Linux

Wikipedia
Ohjattu sivulta GNU/Linux
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Linux-käyttöjärjestelmää. Linux tarkoittaa myös käyttöjärjestelmän ydintä. 9885 Linux on asteroidi.
Linux
Tux.svg
Kehittäjä GNU-projekti, Linus Torvalds ja monia muita.
Tuoteperhe Unixin kaltainen käyttöjärjestelmä
Toiminnallinen tila Toiminnassa
Ytimen tyyppi Monoliittinen ydin
Lähdekoodimalli Vapaa ja avoin lähdekoodi
Lisenssi GNU General Public License, BSD-lisenssi, Apache-lisenssi ja muita[1]
Työpöytäohjelmisto Graafinen (X Window System) ja komentoliittymä
Kotisivu kernel.org

Linux viittaa Linux-ydintä käyttävien Unixin kaltaisten käyttöjärjestelmien perheeseen. Linuxia voi käyttää monissa tietokonelaitteissa, muun muassa matkapuhelimissa, taulutietokoneissa, pelikonsoleissa, palvelimissa ja supertietokoneissa.[2][3][4][5] Linux on maailman käytetyin palvelinkäyttöjärjestelmä ja sitä käyttää kymmenen maailman tehokkainta supertietokonetta.[6] Nimi "Linux" tulee Linux-ytimestä, jonka alun perin kehitti Linus Torvalds vuonna 1991. Linuxista käytetään joskus Free Software Foundationin suosittelemaa nimeä GNU/Linux, sillä sekä käyttöjärjestelmä että sovellusohjelmistot sisältävät GNU-projektin tuottamia ohjelmistoja.[7]

Linux on hyvä esimerkki yhteistyöstä vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehityksessä: useimmiten kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää ohjelmistojen lähdekoodia sekä kaupallisesti että epäkaupallisesti erilaisten lisenssien, kuten GNU GPL -lisenssin ehdoilla.

Linuxia levitetään yleensä tuotteistettuina Linux-jakelupaketteina palvelin- ja työpöytäkäyttöön. Tällainen jakelupaketti on kokoelma ohjelmistoja jotka muodostavat kokonaisen käyttöjärjestelmän, joka voidaan asentaa "avaimet käteen" -periaatteella. Joitain suosittuja valtavirtaa edustavia Linux-jakelupaketteja ovat Debian (ja sen johdannaiset kuten Ubuntu), Fedora ja openSUSE. Linux-jakelupaketit sisältävät Linux-ytimen, käyttöjärjestelmäalustan ja erilaisia kirjastoja. Jakelun tuottaja vastaa sen kehityksestä ja käyttäjätuesta.

Työpöytäkäyttöön suunnattu jakelu saattaa sisältää X Window Systemin sekä GNOME ja KDE -työpöytäympäristöt. Vanhemmille tai vähemmän tehokkaille tietokoneille suunnatut jakelupaketit saattavat käyttää kevyempiä työpöytäympäristöjä kuten LXDE tai Xfce. Palvelinkäyttöön tarkoitetussa jakelussa graafinen ympäristö voidaan jättää kokonaan pois ja sisällyttää sen sijaan muita ohjelmistoja kuten Apache HTTP-palvelin ja SSH-palvelin kuten OpenSSH. Koska Linuxia saa jakaa eteenpäin vapaasti, kuka tahansa voi luoda jakelupaketin mihin tahansa tarkoitukseen. Työpöytä-Linuxeissa yleisesti käytettyjä ohjelmia ovat Mozilla Firefox-selain, OpenOffice.org-toimisto-ohjelmisto ja GIMP-kuvankäsittelyohjelma.

Linux-käyttöjärjestelmän historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unity-työpöytää käyttävä Ubuntu on maineeltaan käyttäjäystävällisenä helpottanut kynnystä siirtyä Linuxiin aloittelijoiden keskuudessa.[8]
Ubuntuun perustuva Linux Mint on yksi suosituimmista jakeluista Ubuntun ohella.
Linuxia ja Maemo-käyttöliittymää käyttävä Nokia 770.
Asus Eee PC toimitetaan Xandros -Linux-käyttöjärjestelmällä.

