esiintyy unia. Aivot ovat edelleen toiminnassa, vaikkakin vähemmän aktiivisina kuin valvetilassa, ja nukkumisen aikana voi herätä helposti sopivaan ärsykkeeseen.

Unta arvellaan tarvittavan muun muassa kehon palautumiseen ja aivojen puhdistumiseen kuona-aineista. Aikuinen ihminen tarvitsee unta yleensä 7–9 tuntia vuorokaudessa, lapset sitäkin enemmän. Valvominen ja unihäiriöt voivat aiheuttaa väsymystä ja vakaviakin terveysongelmia.

Vaiheet

Väsyminen ja nukahtaminen

Ihmisaivojen vuorokausirytmi riippuu kahden molekyylin pitoisuuksien vaihtelusta. Aamulla aivoissa alkaa syntyä vireysmolekyyli oreksiinia, joka aktivoi hermosoluja ja pitää aivot hereillä. Päivän aikana aivoissa muodostuu adenosiinia, joka väsyttää aivoja. Iltapäivällä vireysmolekyyli oreksiinin tuotanto alkaa hiipua. Myöhään illalla adenosiinipitoisuus aivoissa on niin suuri, että ihminen nukahtaa.[1] Aivojen käpyrauhanen alkaa pimeän tullen tuottaa yöhormoni melatoniinia, joka edistää unta.[2]

Ihmisellä avautuu vuorokauden aikana niin sanottuja "uni-ikkunoita", jolloin nukahtaminen on helppoa. Kun uni-ikkuna ei ole auki, nukahtaminen on vaikeaa väsyneenäkin. Uni-ikkuna avautuu tiettyyn aikaan illalla sekä iltapäivällä yleensä lounaan jälkeen.[3]

Unisykli, NREM- ja REM-uni

Uni jaetaan karkeasti kahteen luokkaan: vilkeuneen eli REM-uneen ja muuhun uneen eli NREM-uneen. Nukkuja siirtyy yön aikana monta kertaa yhdestä NREM-vaiheesta toiseen ja takaisin. Unen ensimmäinen vaihe NREM-1 on lyhytkestoinen valvetilan ja unen rajatila, jossa voidaan kokea hallusinaatioita. Sitä seuraava NREM-2-vaihe on ensimmäistä vaihetta syvempi ja kestää yhteensä noin puolet yöstä. Kolmas vaihe, NREM-3, on syvän unen vaihe, joka kestää noin puoli tuntia, ja sen aikana on hyvin vaikea herätä. Unen neljäs vaihe on muista poikkeava REM-uni. Silloin aivojen toiminta muistuttaa ensimmäisen vaiheen kevyttä torkkumista, mutta nukkujassa tapahtuu monenlaisia fyysisiä muutoksia, kuten hengityksen ja sydämen sykkeen kiihtymistä sekä nopeita silmänliikkeitä.[4] REM-uni vie enemmän energiaa kuin syvä uni.[5]

Unen syvyys aivoissa on paikallista ja riippuu aivojen alueiden ja yksittäisten aivosolujen unentarpeesta: mitä enemmän jotain aivojen aluetta on käytetty, sitä syvempään uneen se vaipuu palautuakseen.[6]

Normaali unirytmi, jossa NREM-unet, REM-uni ja lyhyet heräämiset toistuvat sykleissä

Uni etenee kaikilla terveillä aikuisilla kaavamaisesti, ja univaiheet toistuvat yöunen aikana tietyssä järjestyksessä. Syvenevien NREM-univaiheiden kautta siirrytään 90 minuutin kuluttua nukahtamisesta REM-uneen, josta palataan pian takaisin kevyeen perusuneen. Toisen unisyklin päättävä REM-uni kestää hiukan pitempään kuin edellisellä kerralla. Unisykli toistuu yön aikana tavallisesti neljästä kuuteen kertaan, riippuen yöunen pituudesta. Ihminen heräilee REM-unen aikana niin, että hän on yön aikana valveilla normaalisti yhteensä 10–20 minuuttia.[7]

Aivojen sähkötoiminta unen vaiheissa

Unen eri vaiheiden aikana aivoissa esiintyy eritaajuuksisia aaltoja. Valveilla esiintyy alfa-aaltoja, joiden taajuus on 8–12 hertsiä (Hz). Kevyessä unessa esiintyy theeta-aaltoja (4–7 Hz), seuraavassa vaiheessa beeta-aaltoja (12–16 Hz), syvässä unessa delta-aaltoja (1–3 Hz) ja REM-unessa samanlaisia aaltoja kuin valvetilan ja kevyen unen aikana eli alfa- ja theeta-aaltoja.[8]

