Ero sivun ”Timo Jutila” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 193.111.119.211 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Yooshimen fin tekemään versioon. |
|||
Rivi 35: | Rivi 35: | ||
Timo Jutila varttui [[Tesoma]]n kaupunginosassa Tampereella. Hän pelasi ensimmäisen kunnon ottelunsa SM-liigassa vain 16-vuotiaana puolustajaparinaan [[Pekka Marjamäki]], joka oli hänen esikuvansa.<ref name="ReferenceA"/> Jutila edusti Tapparaa vuosina [[1980]]–[[1984]], [[1985]]–[[1988]], [[1992]]–[[1996]] ja [[1997]]–[[1999]]. Pohjois-Amerikassa hän pelasi kaudella [[1984]]–[[1985]] sekä [[NHL]]-liigajoukkue [[Buffalo Sabres]]issa että AHL-liigajoukkue Rochester Americansissa. Lisäksi hän on pelannut [[Ruotsi]]ssa [[Luleå HF]]:ssä [[1988]]–[[1991]] ja [[Sveitsi]]ssä [[SC Bern]]issä 1996–1997. |
Timo Jutila varttui [[Tesoma]]n kaupunginosassa Tampereella. Hän pelasi ensimmäisen kunnon ottelunsa SM-liigassa vain 16-vuotiaana puolustajaparinaan [[Pekka Marjamäki]], joka oli hänen esikuvansa.<ref name="ReferenceA"/> Jutila edusti Tapparaa vuosina [[1980]]–[[1984]], [[1985]]–[[1988]], [[1992]]–[[1996]] ja [[1997]]–[[1999]]. Pohjois-Amerikassa hän pelasi kaudella [[1984]]–[[1985]] sekä [[NHL]]-liigajoukkue [[Buffalo Sabres]]issa että AHL-liigajoukkue Rochester Americansissa. Lisäksi hän on pelannut [[Ruotsi]]ssa [[Luleå HF]]:ssä [[1988]]–[[1991]] ja [[Sveitsi]]ssä [[SC Bern]]issä 1996–1997. |
||
Suomen [[Suomen jääkiekkomaajoukkue|Leijonissa]] Jutila pelasi vuodesta 1981 alkaen, ja hän oli myös maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni. Jutila osallistui kahdeksan kertaa MM-kisoihin, kolmiin olympialaisiin ja kahteen Kanada-cupiin, ja hän voitti maailmanmestaruuden vuonna 1995. Jutila on silti itse arvioinut, että hänen aikanaan Suomen joukkue pelasi parasta peliään keväällä 1994, jolloin se kärsi lopulta tappion [[Kanadan jääkiekkomaajoukkue|Kanadalle]] ensin [[Talviolympialaiset 1994|Lillehammerin olympiakisojen]] välierissä ja myöhemmin [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1994|Milanon MM-kisojen loppuottelussa]].<ref name="ot1">{{Lehtiviite | Tekijä=Ilkka Ala-Kivimäki | Otsikko=Jutin tuplajuhlat! | Julkaisu=Ilta-Sanomat Plus | Vuosi=2009 | Numero=23.12.2009 | Sivut=39}}</ref> [[Suomen Jääkiekkomuseo]] aateloi Jutilan [[Suomen Jääkiekkoleijona]]ksi numerolla 132, ja Tappara on jäädyttänyt Jutilan pelinumeron 7. |
Suomen [[Suomen jääkiekkomaajoukkue|Leijonissa]] Jutila pelasi vuodesta 1981 alkaen, ja hän oli myös maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni. Jutila osallistui kahdeksan kertaa MM-kisoihin, kolmiin olympialaisiin ja kahteen Kanada-cupiin, ja hän voitti maailmanmestaruuden vuonna 1995. Jutila on silti itse arvioinut, että hänen aikanaan Suomen joukkue pelasi parasta peliään keväällä 1994, jolloin se kärsi lopulta tappion [[Kanadan jääkiekkomaajoukkue|Kanadalle]] ensin [[Talviolympialaiset 1994|Lillehammerin olympiakisojen]] välierissä ja myöhemmin [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1994|Milanon MM-kisojen loppuottelussa]].<ref name="ot1">{{Lehtiviite | Tekijä=Ilkka Ala-Kivimäki | Otsikko=Jutin tuplajuhlat! | Julkaisu=Ilta-Sanomat Plus | Vuosi=2009 | Numero=23.12.2009 | Sivut=39}}</ref> [[Suomen Jääkiekkomuseo]] aateloi Jutilan [[Suomen Jääkiekkoleijona]]ksi numerolla 132, ja Tappara on jäädyttänyt Jutilan pelinumeron 7. Juti on myös rillauksen maailmanmestari |