Erilaiset Unix-pohjaiset käyttöjärjestelmät alkoivat levitä 1970–80-luvulla. Suorituskykynsä ja joustavuutensa ansiosta Unixista tuli pian suosituin käyttöjärjestelmä yliopistojen palvelimilla ja työasemilla. Unixin lähdekoodi oli aluksi kenen tahansa saatavilla ja siihen voitiin tehdä omia parannuksia. Järjestelmän mukana tulleisiin työkaluihin tuskastuneet kehittivät omia työkalujaan, joista parhaat palat koottiin eri yliopistojen jakeluiksi. Kun kaupalliset yritykset tulivat kehitystyöhön mukaan, rajapinnat ja työkalut standardoitiin eikä lähdekoodi ollut enää vapaasti jaossa.

Professori Andrew Tanenbaum oli kehittänyt aiemmin opetustarkoituksiin oman Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmänsä, Minixin. Suomalainen Helsingin yliopiston opiskelija Linus Torvalds halusi käyttää Unix-tyyppistä käyttöjärjestelmää 386-PC:ssään, mutta piti Minixia liian alkeellisena ja alkoi kehittää omaa pääteohjelmaansa, josta myöhemmin kehittyi Linux-ydin. Nykyisin Torvalds johtaa Linux-ytimen kehitystyötä osallistumatta kuitenkaan itse käyttöjärjestelmän levitysversioiden tai niihin sisältyvien muiden ohjelmien kehittämiseen.

Amerikkalaisen Richard Stallmanin Free Software Foundation (FSF) taas on työstänyt käyttöjärjestelmän GNU-osia 1980-luvun puolivälistä lähtien. MIT:n tekoälylaboratoriossa työskennelleen Stallmanin päämääränä oli koota kokonainen vapaa käyttöjärjestelmä, jolla hän antoi nimen GNU (GNU's Not Unix, suom. GNU ei ole Unix). GNU-projekti oli käynnistynyt jo 1983 ja sen rakentajat olivat koonneet vapaista GNU-työkaluista ja kirjastoista miltei valmiin käyttöjärjestelmän, ainoastaan käyttöjärjestelmän ydin eli kerneli puuttui. Ydin on välttämätön käyttöjärjestelmän toiminnan kannalta, joten GNU-yhteisö kehitteli omaa Hurd-nimistä ydintä. Ennen tämän valmistumista Linus Torvalds alkoi kehittää omaa ydintään, josta syntyikin Linux. Hurdin kehitys hidastui Linuxin otettua sen paikan.

28. elokuuta 1991 Linus Torvalds laittoi comp.os.minix-uutisryhmään viestin, jossa hän kertoi olevansa tekemässä vapaata käyttöjärjestelmää[9]. Tätä päivämäärää on sittemmin pidetty Linuxin syntymäpäivänä.

Stallmanin ideologian taustalla on ohjelmien vapaus. Hän alkoi puhua vapaista ohjelmista, joita kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää, ja kehitti ajatuksensa peruskiveksi GNU GPL-lisenssin. Lisenssi takaa, että kenellä tahansa on oikeus tehdä ohjelmaan muutoksia ja levittää muunneltua versiota haluamallaan tavalla, kunhan samat oikeudet säilyvät myös uudessa versiossa. Ohjelman julkaisun ohessa pitää tarjota saataville myös lähdekoodi, jonka avulla toisten ohjelmoijien on helppo lähteä tekemään muutoksia. Myös Torvalds lisensoi Linux-ytimen GNU GPL-lisenssillä, mikä mahdollistaa sen, että myös kaupallisen yritykset ovat voineet kehittää Linux-jakeluita ja myydä niitä eteenpäin.