Unennäkö

Nukkuja näkee unia suurimman osan yöstä, mutta hän muistaa herätessään yleensä vain REM-vaiheen unet.[9] REM-unien mieleenjäämistä tehostaa se, että niihin liittyy tavallisesti vahva tunnelataus, surrealistinen juoni ja hehkuvat värit.[7]

Tarkoitus

Nukkuminen on elintärkeää, eikä ihminen elä kovinkaan kauan ilman unta.[10] Nukkumisen tarkoitusta ei kuitenkaan tiedetä vieläkään varmasti. Koska nukkumisessa on se haitta, että se altistaa eläimen saalistajien hyökkäyksen vaaraan, nukkumisesta täytyy olla eläimelle myös merkittävää hyötyä. Nukkumisen tarkoitukseksi on annettu useita syitä. Eläimen nukkuessa sen keho ja aivot saavat mahdollisuuden palautua, ja aivoista voi poistua kuona-aineita. Nukkuessa aivot saavat tilaisuuden painaa valveilla koettuja tärkeitä asioita mieleen ja unohtaa tarpeettomia.[11] Nukkuessaan eläin välttää hankaluuksia, kuten onnettomuuksia pimeässä, sekä säästää energiaa.[12]

Vaikutukset

Riittävä ja hyvä uni parantaa niin ruumillista kuin henkistäkin suorituskykyä, suojaa sairauksilta ja edistää yleistä hyvinvointia. Univaje aiheuttaa sairastumisia ja ennenaikaista vanhenemista sekä yleisen suorituskyvyn heikkenemistä.[10]

Vaikutus ruumiseen

Ihmisruumis palautuu nukkuessaan, ja ihminen ylläpitää nukkumisen aikana ruumillisia ja henkisiä toimintojaan. Energiavarastot täyttyvät, kun hengitys ja sydämen syke hidastuvat, ruumiinlämpö alenee ja lihakset rentoutuvat. Elimistö lisää sellaisten hormonien tuotantoa, jotka kiihottavat elintärkeitä aineenvaihduntatapahtumia ja vahvistavat muun muassa immuunijärjestelmää.[10]

Vaikutus aivoihin

Aivojen valveillaolokeskukset sammuvat nukkumisen ajaksi GABA-välittäjäaineen vaikutuksesta. Ihmisen nukkuessa aivot pysyvät aktiivisina ja suorittavat erilaisia tärkeitä tehtäviä. On arveltu, että nukkumisen aikana aivot lajittelevat, prosessoivat ja taltioivat informaatiota.[13] Paitsi yöunet, myös päiväunet edistävät aiemmin opittujen asioiden muistamista. Nokosten pituudella tai unen syvyydellä ei ole suurta merkitystä. Pitkät nokoset edistivät muistamista paremmin, mutta jopa kuuden minuutin nokoset riittävät merkittävästi tehostamaan muistia. Näyttää siltä, että unen alkuhetki käynnistää aivoissa muistijälkien vahvistumisen eikä prosessi häiriinny, vaikka uni keskeytyisi.[14]

Unen aikana aivoissa toimii myös niin sanottu glymfaattinen järjestelmä, joka puhdistaa aivoista sinne kertyneet myrkylliset kuona-aineet. Prosessissa aivoista puhdistuvat vaaralliset proteiinit, kuten beeta-amyloidi, joka takertuessaan hermosoluihin alkaa muodostaa Alzheimerin taudin esiasteita. Puhdistusjärjestelmä käyttää hyväksi gliasoluja ja aivoissa kulkevia kanavia.[15]

Elimistö tuottaa nukkuessa kivun tunnetta vähentäviä ja hyvää oloa aikaansaavia endorfiineja.[16]

Unenmäärän vaikutus

Jokaisen ihmisen unen määrällä on tietty ihannetaso, joka useimmilla ihmisillä on noin kahdeksan tuntia. Ihannepituutta lyhemmät tai pidemmät unet voivat aiheuttaa terveysongelmia.[17]

Univajeen vaikutus

Univajeella ja univelalla on monia haitallisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan. Ne voivat aiheuttaa väsymisen ja torkahtelun lisäksi esimerkiksi lihomista sekä keskittymis- ja oppimisvaikeuksia. Kasvuhormonin tuotanto estyy, stressihormonien eritys lisääntyy, vastustuskyky heikkenee sekä sairastavuus ja onnettomuusalttius kasvaa.[18][19] Lapsilla univaje lisää muun muassa ylivilkkautta ja haastavaa käytöstä.[20]

