Kansainvälistäminen ja lokalisointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Internationalisointi (kansainvälistäminen) ja lokalisointi (kotoistus) ovat toimia, joilla sovitetaan tuotteita, kuten julkaisuja tai ohjelmistoja vieraaseen ympäristöön, erityisesti vieraiden maiden kulttuuriin.

Internationalisointi- ja lokalisointitoimintojen painopisteitä ovat muun muassa:

Ero internationalisoinnin ja lokalisoinnin välillä on hienovarainen mutta merkitsevä. Internationalisointi on tuotteiden sovittamista potentiaaliseen käyttöön periaatteessa missä tahansa, kun taas lokalisointi tarkoittaa erityispiirteiden lisäämistä tietyssä määrätyssä kohteessa tapahtuvaa käyttöä varten. Erityisesti lokalisointiin liittyviä alueita ovat muun muassa:

Haasteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Internationalisointi ja lokalisointi luovat haasteita tietokoneohjelmistojen kehittäjille – etenkin jos niitä ei ole ohjelmistosuunnittelussa huomioitu alusta lähtien. Yleinen käytäntö on erottaa tekstidata ja muut ympäristöstä riippuvat resurssit (esimerkiksi kuvakkeet) ohjelmakoodista. Tällöin eri käyttöympäristöjen huomiointi onnistuu ihannetapauksessa erillisiä resursseja muokkaamalla ilman koodin muuttamista. Resurssien kertaantuminen vaikeuttaa ylläpitoa. Jos esimerkiksi usealla kielellä käyttäjälle näytettävää viestiä halutaan muokata, tarvitsee kaikki saman resurssin käännökset päivittää. Tätä tehtävää helpottamaan on tehty ohjelmistokirjastoja, kuten Gettext.

Koska vapaita ohjelmistoja voi kuka tahansa vapaasti muokata ja levittää, ne soveltuvat paremmin internationalisoitavaksi. Omistettuja ohjelmistoja ei yleensä käännetä kielille, joista ei koeta saatavan taloudellista hyötyä. Esimerkki projektista, joka on käännetty yli 70 kielelle, on KDE.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]