Linux-jakelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinkertaistettu Linux-jakelun rakenne.

Linux-nimellä levitetään useita valmiiksi tuotteistettuja ohjelmistokokoelmia asennus- ja ylläpito-ohjelmineen, joita kutsutaan ohjelmistojärjestelmään sisälletyn vapaasti levitettävän käyttöjärjestelmän jakeluiksi, jakelupaketeiksi, levitysversioiksi, distribuutioiksi tai tuttavallisesti distroiksi (engl. distribution). Osa jakeluista on eri yhteisöjen tai yksittäisten henkilöiden kokoamia eikä niillä tavoitella voittoa, osa taas on kaupallisia.

Jakelu on tyypillisesti kokonainen käyttöjärjestelmä, joka koostuu Linux-ytimen lisäksi graafisesta käyttöliittymästä (joista yleisimmät ovat KDE, Gnome ja Xfce) ja ohjelmista (kuten toimisto-, Internet- ja tietokantasovellukset). Teknistä tukea asennukseen ja käyttämiseen on usein saatavana kaupallisena palveluna jakelulta tai kolmansilta tahoilta sekä vapaaehtoisena palveluna IRC-kanavien ja Internetin keskustelupalstojen tai wiki-sivujen kautta, sekä jakelun toimijoilta että käyttäjäyhteisöltä. Tukea voi myös kysyä paikkakunnan mahdollisesta ATK-kerhosta.

Kaupallisten jakeluiden etuna on usein viimeistellympi kokonaisuus, joka voi edistää helppokäyttöisyyttä, asiakastuki ja kattavat ohjeet jakelun keskeisten osien osalta. Yleensä kaupallisetkin jakelut ovat saatavissa ilmaiseksi, silloin ilman kaupallista asiakastukea ja joskus ilman joitakin ei-vapaita osia. Joskus jakelun ilmainen versio toimii tuotekehittelyn osana eikä vastaa varsinaista kaupallista tuotetta.

Saatavilla on myös erikoistuneita jakeluita, kuten palomuuri- tai NAS-palvelinjakelupaketteja.

Linux-jakeluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linuxien sukupuu.

Jakelun kehittäjä voi olla kaupallinen yritys, vapaaehtoisten muodostama yhteisö tai yksinäinen harrastaja, joka on kopioinut joko jonkin aiemman jakelun ja muuntanut sen vastaamaan omia toiveitaan tai paketoinut lähdekoodeista omansa. Myös valtiolliset tahot ovat kehittäneet jakeluita kansalliseen tarpeeseen. Merkittävimpiä vuonna 2014 tarjolla olleita Linux-jakeluja ovat Distrowatch-sivuston mukaan.[10]:

