Margot Wallström

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Margot Wallström
Margot Wahlstrom Sveriges EU-kommissionar.jpg
Ruotsin ulkoministeri
Löfvenin hallitus
3.10.2014–
Edeltäjä Carl Bildt
EU:n institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta vastaava komissaari
Barroson komissio
22.11.2004–9.2.2010
Edeltäjä Loyola de Palacio
Seuraaja Maroš Šefčovič
EU:n ympäristöasioista vastaava komissaari
Prodin komissio
13.9.1999–11.11.2004
Edeltäjä Ritt Bjerregaard
Seuraaja Stavros Dimas
Tiedot
Syntynyt 28. syyskuuta 1954 (ikä 60)
Kåge, Skellefteån kunta
Puolue Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Allekirjoitus Margot Wallström signature.svg

Margot Elisabeth Wallström (s. 28. syyskuuta 1954) on ruotsalainen poliitikko sosiaalidemokraattisesta puolueesta, tällä hetkellä ulkoministeri Stefan Löfvenin hallituksessa. Wallström oli Euroopan komission institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta vastaava komissaari 2004–2010. Hän oli myös komission varapuheenjohtaja.

Vuonna 2004 Wallström kirjoitti europarlamentaarikko Göran Färmin kanssa kirjan Folkens Europa eller Varför är det så svårt att älska EU?

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiopäivillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallström valmistui ylioppilaaksi 1973. Valmistumisensa jälkeen Wallström aloitti työt Ruotsin sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton asiamiehenä vuonna 1974, josta hän siirtyi 1977 pankkivirkailijaksi Alfa-säästöpankin palvelukseen Karlstadiin.[1][2] Hänet valittiin valtiopäiville ensimmäisen kerran 25-vuotiaana vuoden 1979 vaaleissa. Vuoden 1985 valtiopäivävaalien jälkeen Wallström palasi takaisin Alfa-pankkiin, jossa hän työskenteli 1986–1988.[3]

Ministeriksi ja EU-komissaariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallströmin ensimmäinen ministerintehtävä oli kuluttaja-, tasa-arvo- ja nuorisoasioista vastaavan ministerin paikka Ingvar Carlssonin hallituksessa vuosina 1988–1991.[2] Vuoden 1994 vaalien jälkeen Carlsson palasi pääministeriksi kolmen vuoden tauon jälkeen ja Wallströmistä tuli uuden hallituksen kulttuuriministeri vuosiksi 1994–1996. Göran Perssonin ensimmäisessä hallituksessa Wallström toimi sosiaaliministerinä 1996–1998.[2]

Vuonna 1999 Wallström nimettiin Prodin komission ympäristökomissaariksi. Vuonna 2002 European Voice -lehti nimesi hänet vuoden komissaariksi[2] ja vuonna 2004 hän sai IAIA-järjestön (International Association for Impact Assessment) luovuttaman ympäristöpalkinnon.[1] Wallström oli Ruotsin hallituksen komissaariehdokas myös vuonna 2004 ja hän sai lopulta Barroson komission varapuheenjohtajan tehtävän vastuualueenaan institutionaaliset suhteet ja viestintästrategia.[2]

Ulkoministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 valtiopäivävaalien jälkeen Wallström nimitettiin Stefan Löfvenin johtaman hallituksen ulkoministeriksi 3. lokakuuta 2014.[4] Hänen kaudellaan Ruotsi tunnusti Palestiinan itsenäisyyden.

Wallström on ilmoittanut noudattavansa ”feminististä ulkopolitiikkaa”. Hänen mukaansa konflikteja on tarkasteltava sukupuolten näkökulmasta. Esimerkiksi Ukrainan kriisissä olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota naisten ja lasten tilanteeseen; samoin olisi kyseenalaistettava valtarakenteita ja resurssien jakamista.[5]

Ruotsin tunnustettua Palestiinan valtion Israel veti lähettiläänsä maasta. Wallström kutsuttiin Arabiliiton kokoukseen Kairoon maaliskuussa 2015. Hänen oli määrä pitää kokouksessa puhe, joka peruutettiin Saudi-Arabian toivomuksesta. Kostoksi Ruotsi ilmoitti ettei se jatka asekauppoja Saudi-Arabiansa kanssa. 11. maaliskuuta Saudi-Arabia veti lähettiläänsä Ruotsista syyttäen maata sekaantumisesta sisäisiin asioihinsa. Islamilainen yhteistyöjärjestö on syyttänyt Ruotsia Saudi-Arabian sosiaalisten normien, oikeus- ja poliittisen järjestelmän halventamisesta. Myös Arabiemiraatit on katkaissut suhteensa Ruotsiin.[6][7][8]

Saudi-Arabia on ilmoittanut ettei se enää myönnä viisumeja ruotsalaisille liikematkailijoille.[9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallström on naimisissa Håkan Wallströmin kanssa. Heillä on kaksi lasta, Viktor ja Erik.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Margot Wallström, CV (PDF) 2004. Euroopan parlamentti. Viitattu 14.10.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Margot Wallström – henkilöhistoria (PDF) ec.europa.eu. Euroopan komissio. Viitattu 14.10.2014.
  3. a b Barkman, Clas: Margot Wallström: Jag gillar inte att vara ensam dn.se. 5.3.2012. Dagens Nyheter. Viitattu 14.10.2014. (ruotsiksi)
  4. Thurfjell, Karin: 24 ministrar i den nya regeringen svd.se. 3.10.2014. Svenska Dagbladet. Viitattu 14.10.2014. (ruotsiksi)
  5. Karlsson, Sanna: ”Se också på Ukraina med feministglasögon”. Hufvudstadsbladet, 4.3.2015, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
  6. Saudi Arabia blocks Sweden minister’s speech to Arab League March 9, 2015 6:46 pm. FT.com.
  7. Saudi Arabia halts Sweden visas as tension rises over human rights criticism March 19, 2015 16:23 GMT. IB Times.com.
  8. UAE Recalls Envoy to Sweden Over Criticism of Saudi Arabia Mar 18, 2015, 12:58 PM ET. New York Times. (englanniksi)
  9. Saudi-Arabia ei enää myönnä viisumeja ruot­sa­lai­sil­le lii­ke­mat­kai­li­joil­le 19.3.2015. Kaleva.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
Euroopan komissio (2004–2009: Barroson komissio)
European Flag

Joaquín Almunia | Catherine Ashton (2008–) | José Manuel Barroso | Jacques Barrot | Joe Borg | Stavros Dimas | Benita Ferrero-Waldner | Ján Figeľ | Mariann Fischer Boel | Franco Frattini (2004–2008) | Dalia Grybauskaitė | Danuta Hübner | Siim Kallas | László Kovács | Neelie Kroes | Meglena Kuneva (2007–) | Markos Kyprianou (2004–2008) | Peter Mandelson (2004–2008) | Charlie McCreevy | Louis Michel | Leonard Orban (2007–) | Andris Piebalgs | Janez Potočnik | Viviane Reding | Olli Rehn | Vladimír Špidla | Antonio Tajani (2008–) | Androulla Vassiliou (2008–) | Günter Verheugen | Margot Wallström