Sulautettu järjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sulautettu järjestelmä (engl. embedded system) on tiettyyn tarkoitukseen tehty laite tai laitteisto, jota ohjaa tietokone. Sille on tyypillistä, että käyttäjän ei tarvitse olla tietoinen laitteen sisällä olevasta tietokoneesta, vaikka voikin sen olemassaolon helposti päätellä. Suomenkielisen termin sulautettu järjestelmä otti käyttöön 80-luvun alussa Lauri Gröhn Telenokialla työskennellessään.[1]

Tyypillisesti sulautetun järjestelmän ohjelmisto ja laitteisto on suunniteltu juuri kyseistä tarkoitusta varten. Joissain (harvinaisissa) tapauksissa ne on suunniteltu yhtä aikaa yhteisillä välineillä, jolloin voidaan puhua yhteissuunnittelusta (engl. codesign). Monet sulautetut järjestelmät ovat suhteellisen pieniä, ja ne on toteutettu mikrokontrollerien avulla. Lisäksi järjestelmät voivat olla mobiileja (matkapuhelimet, GPS-laitteet) ja akkukäyttöisiä, mikä asettaa tiukkoja vaatimuksia energian kulutukselle. Toisaalta suurimmat sulautetut järjestelmät voivat sisältää useita hyvin tehokkaita tietokoneita (puhelinkeskukset, lentokoneiden avioniikkajärjestelmät).

Perinteisesti sulautetut järjestelmät ovat olleet suljettuja, eli niin sanottu kolmas osapuoli ei ole voinut tarjota niihin ohjelmiaan. Joissakin uudemmissa järjestelmissä on mahdollistettu tällaisten sovelluksien lisääminen järjestelmään (esimerkiksi joissain matkapuhelinmalleissa ja tallentavissa digitv-sovittimissa). Myös avoimen lähdekoodin käyttö on nopeasti yleistymässä sulautettujen järjestelmien kehityksessä. Esimerkiksi osa matkapuhelinten käyttöjärjestelmistä perustuu avoimeen lähdekoodiin (Symbian, Android).

Sulautetuilla järjestelmillä toteutetaan nykyään paljon sellaisia järjestelmiä, jotka aiemmin toteutettiin elektroniikan erilliskomponenteilla ja sovelluskohtaisilla mikropiireillä. Sulautettuja järjestelmiä on runsaasti automaation eri sovelluksissa (venttiilit, anturit, ohjausjärjestelmät), autoissa (moottorin ohjaus, lukkiintumattomat jarrut, luistonesto, ajotietokone), viihde-elektroniikassa (televisio, CD- ja DVD-soittimet), ja kodinkoneissa (mikroaaltouuni, astian- ja pyykinpesukone). Osa järjestelmistä on sellaisia, joita ei aiemmin ole voitu järkevästi edes toteuttaa (matkapuhelin, GPS-paikannin, pankkiautomaatti).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]