  • Linux Mint on Ubuntusta edelleen kehitetty jakelu, jonka loi alun perin Clement Lefebvre vuonna 2006.
  • Ubuntu on Debianista kehitetty jakelu. Projektin aloitti Mark Shuttleworth vuonna 2004 ja hänen Canonical-yhtiönsä rahoittaa sitä. Ubuntusta julkaistaan ajoittain LTS (long time support) -versio, jolle luvataan viiden vuoden tuki.
  • Debian GNU/Linux on alun perin Ian Murdockin vuonna 1993 käynnistämä projekti ja yksi vanhimmista Linux-jakeluista. Debian-yhteisö pyrkii jakelun täydelliseen vapauteen, tukien kuitenkin epävapaidenkin pakettien asennusta. Debian tarjoaa hyvin laajan valikoiman ohjelmapaketteja ja sen vakaa (stable) versiohaara on erittäin vakaa, mutta vakaa versio uudistuu harvakseltaan eikä sisällä uusimpia ohjelmaversioita.
  • Mageia jatkaa Mandriva Linuxin kehitystä, joka perustuu Gaël Duvalin vuonna 1998 aloittamaan Mandrake Linuxiin ja brasilialaiseen Conectivaan.
  • Fedora on yhdysvaltalaisen Red Hatin tukema ja kehittävä jakelu, joka perustettiin vuonna 2004, kun Red Hat varasi vuodesta 1994 käyttämänsä Red Hat -tuotemerkin erityisesti yrityskäyttöön suunnatulle Red Hat Enterprise Linuxille (RHEL).
  • OpenSUSE perustuu saksalaisten Roland Dyroffin, Thomas Fehrin, Hubert Mantelin ja Burchard Steinbildin vuonna 1992 aloittamaan jakeluun (Software und System Entwicklung). SuSE Linuxin osti yhdysvaltalainen Novell vuonna 2003. Vuonna 2005 Novell julkaisi OpenSUSEn, joka toimii perustana kaupallisille jakeluille SUSE Linux Enterprise Desktop ja SUSE Linux Enterprise Server.
  • Arch Linux on Judd Vinetin vuonna 2002 aloittama projekti, joka pyrkii pitämään käyttöjärjestelmän mahdollisimman yksinkertaisena ja jatkuvasti päivittyvänä.
  • CentOS on projekti joka pyrkii tuottamaan Red Hat Enterprise Linuxin kanssa yhteensopivan käyttöjärjestelmän. Erona on lähinnä brändäys, Red Hatin tavaramerkit ja logot korvataan omilla.
  • PCLinuxOS on Bill Reynoldsin vuonna 2003 aloittama projekti. Reynolds tunnettiin aiemmin hänen Mandrake Linuxiin tekemistään päivityksistä ja lisäpaketeista.
  • Slackware Linux on Patrick Volkerdingin luoma jakelu, joka on vanhin edelleen ylläpidetty. Ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1992.

Sulautettu Linux[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linuxia käytetään myös kämmentietokoneissa ja matkapuhelimissa sekä teollisissa laitteissa sulautettuna käyttöjärjestelmänä.

Suomalainen Nokia käytti Linuxia Maemo-kehitysympäristössään, joka myöhemmin yhdistyi Intelin Moblin-projektin kanssa MeeGoksi. HP:n kännyköiden käyttöjärjestelmänä on webOS. Myös Googlen omistama Android käyttää Linux-ydintä.

Sulautettujen Linuxien erikoistapauksia ovat järjestelmät, joiden tarkoituksena on saada esimerkiksi pelikonsoli, kuten Sony PlayStation tai Microsoft Xbox, toimimaan kotitietokoneena.

Teollisuuspolitiikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa on yritetty vähentää riippuvuutta Microsoft Windowsista ottamalla käyttöön Linux-jakeluja muutamissa suurissa kaupungeissa. Suomessa Linuxin käyttöä julkishallinnossa on tutkittu useissa kunnissa sekä valtionhallinnossa. Usein jonkin ohjelmiston toimimattomuus Linuxissa on toistaiseksi estänyt Windowsista luopumisen hallinnossa, mutta esimerkiksi kouluissa Linuxia käytetään melko yleisesti.

Eräissä maissa Linuxia pidetään tapana välttää Windowsin lisenssimaksuja ja parantaa kansallista turvallisuutta. Järjestelmän käyttö ei ole sidoksissa yhteen toimittajaan ja tuon toimittajan kotimaahan. Turvallisuusriskejä voivat aiheuttaa myös esimerkiksi Windows-käyttöjärjestelmiin sisällytetyt dokumentoimattomat ominaisuudet. Erilaisia kehityshankkeita Linuxin käytön lisäämiseksi on tehty Kiinan lisäksi Espanjassa[11], Brasiliassa, Norjassa, Kuubassa ja Venezuelassa[12]. Myös Perussa, Etelä-Afrikassa, Argentiinassa ja Intiassa on tehty periaatepäätös suosia Linuxia.[13]

Linux Foundationin mukaan Linuxin asema on vahvistunut yrityksissä viime vuosina. Linuxia on ruvettu käyttämään etenkin kriittisissä yritysjärjestelmissä.[14]

Linuxin laajuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräässä tutkimuksessa vuonna 2000[15] todettiin Red Hat Linux 7.1 -jakelun sisältävän 30 miljoonaa koodiriviä. COCOMO-kustannusarviota käyttäen tämän jakelun luomisen arvioitiin vaatineen noin 8 000 henkilötyövuotta. Jos kehitystyö olisi tehty tavallisin menetelmin Yhdysvalloissa, se olisi maksanut yli miljardi dollaria (vuoden 2000 kurssilla).