Väsymys on riski liikenteessä. Vuorokauden valvominen vastaa promillen humalatilaa.[21] Suorituskyky heikkenee jo 4–5 tunnin yötyön jälkeen, 12 tunnin jälkeen tapaturmariski on kaksinkertainen ja 16 tunnin lopussa kolminkertainen normaaliin verrattuna. Lisäksi valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa.[22]

Valvomisen vaikutus

Jatkuva valvominen johtaa yleensä fyysisiin ja psyykkisiin kärsimyksiin ja lopulta kuolemaan. Kun laboratoriorotat pakotetaan pysymään hereillä, ne alkavat laihtua viikon sisällä ja niiden turkki muuttuu kellertäväksi. Kuukauden sisällä ne kuolevat.[23] Ihmisellä viikkojen tai kuukausien yhtamittainen valvominen voi johtaa kuolemaan.[24] Jos ihmisellä on esimerkiksi fataali familiaalinen insomnia, hän kuolee muutamassa kuukaudessa.[17]

Jotkut ihmiset ovat kokeilleet vapaaehtoisesti, kuinka kauan ihminen voi olla nukkumatta. Yhdysvaltalainen lukiolainen Randy Gardner pysytteli vuonna 1965 valveilla 264 tuntia eli 11 vuorokautta. Valvotuissa tutkimuksissa monet ihmiset ovat pystyneet valvomaan kahdeksasta kymmeneen vuorokautta. Valvominen aiheuttaa terveysvaivoja ja väsymystä, mutta henkilöt toipuivat yhden tai kahden nukutun yön jälkeen.[25] Ensimmäisinä valvomispäivinä käyttäytyminen voi muuttua arvaamattomaksi. Muutaman päivän kuluttua ihminen alkaa näkemään harhoja. Unenpuute aiheuttaa myös esimerkiksi puheen sammaltamista, mielialan vaihteluja, muistivaikeuksia ja vainoharhaisuutta. Koska pitkäaikainen valvominen on vaarallista, Guinnessin ennätysten kirja ei enää julkaise valvomisennätyksiä.[26]

Valvottamista on käytetty kidutuskeinona. Valveilla pidetyn ihmisen on kuitenkin havaittu kertovan kuulustelijalle epätosia asioita vain ollakseen tälle mieliksi.[27]

Liian nukkumisen vaikutus

Myös liian pitkistä yöunista voi olla haittaa. Useiden laajamittaisten tutkimusten mukaan yhdeksän tai useamman tunnin nukkuminen joka yö on yhteydessä monenlaisiin terveysongelmiin, kuten diabetekseen, ylipainoon, päänsärkyyn, syöpään ja sydänsairauksiin.[28]

Tavat

Nykyisin

Länsimaissa ihmiset nukkuvat usein makuuhuoneessa, omassa sängyssä tai kaksoisvuoteessa, jossa on pehmeä patja, tyynyt, peitteet ja lakanat. Yövaatteina käytetään usein erityisiä yöasuja, kuten pyjamia, mutta noin neljäsosa ihmisistä nukkuu alasti. Köyhemmissä maissa, kuten Aasiassa, on yleistä nukkua matoilla jonkin huoneen raivatulla lattialla ja päivävaatteissa.[29]

Nukkumisasennon valinta on yksilöllistä: jotkut suosivat nukkumista vatsallaan, jotkut selällään ja jotkut kyljellään. Ihminen kuitenkin yleensä vaihtaa asentoa useita kertoja yön aikana. Unitutkija Markku Partisen mukaan oikealla kyljellä nukkuminen on aikuiselle paras nukkumisasento, sillä silloin vatsan sisältö pääsee luonnollista kautta tyhjenemään. Tietyt terveysvaivat, kuten refluksitauti, voivat aiheuttaa sen, että jokin tietty nukkumisasento on muita parempi. Tällöin väärät asennot voivat aiheuttaa kipuja esimerkiksi selässä, niskassa ja vatsassa.[30][31]

Maailmassa on kolmenlaisia unikulttuureita. Useimmissa länsimaissa on käytössä yksivaiheinen unikulttuuri, jossa vuorokaudessa on yksi pitkä unijakso. Kaksivaiheisessa unikulttuurissa vuorokaudessa on kaksi unijaksoa; tällainen on esimerkiksi Espanjan perinteinen unikulttuuri, johon kuuluu yöunen lisäksi iltapäivän siesta. Monivaiheisessa unikulttuurissa, kuten Japanissa ja Kiinassa, on tavallista ottaa aina tilaisuuden tullen nokoset.[32]

Nykyisin länsimaissa pidetään ihanteena yhtäjaksoista ja syvää unta. Toisin kuin entisaikaan, sähkövalon ansiosta ihmiset pystyvät kontrolloimaan valo- ja pimeäsyklejään ja päättämään vapaasti nukkumisajoistaan.[33]

