Linux

Wikipedia

Ohjattu sivulta Linux-käyttöjärjestelmä

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli käsittelee Linux-käyttöjärjestelmää. Linux tarkoittaa myös käyttöjärjestelmän ydintä.

Linuxin maskotti, Larry Ewingin luoma Tux

Ubuntu on maineeltaan käyttäjäystävällisenä laskenut kynnystä siirtyä Linuxiin aloittelijoiden keskuudessa.

Linuxia ja Maemo-käyttöliittymää käyttävä Nokia 770

Asuksen EEE -tietokone toimitetaan Linux-käyttöjärjestelmällä

Linux tai GNU/Linux on käyttöjärjestelmä, joka koostuu Linux-ytimestä, GNU-projektin käyttöjärjestelmäalustasta ja joukosta muita vapaita ohjelmia. Se syntyi alun perin Unix-käyttöjärjestelmän kopioksi, ja siitä on vähitellen kehittynyt varteenotettava ja monipuolinen Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä.

[muokkaa] Linux-käyttöjärjestelmän historia

Erilaiset Unix-pohjaiset käyttöjärjestelmät alkoivat levitä 1970–80-luvulla. Suorituskykynsä ja joustavuutensa ansiosta Unixista tuli pian suosituin käyttöjärjestelmä yliopistojen palvelimilla ja työasemilla. Unixin lähdekoodi oli aluksi kenen tahansa saatavilla ja siihen voitiin tehdä omia parannuksia. Järjestelmän mukana tulleisiin työkaluihin tuskastuneet kehittivät omia työkalujaan, joista parhaat palat koottiin eri yliopistojen jakeluiksi. Kun kaupalliset yritykset tulivat kehitystyöhön mukaan, rajapinnat ja työkalut standardoitiin eikä lähdekoodi ollut enää vapaasti jaossa.

Professori Andrew Tanenbaum oli kehittänyt aiemmin opetustarkoituksiin oman Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmänsä, Minixin. Suomalainen yliopisto-opiskelija Linus Torvalds halusi käyttää Unix-tyyppistä käyttöjärjestelmää 386-PC:ssään, mutta piti Minixia liian alkeellisena ja alkoi kehittää omaa pääteohjelmaansa, josta myöhemmin kehittyi Linux-ydin. Nykyisin Torvalds johtaa Linux-ytimen kehitystyötä osallistumatta kuitenkaan itse käyttöjärjestelmän levitysversioiden tai niihin sisältyvien muiden ohjelmien kehittämiseen.

Amerikkalaisen Richard Stallmanin Free Software Foundation (FSF) taas on työstänyt käyttöjärjestelmän GNU-osia 1980-luvun puolivälistä lähtien. MIT:n tekoälylaboratoriossa työskennelleen Stallmanin päämääränä oli koota kokonainen vapaa käyttöjärjestelmä, jolla hän antoi nimen GNU (GNU is not Unix). GNU-projekti oli käynnistynyt jo 1983 ja sen rakentajat olivat koonneet vapaista GNU-työkaluista ja kirjastoista miltei valmiin käyttöjärjestelmän, ainoastaan käyttöjärjestelmän ydin eli kerneli puuttui. Ydin on välttämätön käyttöjärjestelmän toiminnan kannalta, joten GNU-yhteisö kehitteli omaa Hurd-nimistä ydintä. Ennen tämän valmistumista Linus Torvalds alkoi kehittää omaa ydintään, josta syntyikin Linux. Hurdin kehitys hidastui Linuxin otettua sen paikan.

Stallmanin ideologian taustalla on ohjelmien vapaus. Hän alkoi puhua vapaista ohjelmista, joita kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää, ja kehitti ajatuksensa peruskiveksi GPL-lisenssin. Lisenssi takaa, että kenellä tahansa on oikeus tehdä ohjelmaan muutoksia ja levittää muunneltua versiota haluamallaan tavalla, kunhan samat oikeudet säilyvät myös uudessa versiossa. Ohjelman julkaisun ohessa pitää tarjota saataville myös lähdekoodi, jonka avulla toisten ohjelmoijien on helppo lähteä tekemään muutoksia. Myös Torvalds lisensoi Linux-ytimen GPL-lisenssillä, mikä mahdollistaa sen, että myös kaupallisen yritykset ovat voineet kehittää Linux-jakeluita ja myydä niitä eteenpäin.

