Ero sivun ”Olli Rehn” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 57: | Rivi 57: | ||
Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli [[professori]]na Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä kesään 2004 saakka, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi [[Romano Prodi]]n johtamaan Euroopan komissioon. |
Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli [[professori]]na Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä kesään 2004 saakka, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi [[Romano Prodi]]n johtamaan Euroopan komissioon. |
||
Rehn valittiin Suomen Pankin johtokuntaan lokakuussa 2016. Viisivuotinen pesti alkoi helmikuussa 2017.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://yle.fi/uutiset/3-9229917|nimeke=Olli Rehn ja Marja Nykänen töihin Suomen Pankkiin|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2016-10-14}}</ref> [[Eduskunnan pankkivaltuusto]] päätti esittää valtioneuvostolle Rehniä, 27. huhtikuuta 2018, Erkki Liikasen seuraajaksi Suomen pankin pääjohtajaksi heinäkuun alusta alkaen<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/olli-rehn-on-valittu-suomen-pankin-paajohtajaksi/6882558#gs.XorArHs | Nimeke = |
Rehn valittiin Suomen Pankin johtokuntaan lokakuussa 2016. Viisivuotinen pesti alkoi helmikuussa 2017.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://yle.fi/uutiset/3-9229917|nimeke=Olli Rehn ja Marja Nykänen töihin Suomen Pankkiin|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2016-10-14}}</ref> [[Eduskunnan pankkivaltuusto]] päätti esittää valtioneuvostolle Rehniä, 27. huhtikuuta 2018, [[Erkki Liikanen|Erkki Liikasen]] seuraajaksi Suomen pankin pääjohtajaksi heinäkuun alusta alkaen<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/olli-rehn-on-valittu-suomen-pankin-paajohtajaksi/6882558#gs.XorArHs | Nimeke = |
||
Olli Rehniä esitetään Suomen Pankin pääjohtajaksi |
Olli Rehniä esitetään Suomen Pankin pääjohtajaksi |
||
| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =MTV3 Uutiset Kotimaa | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = MTV3| Viitattu = 5.5.2018 | Kieli = }}</ref>. |
| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =MTV3 Uutiset Kotimaa | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = MTV3| Viitattu = 5.5.2018 | Kieli = }}</ref>. |
Versio 5. toukokuuta 2018 kello 15.17
Olli Rehn | |
---|---|
[[Tiedosto:|250px|Rehn 2014]] Rehn 2014 |
|
Suomen elinkeinoministeri | |
Sipilän hallitus
29.5.2015–29.12.2016 |
|
Edeltäjä | Jan Vapaavuori |
Seuraaja | Mika Lintilä |
EU:n talous- ja raha-asioista vastaava komissaari | |
Barroson komissio
9.2.2010–30.6.2014 |
|
Edeltäjä | Joaquín Almunia |
Seuraaja | Jyrki Katainen |
EU:n laajentumisasioista vastaava komissaari | |
Barroson komissio
22.11.2004–9.2.2010 |
|
Edeltäjä |
Günter Verheugen Janez Potočnik |
Seuraaja | Štefan Füle |
EU:n teollisuudesta ja yritystoiminnasta vastaava komissaari | |
Prodin komissio
12.7.2004–22.11.2004 |
|
Edeltäjä | Erkki Liikanen |
Seuraaja | Günter Verheugen |
Euroopan parlamentin jäsen | |
1.1.1995–10.11.1996
1.7.2014–27.4.2015 |
|
Seuraaja | Hannu Takkula |
Kansanedustaja | |
22.3.1991–23.3.1995
23.4.2015–31.1.2017 |
|
Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Helsingin kaupungin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli |
Tiedot | |
Puolue | Suomen Keskusta |
Aiheesta muualla | |
ollirehn2024.fi | |
Olli Ilmari Rehn (s. 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli)[1] on suomalainen keskustaa edustava poliitikko ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen. Rehn on ollut kansanedustaja vuosina 1991–1995 ja 2015–2017, Euroopan parlamentin jäsen 1995–1996 ja 2014–2015, Euroopan unionin komissaari 2004–2014 sekä Sipilän hallituksen elinkeinoministeri toukokuusta 2015 joulukuuhun 2016.
Komissaarina Rehn vastasi EU:n laajentumisasioista Barroson komissiossa 2004–2009 ja talous- ja raha-asioista 2010–2014. Jälkimmäisellä kaudella hän oli myös Euroopan komission varapuheenjohtaja.[2]
Elämä ja ura
Rehn valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989 ja väitteli filosofian tohtoriksi Oxfordin yliopistossa vuonna 1996[3] pääaineenaan poliittinen taloustiede.