||
Jutila lopetti urheilijauransa 1999. Jälkikäteen hän on pitänyt onnekkaana sitä, että pääsi nopeasti kiekkokommentaattoriksi [[MTV3]]:n Hockey Night -ohjelmaan. Se auttoi häntä sopeutumaan uran jälkeiseen elämään eikä hän kokenut entisille huippu-urheilijoille yleistä tyhjyyden tunnetta.<ref name="ReferenceA"/> Leijonien johtoryhmään Jutila tuli [[Heikki Riihiranta|Heikki Riihirannan]] tilalle keväällä 2003, ja hän jatkaa tehtävässään vuoden 2012 Suomen MM-kisoihin asti.<ref name="ReferenceA"/> |
Jutila lopetti urheilijauransa 1999. Jälkikäteen hän on pitänyt onnekkaana sitä, että pääsi nopeasti kiekkokommentaattoriksi [[MTV3]]:n Hockey Night -ohjelmaan. Se auttoi häntä sopeutumaan uran jälkeiseen elämään eikä hän kokenut entisille huippu-urheilijoille yleistä tyhjyyden tunnetta.<ref name="ReferenceA"/> Leijonien johtoryhmään Jutila tuli [[Heikki Riihiranta|Heikki Riihirannan]] tilalle keväällä 2003, ja hän jatkaa tehtävässään vuoden 2012 Suomen MM-kisoihin asti.<ref name="ReferenceA"/> |
Versio 27. tammikuuta 2014 kello 15.38
Timo Jutila | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. joulukuuta 1963 [1] Tampere, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Juti |
Pelipaikka | Puolustaja |
Maila | vasen |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1980–1999 |
Seurat |
Tappara (SM-liiga) Buffalo Sabres (NHL) Rochester Americans (AHL) Luleå HF (Elitserien) |
NHL-varaus |
68. (4. kierros), 1982 Buffalo Sabres |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Lillehammer 1994 | jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Ruotsi 1995 | jääkiekko | |
Hopeaa | Italia 1994 | jääkiekko | |
Hopeaa | Tšekkoslovakia 1992 | jääkiekko |
Timo Juhani ”Juti” Jutila (s. 24. joulukuuta 1963 Tampere) on suomalainen yrittäjä, Suomen jääkiekkomaajoukkueen joukkueenjohtaja ja entinen jääkiekkoilija. Pelaajana hän loi pitkän ja menestyksekkään uran, jonka huippu oli vuoden 1995 MM-kisat, jolloin Suomi voitti maailmanmestaruuden ja Jutila oli joukkueen kapteeni. Jutilaa on pidetty yhtenä kasvattajaseuransa Tampereen Tapparan tunnetuimmista pelaajista.[2] Hänen pelipaikkansa oli puolustaja. Jutila on ensimmäinen suomalainen, joka on saavuttanut kaksi jääkiekon MM-kultaa aikuisten tasolla, jos johtotehtävät lasketaan mukaan: toisen kultansa hän sai vuoden 2011 Slovakian MM-kisoissa joukkueenjohtajana.
Elämä ja ura
Timo Jutila varttui Tesoman kaupunginosassa Tampereella. Hän pelasi ensimmäisen kunnon ottelunsa SM-liigassa vain 16-vuotiaana puolustajaparinaan Pekka Marjamäki, joka oli hänen esikuvansa.[2] Jutila edusti Tapparaa vuosina 1980–1984, 1985–1988, 1992–1996 ja 1997–1999. Pohjois-Amerikassa hän pelasi kaudella 1984–1985 sekä NHL-liigajoukkue Buffalo Sabresissa että AHL-liigajoukkue Rochester Americansissa. Lisäksi hän on pelannut Ruotsissa Luleå HF:ssä 1988–1991 ja Sveitsissä SC Bernissä 1996–1997.