[muokkaa] Linux-jakelu

Yksinkertaistettu Linux-jakelun rakenne

Linux-nimellä levitetään useita valmiiksi tuotteistettuja ohjelmistokokoelmia asennus- ja ylläpito-ohjelmineen, joita kutsutaan jakeluiksi, jakelupaketeiksi, levitysversioiksi, distribuutioiksi tai tuttavallisesti distroiksi (engl. distribution). Osa jakeluista on eri yhteisöjen tai yksittäisten henkilöiden kokoamia eikä niillä tavoitella voittoa, osa taas on kaupallisia.

Jakeluun kuuluu täysin toimiva käyttöjärjestelmä, ohjelmia (kuten toimisto-, Internet- ja tietokantasovelluksia) sekä käyttöohjeet. Teknistä tukea asennukseen ja käyttämiseen on usein saatavana kaupallisena palveluna jakelulta tai kolmansilta tahoilta sekä vapaaehtoisena palveluna IRC-kanavien ja Internetin keskustelupalstojen tai wiki-sivujen kautta, sekä jakelun toimijoilta että käyttäjäyhteisöltä. Tukea voi myös kysyä paikkakunnan mahdollisesta ATK-kerhosta.

Kaupallisten jakeluiden etuna on usein viimeistellympi kokonaisuus, joka voi edistää helppokäyttöisyyttä, asiakastuki ja kattavat ohjeet jakelun keskeisten osien osalta. Yleensä kaupallisetkin jakelut ovat saatavissa ilmaiseksi, silloin ilman kaupallista asiakastukea ja joskus ilman joitakin ei-vapaita osia. Joskus jakelun ilmainen versio toimii tuotekehittelyn osana eikä vastaa varsinaista kaupallista tuotetta.

Saatavilla on myös erikoistuneita jakeluita, kuten palomuuri- tai NAS-palvelinjakelupaketteja.

[muokkaa] Linux-jakeluja

Linuxien sukupuu

Jakelun kehittäjä voi olla kaupallinen yritys, vapaaehtoisten muodostama yhteisö tai yksinäinen harrastaja, joka on kopioinut jonkin aiemman jakelun ja muuntanut sen vastaamaan omia toiveitaan. Myös valtiolliset tahot ovat kehittäneet jakeluita kansalliseen tarpeeseen. Alla eräitä, vuonna 2007 tarjolla olleita Linux-jakeluja:

Damn Small Linux (DSL) (kevyt-Linux, voidaan käyttää jopa USB-muistitikulta tai mini-CD:ltä)
Debian GNU/Linux (Debian-yhteisö pyrkii jakelun täydelliseen vapauteen, tukien kuitenkin epävapaidenkin pakettien asennusta. Debian tarjoaa hyvin laajan valikoiman ohjelmapaketteja ja sen vakaa (stable) versiohaara on erittäin vakaa, mutta vakaa versio uudistuu harvakseltaan eikä sisällä uusimpia ohjelmaversioita.)
Gentoo Linux (harrastelijoille suunnattu, valmiit binääritiedostot vain harvoihin paketteihin, joten toimiva versio on käännettävä erikseen lähdekoodista)
Knoppix (CD-levyltä toimiva Linuxin esittelyversio, ns. Live-CD)
Mandriva Linux (työpöytäkäyttöön suunnattu Linux, entinen Mandrake Linux)
Yhdysvaltalainen Red Hat tarjoaa maksullista Red Hat Enterprise Linux (RHEL) erityisesti yrityskäyttöön, mutta siitä on muodostettu myös maksuton rinnakkais- ja kehityshanke Fedora, joka on lisäosineen melko laaja ja päivittyy usein.
Yhdysvaltalainen Novell osti saksalaislähtöisen SUSEn kehittämän SuSE Linuxin, mutta on jatkanut sitä vanhalla tuotemerkillä.
Ubuntu (Debian-pohjainen, rinnakkaisversiona Kubuntu, jossa työpöytäympäristönä Gnomen sijasta KDE. Xubuntu on edellä mainituista kevennetty versio, jota voidaan käyttää myös vanhahkoissa ja heikkotehoisissakin koneissa. Xubuntun työpöytänä on XFce4)
Red Flag Linux (Kiina, Japani ja Korea ovat tukeneet Red Flag Linuxin kehitystä. Uusin Red Flag Linux 6.0 on julkaistu syyskuussa 2007. Laaja Linux-kehitys tarjoaa mahdollisuudet järjestelmän käyttämiseen myös teollisuusautomaatiossa sekä sähköä käyttävissä kulutustavaroissa.)
ALT Linux on venäläinen jakelu, joka on tarkoitus ottaa käyttöön kaikissa Venäjän kouluissa vuoteen 2009 mennessä.