Ennen keinovalon aikaa

Vielä keskiajalla Euroopassakin oli yleistä jakaa vuode koko perheen kesken. Nukkumisajat olivat silloin myös paljon nykyistä epäsäännöllisemmät ja määräytyivät peltotöiden mukaan. Nukkumaan mentiin yleensä pian auringonlaskun jälkeen.[29] Kun yö oli valoton ja pitkä, ihmiset nukkuivat yönsä normaalisti kahdessa osassa, joiden välissä oltiin hereillä. Ensimmäiset tunnit nukuttiin syvää unta, ja aamuyön tunnit pinnallisempaa unta. Vanhoissa lääketieteellisissä kirjoissa käsiteltiin joskus näitä kahta nukkumisen jaksoa ja saatettiin esimerkiksi kehottaa nukkumaan ensimmäinen jakso oikealla kyljellä ja toinen vasemmalla. Jaksojen välissä, yleensä keskiyön jälkeen, oli kahden tai kolmen tunnin mittainen valveillaolojakso. Se saatettiin viettää joko jalkeilla esimerkiksi käymällä tupakalla tai juttelemassa naapurin kanssa, tai sängyssä rukoilemalla, keskustelemalla vuodekumppanin kanssa tai harrastamalla seksiä. Tällainen nukkumistapa on havaittu niin 1400-luvun eurooppalaisia päiväkirjoja ja kirjallisuutta tutkimalla kuin joiltain nykyajan afrikkalaiskansoiltakin, joilla ei ole keinovaloa. Myös laboratorio-oloissa täydellisessä yön pimeydessä nukkuvien ihmisten on havaittu alkavan noudattaa tätä rytmiä.[34]

Yksilölliset erot

Unentarve

Ihmisten unentarve on yksilöllistä ja vaihtelee voimakkaasti iän mukaan. Taulukossa on useimpien ihmisten unentarve ikäluokittain yhdysvaltalaisen The National Sleep Foundation -säätiön kartoittamien tutkimusten mukaan (2015):[35]

Ikäluokka Unentarve
0–3 kk 14–17 t
4–11 kk 12–15 t
1–2 v 11–14 t
3–5 v 10–13 t
6–13 v 9–11 t
14–17 v 8–10 t
18–25 v 7–9 t
26–64 v 7–9 t
65– v 7–8 t

Lapset tarvitsevat aikuisia enemmän unta. REM-unen aikana lapsen valveilla kokemat asiat muuntuvat pysyviksi muistoiksi ja taidoiksi lapsen plastisissa aivoissa. Ilman REM-unta aivot unohtaisivat opitut asiat. REM-uni auttaa kasvavia aivoja säätämään neuroniyhteyksiensä vahvuutta ja määrää vastaamaan ulkopuolelta saatujen ärsykkeiden määrää.[36]

Jotkin geenimutaatiot vaikuttavat ihmisten unentarpeeseen. DEC2-geenin tietyn mutaation kantajien unentarve on tunnin pienempi kuin muiden.[37]

Nukkumiseen käytetty aika

Alle kolmekuukautinen vauva nukkuu 10,5–18 tuntia päivässä epäsäännöllisissä jaksoissa. Yksi unijakso voi kestää muutamasta minuutista useisiin tunteihin.[38] 4–11 kuukauden ikäinen vauva nukkuu yleensä yön aikana 9–12 tuntia sekä ½–2 tunnin nokoset yhdestä neljään kertaa päivän aikana. Yhden ja kahden vuoden ikäiset lapset nukkuvat 11–14 tuntia vuorokaudessa. Puolitoistavuotiaasta asti lapset nukkuvat yhdet parin tunnin nokoset päivässä.[39] Kolmesta viiteen vuotiaat nukkuvat yleensä 11–13 tuntia yössä. Kuuden ja 13 vuoden ikävuoden välillä lapset tarvitsevat 9–11 tuntia unta, mutta koulun, television ja vapaa-ajan vuoksi unet jäävät usein lyhyemmiksi.[40]

Yli 10-vuotiaat suomalaiset käyttävät nukkumiseen keskimäärin 8,5 tuntia (nukahtaminen mukaan lukien).[41]

