Diego Maradona

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. huhtikuuta 2011 kello 22.44 käyttäjän Lakritsa (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Diego Armando Maradona
Diego Maradona vuonna 2006.
Henkilötiedot
Koko nimi Diego Armando Maradona Franco
Syntymäaika 30. lokakuuta 1960 (ikä 63)
Syntymäpaikka Argentiina Villa Fiorito, Lanús, Buenos Aires, Argentiina
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 165 senttimetriä
Lempinimi El Diego
El Pelusita[1]
Junioriseurat
1969–76 Argentinos Juniors
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1976–81 Argentinos Juniors 167 (115)
1981–82 Boca Juniors 40 (28)
1982–84 Barcelona 36 (22)
1984–91 Napoli 186 (83)
1992–93 Sevilla 25 (4)
1993 Newell's Old Boys 5 (0)
1995–97 Boca Juniors 29 (7)
Maajoukkue
1977–94 Argentiina 89 (33)
Valmennusura
1994 Mandiyú de Corrientes
1995 Racing Club
2008–10 Argentiinan maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Diego Armando Maradona Franco (s. 30. lokakuuta 1960 Villa Fiorito, Lanús, Buenos Aires) on argentiinalainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista pelaajista. Lyhyen mutta vantteran Maradonan vahvuuksiin kuuluivat hänen peliuransa aikana nopeus, voima, tekninen taituruus ja peliäly.

Maradona aloitti uransa Argentinos Juniorsissa liittymällä 9-vuotiaana heidän junioriseuraansa. Ensimmäisen ottelun Argentiinan pääsarjassa hän pelasi 16-vuotiaana. Vuonna 1981 Maradona siirtyi Boca Juniorsiin ja saavutti siellä yhden mestaruuden. Hän oli Argentiinassa viidesti paras maalintekijä. 1982 Maradona siirtyi maailmanennätyssummalla FC Barcelonaan, jossa saavutti Copa del Reyn ja Cup-voittajien cupin voitot. Barcelonasta Maradona siirtyi Italiaan SSC Napoliin. Siellä hän saavutti kaksi Italian mestaruutta sekä UEFA Cupin voiton. Vuonna 1990 Maradona jäi doping-testeissä kiinni kokaiinista ja joutui 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Kilpailukiellon jälkeen Maradona siirtyi Sevillaan. Hän pelasi siellä yhden kauden, jonka jälkeen siirtyi takaisin Argentiinaan Newell's Old Boysiin. Hän jäi kiinni uudestaan dopingtesteissä, tällä kertaa efedriinistä, ja joutui jälleen 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Kiellon jälkeen hän palasi vielä Boca Juniorsiin, kunnes 1997 lopetti ammattilaisuransa.

Maajoukkueessa Maradona voitti yhden MM-kullan Meksikon MM-kisoissa 1986 sekä MM-hopean Italian MM-kisoissa 1990. Hän oli Meksikon kilpailujen paras pelaaja. Hän sai myös yhden nuorten MM-kullan 1979 Japanin MM-kisoissa. Hän pelasi maajoukkueessa 89 ottelua ja teki 33 maalia.

Pelaajauransa aikana Maradona valmensi Mandiyú de Corrientesia ja Racing Clubia. Myöhemmin hän valmensi Argentiinan maajoukkuetta.

Tausta ja lapsuus

Tiedosto:Armando Maradona-1973.jpg
Diego Maradona 10-vuotiaana.

Diego Armando Maradona Franco syntyi 30. lokakuuta 1960 köyhälistön asuinalueella Villa Fioritossa. Hän oli Diego Maradona vanhemman (don Diegon) ja Dalma Salvadore Francon (La Totan) viides lapsi ja ensimmäinen poika. Don Diego teki töitä paikallisessa tehtaassa. Diego Maradonalla on viisi siskoa ja kaksi veljeä, joista toinen, Hugo Maradona, on myös entinen ammattilaisjalkapalloilija.[2]