Suomen Leijonissa Jutila pelasi vuodesta 1981 alkaen, ja hän oli myös maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni. Jutila osallistui kahdeksan kertaa MM-kisoihin, kolmiin olympialaisiin ja kahteen Kanada-cupiin, ja hän voitti maailmanmestaruuden vuonna 1995. Jutila on silti itse arvioinut, että hänen aikanaan Suomen joukkue pelasi parasta peliään keväällä 1994, jolloin se kärsi lopulta tappion Kanadalle ensin Lillehammerin olympiakisojen välierissä ja myöhemmin Milanon MM-kisojen loppuottelussa.[3] Suomen Jääkiekkomuseo aateloi Jutilan Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 132, ja Tappara on jäädyttänyt Jutilan pelinumeron 7. Juti on myös rillauksen maailmanmestari
Jutila lopetti urheilijauransa 1999. Jälkikäteen hän on pitänyt onnekkaana sitä, että pääsi nopeasti kiekkokommentaattoriksi MTV3:n Hockey Night -ohjelmaan. Se auttoi häntä sopeutumaan uran jälkeiseen elämään eikä hän kokenut entisille huippu-urheilijoille yleistä tyhjyyden tunnetta.[2] Leijonien johtoryhmään Jutila tuli Heikki Riihirannan tilalle keväällä 2003, ja hän jatkaa tehtävässään vuoden 2012 Suomen MM-kisoihin asti.[2]
Timo Jutilan värikäs tamperelainen puheenparsi on poikinut vuonna 2002 julkaistun hakuteoksen "Juti-suomi hokisanakirja". Hänen tunnetuin terminsä lienee maalin yläkulmaa tarkoittava ylämummo, joka 2000-luvun vaihteessa on levinnyt kiekkoharrastajien käyttöön ympäri Suomea. Suomessa 2011 kesällä youtubeen ilmestynyt "juti rillaa" sai ennätysmäiset katsojamäärät.
Yksityiselämä
Timo Jutilalla ja hänen ensimmäisellä vaimollaan Tarja Jutilalla on kolme lasta, yksi poika ja kaksi tytärtä. Lapset asuvat äitinsä kanssa Tampereella. Vuonna 2009 Jutila solmi toisen avioliittonsa ja asuu vaimonsa Marian kanssa Vantaalla. Mutta Maria haki eroa vuoden 2013 puolessa välissä ja liitto päättyi viikkoja myöhemmin . [4] Jutilan veli Markku Jutila on myös entinen jääkiekkoilija.
Timo Jutila on osallistunut politiikkaan Kansallisen Kokoomuksen riveissä.[3]
Saavutukset
Pelaajana
- Olympiapronssi 1994
- Maailmanmestaruus 1995
- MM-hopeaa 1992 ja 1994
- Kanada Cup -pronssi, 1991
- 5 Suomen mestaruutta ja 1 hopea
- SM-liigan All Stars -puolustaja 1987, 1988, 1993, 1994
- SM-liigan paras puolustaja 1988
- NLA mestaruus sveitsissä 96/97
- Lynces academicin jääkiekkoilijapatsas 1987, 1994
- MM-kisojen All Stars -puolustaja 1992, 1994, 1995
Joukkueenjohtajana
- Maailmanmestaruus 2011
Lähteet
- ↑ Team Roster – Finland (pdf) IIHF.com. 3.5.2012. IIHF. Viitattu 7.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ilkka Ala-Kivimäki: Jutin tuplajuhlat!. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009, s. 38.
- ↑ a b Ilkka Ala-Kivimäki: Jutin tuplajuhlat!. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009, s. 39.
- ↑ Ilkka Ala-Kivimäki: Jutin tuplajuhlat!. Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009, s. 38, 39.
Aiheesta muualla
2 Kiprusoff | 3 Nummelin | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 6 Niinimaa | 8 Ojanen (A) | 9 Keskinen | 11 Koivu (A) | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 20 Lehtinen | 21 Ylönen | 23 Virta | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 27 Lehterä | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 40 Nieminen | 52 Summanen | Valmentaja Curt Lindström