Kirosana
Kirosana eli voimasana on ilmaisua tehostava, karkeana pidettävä sana.[1][2] Kiroilua pidetään yleisesti paheksuttavana, mutta kaikkia kirosanoja ei pidetä yhtä vakavina. Kiroilu saa voimansa kulttuurillisista tabuista, joita se rikkoo.
Kiroilu on eri asia kuin varsinainen kiroaminen, joka on magian harjoittamista. Näiden kahden välillä vallitsee kuitenkin yhteys: alunperin kiroiluksi on nimitetty nimenomaan Jumalan tai Paholaisen nimeen vannomista manaustarkoituksessa, mitkä kummatkin ovat Raamatun mukaan tuomittavia.[3] Myös seksuaalisuuteen tai eritteisiin liittyvien kirosanojen aiheuttamaa pahennusta voidaan perustella Raamatulla.[4]
Monesti puhuja saattaa muuttaa alkavaa kirosanaa lievempään suuntaan kesken kirouksen, varsinkin jos muita ihmisiä on kuuntelemassa. Jari Tammi antaa Suuressa kirosanakirjassa[5] mm. seuraavat ihmisten kielenkäytöstä poimitut esimerkit:
- Wittenberg (Vittu muutetaan kesken sanan Saksan kaupungiksi, jossa Luther naulasi teesinsä kirkon oveen. Uskonnollinen yhteys säilyttää osan sanan voimaannuttavasta vaikutuksesta.)
- Sacramento (Monivaiheinen esimerkki, jossa saatana muuttuu mahdollisesti ensin sakramentiksi, joka kuulostaa lausujan korvaan vielä liian rienaavalta, ja muuttuu täten vielä kaupungiksi Kaliforniassa.)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Katso myös: Tammi, Jari: Kirosanamääritelmiä Viitattu 22.2.2010.
- ↑ Matt. 5:34-37
- ↑ Ef. 4:29Ef. 5:4
- ↑ Tammi, J.: Suuri kirosanakirja, WSOY 2007.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Moore, Kate & Tuominen, Tiina: Fucktionary: Englannin kielletyt sanat. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-7598-0.
- Nevalainen, Terttu & Rissanen, Matti & Taavitsainen, Irma (toim.): Englannin aika: Elävän kielen kartoitusta. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28855-1.
- Tammi, Jari: Suuri kirosanakirja. 3. laitos. Kuvittanut Juho Juntunen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32572-8.
- Tammi, Jari: Suuri solvaussanakirja: Haukkumasanat. Turku: Helsingissä: Pikku-idis: Kuippana, 2003. ISBN 952-9589-34-4.
- Vanderplank, Robert: Ruma kuin apinan kainalo: Maailman mehevimmät solvaukset. (Uglier than a monkey’s armpit: Untranslatable insults, put-downs and curses from around the world, 2007.) Suomentanut Joel Kontro. Sivujen 124–131 tekstin ovat tehneet Marja ja Vesa Heikkinen. Helsingissä: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-21230-0.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kari Kuula: Kiroilu on syvältä.
- Juhani Sirén: Perkele! – Cityn kirosanakirja Suomesta. City 11/2003.
- Roope Lipasti: Suomessa vain yksi alkuperäinen kirosana. Turun Sanomat. 13.9.2008.
- Vesa Heikkinen: Jumalauta ja markkinavoimat – vanhoja ja uudempia kirosanoja. Kotus 15.7.2007.
- STT: Tutkijat: Kiroilu todella lievittää tuskaa. Helsingin sanomat 13.7.2009.
- Kiroguru. Jari Tammi.
- Swearsaurus Swear Words: Swearing, Cursing and Insulting in 156 languages! (englanniksi)