Unen tarve ei vähene ikääntyessä, mutta ikääntymisen myötä ihmisen uni kevenee, minkä seurauksena ikääntyneet nukkuvat vähemmän kuin nuoremmat aikuiset.[42] Unen keveneminen aiheuttaa myös yöllisten lyhyiden heräämisten lisääntymistä, minkä seurauksena uni tuntuu huonolaatuiselta. Ikääntymisen vaikutuksesta myös vuorokausirytmi aikaistuu. Muutokset unenrakenteessa alkavat noin 50–60-vuotiaana. Ikääntyneet eivät tarvitse syvää unta yhtä paljon kuin nuoremmat, koska heidän biologiset ja fysiologiset rytminsä eivät enää ole yhtä tehokkaita. Ikääntyneet eivät myöskään ehkä käytä yhtä paljon energiaa fyysiseen työhön tai uuden tiedon havainnointiin.[43]

Ajoitus

Ihmisillä voidaan erottaa vuorokausirytmin ajoituksen perusteella kolme erilaista muotoa eli kronotyyppiä: aamunvirkut, välimuotoiset ja illanvirkut.[2] Aamuihmiset (aamuvirkut ja illantorkut) ovat aamuisin virkeitä, menevät iltaisin aikaisin nukkumaan ja heräävät aamulla aikaisin. Suomalaisista aamuihmisiä on joka viides. Iltaihmiset sen sijaan valvovat myöhään ja nukkuvat pitkään. Suomalaisista iltaihmisiä on joka kahdeksas. Aamu- ja iltaunisuudesta puolet määräytyy suoraan perintötekijöistä. Toinen puoli johtuu ympäristötekijöistä, sillä ihmiset sopeutuvat yhteiskunnan kellonaikoihin ja toisaalta päivän pituuden vaihtelu eli valonsaati tahdittaa nukkumista. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa illat venyvät usein aiempaa myöhäisemmiksi, joten iltaihmisiä, kuten myös univelkaisia ihmisiä, on enemmän kuin aiemmin. Murrosiässä lähes jokaisen ihmisen unijakso pyrkii myöhentymään jonkin verran, ja nuorista tulee aiempaa iltavirkumpia. Sen seurauksena yläluokkien koululaisten yöunet jäävät joskus lyhyiksi.[44]

Sisäinen vuorokausi

Ihmisellä on sisäinen kello, joka säätelee uni-valverytmiä. Se noudattaa niin sanottua sirkadiaanista rytmiä ja varmistaa, että ihminen nukkuu säännöllisesti. Ihmisen sisäinen vuorokausi on yleensä hiukan enemmän kuin tasan 24 tuntia. Useimpien ihmisten sisäinen vuorokausi vaihtelee 23:41 tunnista 24:35 tuntiin. Miesten sisäinen vuorokausi on keskimäärin 6 minuuttia pidempi kuin naisten. Sisäisen kellon jätättämisestä johtuen ihmisen vuorokausirytmi pyrkii pitenemään ja nukkumaanmeno siirtymään koko ajan myöhäisemmäksi.[45] Sisäinen kello reagoi esimerkiksi valoon, sosiaaliseen ympäristöön ja säännöllisyyteen nukkumaanmenossa ja ylösnousemisessa. Sisäinen kello voi joutua epätahtiin esimerkiksi vuorotyön tai mannertenvälisen lennon seurauksena.[46]

Unihäiriöt

Pääartikkeli: Unihäiriö
Esimerkki normaalin unen (sininen) ja "levottomista jaloista" aiheutuvista unihäiriöistä (punainen) kärsivän unirytmistä. Vaaka-akselilla tunnit, pystyakselilla univaihe (ylin valveilla).

Yleisin unihäiriö on unettomuus. Siitä kärsii vuoden aikana ainakin joka kolmas aikuinen, ja joka kymmenes kärsii siitä yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan. Kun ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa edellyttää, syntyy ensin univajetta ja sen jatkuessa univelkaa.[47] Muita unihäiriöitä ovat esimerkiksi uniapnea ja kuorsaus.[48]

Parasomniat ovat unen erityishäiriöitä, joiden yhteydessä esiintyy sensorisia, motorisen tai autonomisen hermoston toiminnan muutoksia. Parasomnioita ovat esimerkiksi unissakävely, unissapuhuminen, unihalvaus, yöllinen kauhukohtaus, painajaisunet ja yökastelu.[49]

Syyt

Unihäiriöt johtuvat aikuisilla useimmiten elämäntilanteen muutoksista, stressistä, päihteiden käytöstä tai mielenterveyden häiriöistä kuten masennuksesta. Nuorilla unettomuuden yleisimpiä syitä ovat liian myöhäinen nukkumaanmeno, epäsäännöllinen nukkumisrytmi, liiallinen alkoholin tai kofeiinipitoisten juomien käyttö ja niukka liikunta.[50]

