Ero sivun ”Juusto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Ravintosisältö: painonhallinta
Typo
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 29: Rivi 29:
[[Kermajuusto]]issa on rasvaa vähintään puolet kuiva-aineesta. Täysrasvaiseksi juustoa kutsutaan, jos siinä on rasvaa 45&nbsp;% tai enemmän. 3/4-rasvaisia ovat juustot, joissa on rasvaa 40&nbsp;% tai enemmän. Puolirasvaisissa juustoissa rasvaa on 30&nbsp;% tai enemmän, 1/4-rasvaisissa 20&nbsp;% tai enemmän. Vähärasvaisissa eli laihoissa juustoissa rasvaa on alle 20&nbsp;% ja hyvin vähärasvaisissa alle 10&nbsp;%.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Turtia, Kaarina | Nimike = Gastronomian sanakirja | Sivu = 207 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2009 | Isbn = 978-951-1-18546-8}}</ref>
[[Kermajuusto]]issa on rasvaa vähintään puolet kuiva-aineesta. Täysrasvaiseksi juustoa kutsutaan, jos siinä on rasvaa 45&nbsp;% tai enemmän. 3/4-rasvaisia ovat juustot, joissa on rasvaa 40&nbsp;% tai enemmän. Puolirasvaisissa juustoissa rasvaa on 30&nbsp;% tai enemmän, 1/4-rasvaisissa 20&nbsp;% tai enemmän. Vähärasvaisissa eli laihoissa juustoissa rasvaa on alle 20&nbsp;% ja hyvin vähärasvaisissa alle 10&nbsp;%.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Turtia, Kaarina | Nimike = Gastronomian sanakirja | Sivu = 207 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2009 | Isbn = 978-951-1-18546-8}}</ref>


==Terveysvaikutukset==
==Terveysvaikukset==


Vuonna 2015 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan runsaalla juuston syönnillä on taipumus lihottaa, jos juuston kanssa nautitaan paljon verensokeria nopeasti nostavia ruoka-aineita. Runsas juuston käyttö pelkkien vihannesten kanssa puolestaan auttaa painonhallinnassa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://now.tufts.edu/news-releases/choice-protein-and-carbohydrate-rich-foods-may-have-big-effects-long-term-weight-gain|nimeke=Choice of Protein- and Carbohydrate-Rich Foods May Have Big Effects on Long-Term Weight Gain|julkaisu=Tufts Now|ajankohta=2015-04-09|viitattu=2021-03-13|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
Vuonna 2015 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan runsaalla juuston syönnillä on taipumus lihottaa, jos juuston kanssa nautitaan paljon verensokeria nopeasti nostavia ruoka-aineita. Runsas juuston käyttö pelkkien vihannesten kanssa puolestaan auttaa painonhallinnassa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://now.tufts.edu/news-releases/choice-protein-and-carbohydrate-rich-foods-may-have-big-effects-long-term-weight-gain|nimeke=Choice of Protein- and Carbohydrate-Rich Foods May Have Big Effects on Long-Term Weight Gain|julkaisu=Tufts Now|ajankohta=2015-04-09|viitattu=2021-03-13|ietf-kielikoodi=en}}</ref>

Versio 11. huhtikuuta 2021 kello 08.26

Juustoja myynnissä torilla Baselissa, Sveitsissä.
Perinteisiä juustonvalmistuksessa käytettäviä juustomuotteja suomalaisessa postimerkissä.

Juusto on maidosta juoksettamisen ja maitohappokäymisen avulla valmistettu kiinteä elintarvike. Juustossa on paljon proteiineja ja rasvoja. Juustoja voidaan luokitella esimerkiksi maidon alkuperän, juuston rasvapitoisuuden, kovuuden tai kypsytystavan mukaan.

Etymologia

Suomen kielen sana juusto on erittäin vanha laina, joka tulee germaanisesta sanasta justaz, joka tarkoittaa juustoa ja josta tulee myös nykyruotsin sana juustolle, ost, joka on siis suomen kielen sanan sukulaissana.[1]

Valmistus

Juusto valmistetaan juustomassasta, jota saadaan maidosta erottamalla siitä hera eli neste. Maitona käytetään yleisimmin lehmän, vuohen tai lampaan maitoa, mutta myös muun muassa poron, vesipuhvelin, hirven ja kamelin maidosta voidaan tehdä juustoa. Yhteen juustokiloon käytetään yleensä noin kymmenen litraa maitoa. Maito pastöroidaan usein hygieniasyistä,[2] mutta monen juuston valmistuksessa käytetään pastöroimatonta maitoa.