Poliittisen uransa alussa Rehn toimi Nuoren Keskustan Liitossa (nyk. Keskustanuoret), jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–1989. Vuonna 1988 hänet valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1994.[1]
Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Rehn valittiin kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä. Eduskunnassa hän toimi talousvaliokunnan jäsenenä (1991–1992) sekä pääministeri Esko Ahon poliittisena erityisavustajana vuosina 1992–1993. Hän oli myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuodet 1991–1995 ja Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan yhteiskomitean puheenjohtaja vuodet 1993–1994. Rehn oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1988–1994, josta keskustaryhmän puheenjohtaja vuodet 1988–1990.[1]
Vuoden 1994 lopussa eduskunta valitsi Rehnin Euroopan parlamentin jäseneksi. Hän toimi parlamentissa muun muassa liberaaliryhmän varapuheenjohtajana. Rehn putosi europarlamentista vuoden 1996 eurovaaleissa, minkä jälkeen hän väitteli tohtoriksi (1996) ja toimi vuoden Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana (1996–1997).[1]
Vuonna 1998 Rehn siirtyi komissaari Erkki Liikasen kabinettipäälliköksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2002 asti ja pyrki samana vuonna keskustan puheenjohtajaksi, mutta hävisi Anneli Jäätteenmäelle. Puheenjohtajaehdokkaisiin lukeutuivat Jäätteenmäen ja Rehnin lisäksi muun muassa sittemmin pääministeriksi noussut Matti Vanhanen ja puolueen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen.[4]
Syksyllä 2002 Rehnin pitkäaikainen ystävä Alpo Rusi joutui vakoiluepäilyjen kohteeksi. Rehn päätti olla asettumatta ehdolle vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja keskittyi ystävänsä tukemiseen. Kun Rusi syksyllä 2003 todettiin syyttömäksi törkeään vakoiluun, Rehn ja Rusi kirjoittivat yhdessä kirjan Kylmä tasavalta, jossa tarkastellaan kriittisesti Suojelupoliisin toimintaa.[5]
Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli professorina Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä kesään 2004 saakka, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi Romano Prodin johtamaan Euroopan komissioon.
Rehn valittiin Suomen Pankin johtokuntaan lokakuussa 2016. Viisivuotinen pesti alkoi helmikuussa 2017.[6] Eduskunnan pankkivaltuusto päätti esittää valtioneuvostolle Rehniä, 27. huhtikuuta 2018, Erkki Liikasen seuraajaksi Suomen pankin pääjohtajaksi heinäkuun alusta alkaen[7].
Rehn on kirjoittanut useita kirjoja ja kolumneja eri lehtiin vuodesta 1985 alkaen.
Euroopan unionissa
Marraskuussa 2004 Rehn aloitti laajentumiskomissaarina Barroson komissiossa. José Manuel Barroso ehdotti marraskuussa 2009 Rehniä talous- ja raha-asioista vastaavaksi komissaariksi seuraavaan komissioon toimikaudelle 2010–2014. Nimitykselle tarvittiin Euroopan parlamentin hyväksyntä, josta oli määrä äänestää tammikuussa 2010.[2] Äänestys kuitenkin lykkääntyi helmikuuhun.[8]
Keväällä 2012 Rehn arvosteli edeltäjiään siitä, että nämä päästivät Kreikan liittymään Euroopan talousalueeseen. Tämä johti osaltaan 2009–2010 EU:n talouskriisiin, jonka hallitsemiseen EU:lla ei Rehnin mukaan ollut tarvittavia valmiuksia.[9] Rehn itse oli ollut virassaan jo lähes kuusi vuotta kriisin ilmaantuessa. Rehniä itseään on varsinkin vasemmalta arvosteltu kriisimaiden sosiaalisen katastrofin aiheuttajaksi.[10]
Vuoden 2014 eurovaaleissa Rehn valittiin Euroopan parlamenttiin keskustan suurimmalla äänimäärällä.[11] Heinäkuussa 2014 hänet valittiin Euroopan parlamentin varapuhemieheksi ensimmäisenä suomalaisena.[12] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Rehn asettui ehdokkaaksi Helsingin vaalipiirissä, ja hänet valittiin jälleen eduskuntaan.[13] Euroopan parlamenttiin Rehnin tilalle nousi Hannu Takkula.[14]
Yksityiselämä
Rehnin vanhemmat olivat toimitusjohtaja Tauno Ilmari Rehn ja kansanedustaja Vuokko Rehn (o.s. Valjakka).[1] Rehn on ollut vuodesta 1995 naimisissa tietokirjailija Merja Rehnin (ent. Mäenpää, o.s. Hakkarainen) kanssa.[1] Heillä on yksi lapsi.[15]
Rehn harrastaa muun muassa jalkapalloa, lukemista ja rock- ja jazzmusiikin kuuntelua.[16] Hän pelasi jalkapalloa myös pääsarjatasolla Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkueessa vuosina 1980-luvun alussa.[17]
Olli Rehnin sisar oli auto-onnettomuudessa 22-vuotiaana kuollut lupaava hiihtäjä Sirpa Rehn.[18]
Tunnustukset
- 2011: Vuoden ulkosuomalainen 2010 (Suomi-Seura ry)[19]
- 2014: Suomen Leijonan suurristi[20]
Julkaisuja
- Liike vai puolue? – kansalaisdemokratian mahdollisuudet 90-luvun Suomessa. Helsinki: Painokaari, 1989. ISBN 978-951-8-91617-1.
- Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995. Väitöskirja. University of Oxford, 1996.
- Pieni valtio Euroopan unionissa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 978-951-2-64199-4.
- Suomen EU-puheenjohtajuuden eurooppalaiset haasteet. Helsinki: Valtiovarainministeriö, 1998. ISBN 978-951-5-31726-1.
- Rusi, Alpo M. & Rehn, Olli: Kylmä tasavalta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28559-5.
- Europe's Next Frontiers. Baden-Baden: Nomos, 2006. ISBN 978-383-2-92417-1.
- Suomen eurooppalainen valinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32588-9.
- Myrskyn silmässä. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26250-3.
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b c d e f Olli Rehn Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b EP valmistautuu kuulemaan komissaariehdokkaita 1.12.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 15.12.2009.
- ↑ ”Eurooppalaisen vapaapalokunnan letkumies” – näin Olli Rehn eteni Suomen Pankkiin
- ↑ Jäätteenmäki odotetusti keskustan johtoon MTV.fi. 15.6.2002. Viitattu 30.1.2015.
- ↑ Mokka, Roope: Poikien välisestä ystävyydestä. Ylioppilaslehti, 3.10.2003, nro 13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.2.2015.
- ↑ Olli Rehn ja Marja Nykänen töihin Suomen Pankkiin Yle Uutiset. Viitattu 14.10.2016.
- ↑ Olli Rehniä esitetään Suomen Pankin pääjohtajaksi MTV3 Uutiset Kotimaa. MTV3. Viitattu 5.5.2018.
- ↑ Komissaarikuulemiset: mitä seuraavaksi? 25.1.2010. Euroopan parlamentti. Viitattu 30.1.2010.
- ↑ Rehn MTV3:lle: Kreikkaa ei olisi pitänyt päästää euroon HS.fi. 7.4.2012. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Ruotsin vasemmistojohtaja: Rehn on sosiaalikatastrofin arkkitehti ts.fi. 12.2.2014. Turun Sanomat. Viitattu 12.2.2014.
- ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
- ↑ Olli Rehn valittiin EU-parlamentin varapuhemieheksi Helsingin Sanomat. 1.7.2014. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
- ↑ Hannu Takkula aloitti työnsä EU-parlamentissa 29.4.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.5.2015.
- ↑ Isohookana-Asunmaa, Tytti: Rehn, Olli (1962–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.10.2015.
- ↑ Euroopan unilukkari
- ↑ Olli Rehnin kuti lähtee edelleen tulisesti – "Jalkapallo on minulla elämäntapa"
- ↑ Neljällä keskustan ministerillä rankka tausta: läheinen kuoli traagisesti
- ↑ Olli Rehn on vuoden ulkosuomalainen Yle Uutiset. 7.10.2011. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Arkkipiispa Mäkiselle, Antti Herlinille ja Olli Rehnille korkeimmat kunniamerkit HS.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olli Rehn Wikimedia Commonsissa
- Olli Rehn Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Olli Rehnin arkistoitu komissaarin sivusto
- Olli Rehn Euroopan parlamentti.
- Isohookana-Asunmaa, Tytti: Rehn, Olli (1962–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Edeltäjä: Jan Vapaavuori |
Suomen elinkeinoministeri 2015–2016 |
Seuraaja: Mika Lintilä |
Edeltäjä: Erkki Liikanen |
Suomen EU-komissaari 2004–2014 |
Seuraaja: Jyrki Katainen |
|
|
|