Unen laatuun vaikuttavia tekijöitä

Yöunta voi parantaa ja unettomuutta torjua kiinnittämällä huomiota esimerkiksi nukkumisolosuhteisiin, liikuntaan ja rentoutumiseen, nukkumisaikoihin ja ravintoon. Pimennetyssä ja viileässä makuuhuoneessa voi nukahtaa helpoimmin. Säännölliset nukkumisajat parantavat unta, myös viikonloppuisin. Runsas alkoholi sekä piristävät kahvi, vahva tee, kaakao ja tumma suklaa voivat myöhään illalla nautittuina vaikeuttaa nukkumista. Sokeripitoiset ruoat sen sijaan auttavat nukahtamista. Rasittava liikunta häiritsee nukahtamista vielä noin kahden tunnin ajan. Kehon ja mielen rentouttaminen helpottaa nukahtamista.[51]

Unilääkkeet voivat helpottaa unettomuuden oireita, mutta niillä on sivuvaikutuksia, ja ne voivat keventää unenlaatua haitallisesti.[52]

Eläinten nukkuminen

Kaikki eläinlajit tiettävästi nukkuvat. Lajin nukkumistavat määräytyvät sen ympäristöstä ja elintavoista. Eläimet nukkuvat eripituisia unia ja erilaisissa jaksoissa: esimerkiksi kädelliset nukkuvat yleensä yhden pitkän jakson, mutta kissa ja hiiri torkkuvat monta kertaa vuorokaudessa. Saaliseläimet nukkuvat vähemmän kuin pedot, sillä ne ovat nukkuessaan vaarassa. Sosiaaliset lajit nukkuvat vähemmän kuin yksinään elävät, sillä niiden aika kuluu seurusteluun.[53] Jotkin lajit kuten hevoset, naudat ja kirahvit pystyvät torkahtelemaan seisaaltaan mutta menevät makuulle saadakseen REM-unta.[54]

Suuriaivoiset lajit nukkuvat vähemmän kuin pieniaivoiset. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että suuremmat aivot omaavien eläinten aivosolujen välissä on enemmän tilaa aineenvaihdunnalle, joka puhdistaa aivot unen aikana.[55]

Eläinlajien unentarve riippuu paljon siitä, kuinka energiapitoista niiden ravinto on. Kasvinsyöjät nukkuvat vähän, koska niiden täytyy syödä paljon saadakseen riittävästi energiaa. Lihansyöjät nukkuvat paljon, sillä niiden ruoka on energiapitoista ja niille jää aikaa nukkua. Sekaravintoa syövät suuret lajit, kuten ihminen ja sika, sijoittuvat näiden ääripäiden väliin.[56] Isot kasvinsyöjät, kuten lammas, hevonen, kirahvi ja norsu, nukkuvat alle viisi tuntia vuorokaudessa, mutta pienet jyrsijät nukkuvat tavallisesti 8–9 tuntia. Sellaiset pedot kuten suuret kissaeläimet, joiden ei tarvitse syödä joka päivä, voivat nukkua 15 tuntia, ja pienemmät pedot kuten kissa, koira ja kettu, nukkuvat yli 10 tuntia.[56] Piilossa nukkuvat eläimet nukkuvat usein pidempään ja sikeämmin kuin vaarallisella paikalla nukkuvat.[57]

Jotkin lajit, kuten karhu ja mäyrä, nukkuvat talviunta yli talven. Talviuni on niiden keino sopeutua talven ravintopulaan. Talviunta syvempää talvihorrosta viettävän eläimen ruumiin lämpötila laskee melkoisesti.[58]

Useimmat lajit nukkuvat kummallakin aivopuoliskollaan yhtäaikaisesti. Delfiinit, valaat ja linnut pystyvät nukkumaan yhdellä aivopuoliskolla kerrallaan. Niin ne voivat pysytellä päiväkausien ajan valppaina ja suorituskykyisinä, ja vedessä elävät lajit voivat käydä hengittämässä pinnalla.[59][60]

Kalojen uni on erilaista kuin esimerkiksi maanisäkkäiden. Levätessään kalat hidastavat toimintaansa ja aineenvaihduntaansa, mikä mahdollisesti vaikuttaa samalla tavalla palauttavasti kuin ihmistenkin uni.[61]

Hyönteisten ja kalojen unessa ei ole REM-vaihetta.[54]

Kaikenlaiset eliöt, jopa yksisoluiset, voivat mennä lepotilaan, joka on unta muistuttava tila.[62]

Joidenkin eläinlajien nukkumisaikoja:[63]