Katso myös Luettelo Linux-jakelupaketeista

[muokkaa] Sulautettu Linux

Linuxia käytetään myös kämmentietokoneissa ja matkapuhelimissa sekä teollisissa laitteissa sulautettuna käyttöjärjestelmänä. Symbiania tukeva Nokia käyttää Linuxia joissakin malleissa. Nokian kehitysympäristö tunnetaan nimellä Maemo. Toinen kehitysympäristö on Montavista Linux, jonka päällä toimii Trolltechin Qtopia-käyttöliittymä.

Sulautettujen Linuxien erikoistapauksia ovat järjestelmät, joiden tarkoituksena on saada pelikonsoli, kuten Sony PlayStation tai Microsoft Xbox, toimimaan kotitietokoneena.

[muokkaa] Teollisuuspolitiikkaa

Saksassa pyrittiin lieventämään Microsoftin Windowsin merkitystä ottamalla käyttöön Linux-jakeluja muutamissa suurissa kaupungeissa. Suomessa Linuxin käyttöä julkishallinnossa on tutkittu useissa kunnissa sekä valtionhallinnossa. Usein jonkin ohjelmiston toimimattomuus Linuxissa on toistaiseksi estänyt windowsista luopumisen hallinnossa, mutta esimerkiksi kouluissa Linuxia käytetään melko yleisesti.

Eräissä maissa Linuxia pidetään tapana välttää Microsoft Windowsin lisenssimaksuja ja parantaa kansallista turvallisuutta. Järjestelmän käyttö ei ole sidoksissa yhteen toimittajaan ja tuon toimittajan kotimaahan. Turvallisuusriskejä voivat aiheuttaa myös esimerkiksi Windows-käyttöjärjestelmiin sisällytetyt dokumentoimattomat ominaisuudet. Erilaisia kehityshankkeita Linuxin käytön lisäämiseksi on tehty Kiinan lisäksi Espanjassa^[1], Brasiliassa, Norjassa, Kuubassa ja Venezuelassa^[2]. Myös Perussa, Etelä-Afrikassa, Argentiinassa ja Intiassa on tehty periaatepäätös suosia Linuxia.^[3]

[muokkaa] Linuxin laajuudesta vuonna 2000

Eräässä tutkimuksessa vuonna 2000 todettiin Red Hat Linux 7.1 -jakelun sisältävän 30 miljoonaa koodiriviä. COCOMO-kustannusarviota käyttäen tämän jakelun luomisen arvioitiin vaatineen noin 8 000 henkilötyövuotta. Jos kehitystyö olisi tehty tavallisin menetelmin Yhdysvalloissa, ohjelmakoodin hinnaksi olisi tullut yli 1,08 miljardia dollaria (vuoden 2000 kurssilla).

Suurin osa (71 %) koodista oli kirjoitettu C:llä, mutta lukuisia muita kieliä oli myös käytetty, kuten C++:aa, Lispiä, Assemblyä, Perliä, Fortrania ja Pythonia.

Linux-ydin muodostui 2,4 miljoonasta koodirivistä. Tämä oli noin 8 % jakelun kokonaiskoosta.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

↑ Distribuciones GNU/Linux comunidades autonomas El observatorio tecnológico. Viitattu 9.4.2008.
↑ Cuba Aims to Ditch Microsoft Windows for Linux Fox News. Viitattu 27.04.2007.
↑ Public Service Review : Nordic States, s. 110-111. Santeri Kanniston artikkeli Why Finland should be Open?. Public Service Review, Staffordshire, 2003.