Maito lämmitetään ensin noin +30-asteiseksi. Sen saostumista voidaan nopeuttaa juoksutteella. Hera irrotetaan juustomassasta puristamalla tai kuumentamalla: mitä tarkemmin neste poistetaan, sitä kovempaa juustosta tulee. Sen jälkeen juusto laitetaan muotteihin, suolataan ja siihen lisätään joskus reikiä, jos halutaan tuottaa homejuustoa. Juuston makuun, paksuuteen ja koostumukseen voidaan vaikuttaa juuston tekovaiheessa muun muassa erityyppisten mikrobikantojen käytöllä sekä erilaisella kuumennuksella, sekoituksella ja leikkauksella.[2] Tuorejuustojen valmistuksessa heraa ei puristeta kokonaan pois, jolloin tuorejuustot jäävät pehmeiksi.[3]

Lopuksi juusto kypsytetään säilyttämällä sitä säilytyshuoneessa haluttu aika. Kypsytystä jatketaan joitakin viikkoja tai yli vuodenkin ajan; pitkä kypsytys tekee juustosta voimakkaamman makuisen kuin lyhyt kypsytys. Kellarisäilytyksen aikana maitohappobakteerit kypsyttävät juustoa sisältäpäin.[3]

Historia

Mesopotamiassa juuston teko tunnettiin jo vuonna 5000 eaa., sillä senaikaisen temppelin friisistä on löytynyt kuvaus happaman kermajuuston valmistuksesta. Vuohenjuustoa valmistettiin myös Antiikin Kreikassa: Homeroksen Odysseiassa kuvaillaan sen taianomaista voimaa ja Hippokrates määräsi sitä lääkkeeksi tulehduksiin. Juustoa uhrattiin Kreikassa myös jumalille. Antiikin roomalaisten ruokavaliossa ja sotajoukkojen muonituksessa juustolla oli tärkeä osa, ja he tunsivat jo renniinin käytön ja kovan juuston valmistuksen. Roomalaiset myös toivat pääkaupunkiinsa paljon juustoja valloittamiltaan alueilta.[4]

Kaarle Suuri antoi keskiajalla luostareille tehtäväksi juuston valmistuksen muun maanviljelystoiminnan ohella. Tämän seurauksena juustontuotanto monipuolistui, ja papiston kirjoitustaidon myötä juustoreseptit säilyivät jälkipolville. Hansaliiton aikana 1200–1400-luvuilla hollantilaista juustoa kaupattiin Itämeren maihin, ja juustonvalmistuksen taito rantautui myös Pohjoismaihin. 1800-luvulla Ferdinand Cohn sai selville mikrobien osuuden juuston kypsymisessä, ja juustontuotanto tehostui kaikkialla.[5]

Suomessa

Hansaliiton aikana 1200-luvulla Suomeen tuotiin keskieurooppalaisia luostarijuustoja. Tuolloin juustoa valmistettiin myös Suomessa. Juusto mainittiin voin ohella artikkelina, jolla talonpojat Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa pystyivät suorittamaan veronsa papistolle ja valtiolle. Vuonna 1555 Olaus Magnus mainitsi suomalaisen juuston olevan parempaa kuin italialaiset ja alankomaalaiset juustot. Magnuksen mukaan suomalainen juusto oli tehty vuohenmaidosta ja oli savustettua. 1500- ja 1600-luvuilla ahvenanmaalaista juustoa vietiin Ruotsiin.[6]

Kypsytettyjen juustojen valmistus Suomessa alkoi 1850-luvun puolivälissä, kun Alexander von Daehn matkusti Keski-Euroopassa ja mieltyi emmentaljuuston makuun. Von Daehn rakennutti Sippolan hoviin juustolaa, ja palkkasi sinne juustomestariksi sveitsiläisen Rudolf Klossnerin.[7] Klossnerin jälkeen Sveitsistä tuli Suomeen muitakin juuston valmistajia. Klossnerista tuli Suomen ensimmäinen valtiomeijeristi.[8]

Ravintosisältö

Juustossa on paljon proteiineja ja rasvoja. Se sisältää myös kalsiumia, A-vitamiinia ja fosforia. Juustojen rasvapitoisuus vaihtelee suuresti. Täysrasvaisissa juustoissa rasvaa voi olla yli 40 %, mutta vähärasvaisissa juustoissa kuten raejuustossa alle 5 %. Joskus juustojen rasvapitoisuus ilmoitetaan osuutena kuivapainosta, jolloin rasvaisimpien juustojen rasvaprosentti voi nousta yli 60:n.[9]

Kermajuustoissa on rasvaa vähintään puolet kuiva-aineesta. Täysrasvaiseksi juustoa kutsutaan, jos siinä on rasvaa 45 % tai enemmän. 3/4-rasvaisia ovat juustot, joissa on rasvaa 40 % tai enemmän. Puolirasvaisissa juustoissa rasvaa on 30 % tai enemmän, 1/4-rasvaisissa 20 % tai enemmän. Vähärasvaisissa eli laihoissa juustoissa rasvaa on alle 20 % ja hyvin vähärasvaisissa alle 10 %.[10]