Katso myös

Lähteet

  • Carter, Rita; Aldridge, Susan; Page, Martyn; Parker, Steve: Aivot: Kuvitettu opas aivojen rakenteeseen, toimintaan ja häiriöihin. Readme.fi, 2016 (alkuteos The Brain Book, 2009). ISBN 978-952-321-166-7.
  • Danielsen, Hanne-Luise (päätoimittaja): Aivojen arvoitukset: Suurimmat läpimurrot – matkalla vuoteen 2050. Bonnier, 2016. ISBN 978-82-535-3542-5.
  • Hedensjö, Björn: Hyvä yö: mitä uni on ja miten sitä saa?. Suomentanut Ketola, Veli-Pekka. Art House, 2014. ISBN 978-951-884-539-6.
  • Kahle, Charly; Kretschmer, Margit: Terveen unen salaisuus: nuku hyvin ja elä täyttä elämää joka päivä. Suomentanut Valta, Tuulikki ja Ovaska, Mervi; suomalainen asiantuntija Wacklin, Anu. Valitut Palat, 2014. ISBN 978-951-584-993-9.
  • MacDonald, Matthew: Aivot: käyttäjän käsikirja. Docendo, 2009. ISBN 978-951-0-35535-0.
  • Partonen, Timo: Lisää unta: Kiireen lyhyt historia. Duodecim, 2014. ISBN 978-951-656-497-8.
  • Pihl, Susan & Aronen, Anna-Mari: Unentaidot: Löydä uni ilman lääkkeitä. Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-511-1.
  • Wiseman, Richard: Pää tyynyyn: Hyvän unen kahdeksan oppituntia. Suomentanut Heli Naski. Atena, 2015 (alkuteos 2014). ISBN 978-952-300-129-9.