Suurin osa (71 %) koodista oli kirjoitettu C:llä, mutta useita muitakin kieliä, kuten C++:aa, Lispiä, Assemblyä, Perliä, Fortrania ja Pythonia, oli käytetty.

Linux-ydin muodostui 2,4 miljoonasta koodirivistä. Tämä oli noin 8 % jakelun kokonaiskoosta. Vuonna 2007 ydin muodostui 4,2 miljoonasta koodirivistä. Vuonna 2009 ytimen koon voi arvioida ylittävän 6,4 miljoonaa koodiriviä, jolloin sen kirjoittamisen kaupallisena projektina voisi samalla menetelmällä arvioida itsessään maksavan miljardi dollaria.[16]

Red Hat Linux 7.1 sisälsi kolme ohjelma-CD:tä, yhden lähdekoodi-CD:n ja yhden ohje-CD:n. Nykyinen Debian GNU/Linux testing sisältää noin kolmenkymmenen CD:n verran lähdekoodia ja ohjeita (sekä suurin piirtein saman verran binääripaketteja jokaiselle tuetulle alustalle). Nykyinen Linux oheisohjelmistoineen on siis laajimmillaan hyvin paljon laajempi kuin Red Hat Linux yllä mainitussa vuoden 2000 tutkimuksessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Debian GNU/Linux Licenses ohloh.net. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  2. Linux Watch IBM. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  3. Trolltech rolls "complete" Linux smartphone stack linuxfordevices.com. 28.11.2006. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  4. IBM's newest mainframe is all Linux Computerworld.com. 19.12.2009. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  5. Linux Rules Supercomputers Forbes.com. Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  6. TOP500 List (XML) (XML) Top500.org. Viitattu 20.10.2012. (englanniksi)
  7. The GNU Operating System Viitattu 21.4.2011. (englanniksi)
  8. PC World (2.6.2008), haettu 14.6008 "Since the release of version 5.10 (aka Breezy Badger) in 2005, Ubuntu Linux has stood apart from hundreds of other Linux distributions, capturing the attention of penguin heads and of users seeking a free, stable, usable alternative to Microsoft Windows. With its click-and-go Live CD installation and its support for a broad base of hardware devices, Ubuntu built a reputation for ease of use that changed the way many people think about Linux."
  9. Linus Torvalds: Linjus Torvaldsin alkuperäinen viesti uutisryhmässä comp.os.minix 25.8.1991. en
  10. http://distrowatch.com/dwres.php?resource=major
  11. Distribuciones GNU/Linux comunidades autonomas El observatorio tecnológico. Viitattu 9.4.2008.
  12. Cuba Aims to Ditch Microsoft Windows for Linux Fox News. Viitattu 27.04.2007.
  13. Public Service Review : Nordic States, s. 110-111. Santeri Kanniston artikkeli Why Finland should be Open?. Public Service Review, Staffordshire, 2003.
  14. Pitkänen, Jarmo: Linuxin asema vahvistuu yrityksissä Tietokone. 23. tammikuuta 2012. Viitattu 23.1.2012.
  15. More Than a Gigabuck: Estimating GNU/Linux's Size (pyydetty linkitettäväksi metasivun kautta]
  16. Linux Will Be Worth $1 Billion In First 100 Days of 2009

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linuxin alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriittistä kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Linux.

Linux-yhteisö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]