Terveysvaikutukset

Vuonna 2015 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan runsaalla juuston syönnillä on taipumus lihottaa, jos juuston kanssa nautitaan paljon verensokeria nopeasti nostavia ruoka-aineita. Runsas juuston käyttö pelkkien vihannesten kanssa puolestaan auttaa painonhallinnassa.[11]

Säilytys ja käyttö

Juustoa säilytetään yleensä viileässä tai kylmässä, jotta se ei pilaantuisi. Arkijuustot, kuten edam, pidetään usein juustokuvussa kuivumisen estämiseksi. Juusto säilyy avattuna juustolaadusta riippuen muutamasta päivästä useisiin kuukausiin. Kypsytettyjen juustojen maku on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.[12]

Tyypit

Juustoja voidaan luokitella eri tavoin, esimerkiksi maidon alkuperän, juuston rasvapitoisuuden, kovuuden tai kypsytystavan mukaan.

Erimaalaisia juustoja

Eri puolilla maailmaa valmistetaan hyvin erilaisia juustoja. Tässä listassa on satunnainen valikoima juustoja eri maista.

Katso myös: Juustot maittain

Kovuuden mukaan

Kovia juustoja ovat muun muassa parmesaani, pecorino romano, manchego ja cheddar. Puolipehmeiksi tai kiinteiksi juustoiksi luetaan muun muassa edam, emmental, gruyère ja gouda. Pehmeisiin juustoihin kuuluvat muun muassa brie ja port salut.

Maidon mukaan

Lampaanjuustoja ovat muun muassa pecorino romano ja roquefort.

Homejuustot

Homejuustoja ovat muun muassa roquefort, stilton, Aura, brie ja camembert.[12]

Tuotanto ja kulutus maailmalla

Juusto on yksi tärkeimmistä maataloustuotteista maailmalla. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan vuonna 2004 maailmassa tuotettiin yli 18 miljoonaa tonnia juustoa. Suurin juuston tuottajamaa on Yhdysvallat, jonka osuus kaikesta juuston tuotannosta on 30 prosenttia.

Suurimmat juustontuottajat
(tuhatta tonnia)[13][14]
 Yhdysvallat 4 275 (2006)
 Saksa 1 927 (2008)
 Ranska 1 884 (2008)
 Italia 1 149 (2008)
 Alankomaat 732 (2008)
 Puola 594 (2008)
 Brasilia 495 (2006)
Egypti Egypti 462 (2006)
 Argentiina 425 (2006)
 Australia 395 (2006)
Suurimmat juuston vientimaat - 2004
(tuhatta dollaria)[15]
 Ranska 2 658 441
 Saksa 2 416 973
 Alankomaat 2 099 353
 Italia 1 253 580
 Tanska 1 122 761
 Australia 643 575
Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 631 963
 Belgia 567 590
 Irlanti 445 240
 Yhdistynyt kuningaskunta 374 156
Suurimmat juuston kuluttajamaat - 2003
(kg / henkilö)[16]
 Kreikka 27,3
 Ranska 24,0
 Italia 22,9
 Sveitsi 20,6
 Saksa 20,2
 Alankomaat 19,9
 Itävalta 19,5
 Ruotsi 17,9

Kreikassa syödään eniten juustoa henkilöä kohden. Fetajuusto käsittää kulutuksesta kolme neljäsosaa. Ranskan suosituimmat juustot ovat emmental ja camembert.[17] Yhdysvalloissa juuston kulutus on kolminkertaistunut 1970-luvulta 2000-luvulle. Yhdysvaltojen suosituin juusto on mozzarella, mihin on osasyynä sen käyttö pizzajuustona.[18]

Katso myös

Lähteet

  • Jani Kaaro: Ruoka-Kalevala. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2017

Viitteet

  1. ↑ K. Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
  2. ↑ a b Fiona Beckett: Rakkaudesta juustoon, 2009, s. 11.
  3. ↑ a b Ruokatieto.fi: Juuston valmistus
  4. ↑ Iburg, Anne: Syötävän hyvä juustokirja, s. 10–11. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-138-6.
  5. ↑ Iburg, Anne: Syötävän hyvä juustokirja, s. 11–13. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-138-6.
  6. ↑ Jani Kaaro 2017, s. 96
  7. ↑ Jani Kaaro 2017, s. 98
  8. ↑ Jani Kaaro 2017, s. 99
  9. ↑ Fineli: juustojen ravintosisältö
  10. ↑ Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja, s. 207. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  11. ↑ Choice of Protein- and Carbohydrate-Rich Foods May Have Big Effects on Long-Term Weight Gain Tufts Now. 9.4.2015. Viitattu 13.3.2021. (englanniksi)
  12. ↑ a b Keittotaito.com: Perustietoa juustosta
  13. ↑ http://www.fas.usda.gov/dlp/circular/2005/05-12Dairy/toc.htm
  14. ↑ Eurostat
  15. ↑ FAO
  16. ↑ CNIEL
  17. ↑ Cidilait, Le fromage
  18. ↑ USDA

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juusto.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juusto.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juusto&oldid=19701633”