Viitteet

  1. ↑ Aivojen arvoitukset 2016, s. 63.
  2. ↑ a b Ilona Merikanto, Timo Partonen ja Tuuli Lahti: Evoluution säilyttämä uni Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 1/2011. Viitattu 25.12.2016.
  3. ↑ Hedensjö 2014, s. 124–125.
  4. ↑ Hedensjö 2014, s. 86–87.
  5. ↑ Hedensjö 2014, s. 93.
  6. ↑ Hedensjö 2014, s. 123.
  7. ↑ a b Partonen 2014, s. 40.
  8. ↑ Gorm Palmgren: Uni koostuu neljänlaisista osista Tieteen Kuvalehti. 10.6.2010. Viitattu 25.12.2016.
  9. ↑ Hedensjö 2014, s. 88.
  10. ↑ a b c Kahle & Kretschmer 2014, s. 17–18.
  11. ↑ Pallab Ghosh: Why do we sleep? 15.5.2015. BBC. Viitattu 3.1.2017.
  12. ↑ MacDonald 2009, s. 49–50.
  13. ↑ Carter et al. 2016, s. 184–185.
  14. ↑ Olaf Lahl et al.: An ultra short episode of sleep is sufficient to promote declarative memory performance Journal of Sleep Research. 4/2008. ResearchGate. Viitattu 28.12.2016.
  15. ↑ Aivojen arvoitukset 2016, s. 60.
  16. ↑ Kunto plus nro 3/2009.
  17. ↑ a b Wiseman 2015, s. 67.
  18. ↑ Mikko Härmä ja Mikael Sallinen: Univaje terveysriskinä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2000. Viitattu 26.12.2016.
  19. ↑ Matti Huttunen: Unettomuus Lääkärikirja Duodecim. 14.11.2015. Viitattu 26.12.2016.
  20. ↑ Paavonen Juulia, ym (2008) Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen lääkärilehti 15/2008
  21. ↑ Väsymys on riski kesäliikenteessä 30.06.2014. Liikenneturva. Viitattu 22.12.2016.
  22. ↑ Olli Meretoja: Yötyön vaikutukset, Anestesiakurssi Naantalissa 17.3.2005
  23. ↑ Wiseman 2015, s. 63.
  24. ↑ Univaje terveysriskinä - ladattava tiedosto
  25. ↑ J. Christian Gillin: How long can humans stay awake? Scientific American. Viitattu 31.12.2016.
  26. ↑ Wiseman 2015, s. 64–69.
  27. ↑ Wiseman 2015, s. 69–70.
  28. ↑ Wiseman 2015, s. 77.
  29. ↑ a b Kahle & Kretschmer 2014, s. 22–23.
  30. ↑ Oikea nukkumisasento parantaa unenlaatua Yle uutiset. 31.10.2011. Viitattu 26.12.2016.
  31. ↑ Marika Paaso: Mahallaan, selällään vai kyljellään - osaatko nukkua oikein? Yle uutiset. 24.10.2014. Viitattu 26.12.2016.
  32. ↑ Hedensjö 2014, s. 127.
  33. ↑ Hedensjö 2014, s. 37–38.
  34. ↑ Hedensjö 2014, s. 28–31.
  35. ↑ Miten paljon ihmisen missäkin iässä pitäisi nukkua? Katso taulukosta Prisma Studio. 11.2.2015. Yle. Viitattu 22.12.2016.
  36. ↑ REM sleep critical for young brain development; medication interferes Science Daily. 3.7.2015. Viitattu 31.12.2016.
  37. ↑ Gorm Palmgren: kehno uni näivettää aivot Tieteen Kuvalehti. 28.4.2016. Viitattu 26.12.2016.
  38. ↑ Sleep and Newborns (0-3 months) National Sleep Foundation. Viitattu 31.12.2016.
  39. ↑ Sleep and Infants (4-11 months) National Sleep Foundation. Viitattu 31.12.2016.
  40. ↑ Sleep and Preschoolers (3-5 years) National Sleep Foundation. Viitattu 31.12.2016.
  41. ↑ Hannu Pääkkönen: Suomalaisten ajankäytön muutokset. Teoksessa: Kymmenvuotiskatsaus 2005. Tilastokeskus. Sivulla 230.
  42. ↑ Tuomas Hirvonen: Unikouluttaja tyrmää sitkeän myytin: "Unen tarve ei vähene iän myötä" Yle uutiset. 18.2.2014. Viitattu 31.12.2016.
  43. ↑ Pihl & Aronen 2015, s. 21.
  44. ↑ Partonen 2014, s. 43–44, 51–52.
  45. ↑ Partonen 2014, s. 44–46.
  46. ↑ Kahle & Kretschmer 2014, s. 24–27.
  47. ↑ Unettomuus Matti Huttunen, Lääkärikirja Duodecim 14.11.2015
  48. ↑ Anette Lehmusruusu: Nämä unihäiriöt valvottavat suomalaisia – Seuraukset voivat olla vakavia 16.1.2013. Studio55. Viitattu 21.12.2016.
  49. ↑ Christer Hublin: Parasomniat: ilmiöitä unen ja valveen rajoilla Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2005. Viitattu 26.12.2016.
  50. ↑ Unihäiriöt, THL
  51. ↑ Miksi uni on tärkeää? Duodecim Terveyskirjasto. 7.1.2009. Viitattu 26.12.2016.
  52. ↑ Johanna Nykopp: Unilääke voi pahentaa unettomuutta Potilaan Lääkärilehti. 14.1.2015. Viitattu 26.12.2016.
  53. ↑ Arja Kivipelto: Miksi eläimet nukkuvat? Helsingin Sanomat. 5.10.2010. Viitattu 26.12.2016.
  54. ↑ a b Non-human animals’ sleep patterns vary. Sleep.org. National Sleep Foundation. Viitattu 26.12.2016.
  55. ↑ Valtava läpimurto: Nyt tiedämme, miksi eläimet nukkuvat Uusi Suomi. 21.10.2013. Viitattu 26.12.2016.
  56. ↑ a b Gorm Palmgren: Koko ja ravinto ratkaisevat eläimen unentarpeen Tieteen Kuvalehti. 10.6.2010. Viitattu 26.12.2016.
  57. ↑ Kuinka paljon eläimet tarvitsevat unta? National Geographic Suomi. 13.8.2011. Viitattu 26.12.2016.
  58. ↑ Luonto eri vuodenaikoina: Talviuni ja talvihorros edu.fi. Viitattu 5.8.2014.
  59. ↑ Christof Koch: Sleeping with Half a Brain Scientific American. 1.9.2016. Viitattu 26.12.2016.
  60. ↑ Delfiinit voivat nukkua vain toisella aivopuoliskollaan Helsingin Sanomat. 18.10.2012. Viitattu 26.12.2016.
  61. ↑ Do Fish Sleep? National Ocean Service. Viitattu 26.12.2016.
  62. ↑ Hedensjö 2014, s. 16.
  63. ↑ MacDonald 2009, s. 49.

Kirjallisuutta

  • Dyregrov, Atle: Hyvän unen opas. (Den lille søvnboken: håndbok for folk som vil sove bedre, 2001.) Suomennos: Salla Korpela. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-872-7.
  • Kinzler, Sonja: Das Joch des Schlafs: Der Schlafdiskurs im bürgerlichen Zeitalter. Kulturgeschichte der Medizin, 1. Köln: Böhlau Verlag, 2011. ISBN 978-3-412-20716-8.
  • Partinen, Markku & Huovinen, Maarit: Terve uni. Miten voit -sarja. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31215-5.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nukkuminen.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nukkuminen&oldid=16207577”