Ensimmäisen jalkapallonsa Diego sai serkultaan kolmevuotiaana, ja hän pelasi jo pikkulapsena jalkapalloa joutomailla. Vuonna 1969 hän meni Argentinos Juniorsin kykyjenetsintätilaisuuteen ja liittyi myöhemmin seuran alle 14-vuotiaiden juniorijoukkueeseen, joka tunnettiin nimellä Los Cebollitas (esp. Pikku sipulit). Diego valitsi seurakseen Argentinos Juniorsin, vaikka hän ihaili suuresti Independienten Ricardo Bochinia. Los Cebollitas voitti 136 ottelua peräkkäin, ja sen sanotaan voittaneen kaikki turnaukset, joihin se osallistui[3]. Diego pelasi usein monta vuotta vanhempia pelaajia vastaan, mutta menestyi silti erittäin hyvin. Syyskuussa 1971 hänestä ilmestyi pieni kirjoitus sanomalehti Clarínissa. Nuorena hän esiintyi Argentinosin otteluiden tauoilla ja esitteli pallon käsittelytaitojaan. Moni muukin seura, kuten River Plate, olisi halunnut Diegon junioriseuraansa, mutta hän ei vaihtanut seuraa.[4]

14-vuotiaana Diego Maradona pääsi pelaamaan yhdeksänteen divisioonaan. Joukkueen valmentajaksi tuli Jorge Cyterszpiller, josta tuli myöhemmin hänen managerinsa. Vuonna 1974 Los Cebollitas voitti yhdeksännen divisioonan mestaruuden ja nousi sarjatasoa ylemmäs. Seuraavalla kaudella Diego siirrettiin seitsemänteen divisioonaan, jossa pelasi kaksi ottelua, ja sen jälkeen hänet siirrettiin viidenteen divisioonaan. Hän pelasi siellä neljä ottelua ja siirtyi kolmanteen divisionaan, missä hän pelasi kolme ottelua, kunnes siirtyi Argentiinan 1. divisioonaan vuonna 1976.[5]

Seurajoukkueura

Argentinos Juniors

Argentiinan pääsarjassa Maradona pelasi ensimmäisen ottelunsa 20. lokakuuta 1976, 10 päivää ennen 16-vuotispäiväänsä. Argentinos Juniorsin vastustaja oli Club Atlético Talleres, ja Argentinos Juniors hävisi ottelun. Ensimmäisellä kaudellaan Maradona teki kaksi maalia 11 ottelussa, kummatkin maalit tulivat San Lorenzoa vastaan. Maradona herätti myös median kiinnostuksen, erityisesti tehtyään maajoukkuedebyyttinsä helmikuussa 1977.[6] 1978 Maradona voitti Metropolitano-liigan maalikuninkuuden 21 maalillaan, mutta samana vuonna kansallisessa sarjassa hän pelasi vain neljä ottelua ja teki niissä neljä maalia. 1978 Jorge Cyterszpiller aloitti Maradonan managerina.[7]

1979 Metropolitano-liigassa Diego oli Sergio Fortunaton kanssa liigan paras maalintekijä 22 maalilla. Maradona ei voinut pelata kuitenkaan toisen sijan ratkaisupelissä, sillä hän oli saanut aikaisemmin ystävyysottelussa punaisen kortin. Samana vuonna hän oli Nacional-liigassa paras maalintekijä, ja seuraavana vuonna myös Metropolitano-liigan paras maalintekijä 25 maalillaan. 1980 Nacional-liigassa, Maradona teki sadannen maalinsa Argentinoksessa. Lokakuussa 1980 Maradonalla oli Hugo Gattin kanssa julkinen selkkaus, kun Gatti oli sanonut Maradonaa läskiksi, ja että lehdistö piti liikaa kohua hänestä. Maradona vastasi sanomalla, että Gatti oli nykyään pelkkä nolla. Myöhemmin Maradona teki Boca Juniorsia, Gattin seuraa, vastaan neljä maalia.[8]

Diego Maradona pelasi joukkueessa 167 ottelua ja teki niissä 115 maalia.

Boca Juniors

Tiedosto:Boca diego retro.jpg
Diego Maradona, 1981

1981 River Plate tarjosi Maradonalle hyvää sopimusta, mutta Maradona itse halusi siirtyä Boca Juniorsiin, sillä hänen isänsä ja muu perheensä oli aina kannanut Bocaa. Maradona kertoikin Crónican toimittajalle, että häntä oli pyydetty Bocaan, eikä aio allekirjoittaa sopimusta River Platen kanssa. Bocalla ei kuitenkaan olla rahaa, ja River Plate oli tarjonnut Argentinos Juniorsille 13 miljoonaa dollaria Maradonasta. 3. helmikuuta Maradona ajautui käsirysyyn River Platen johtomiesten kanssa. 20. helmikuuta Boca Juniors lainasi Maradonan ja sai option ostaa hänet seuraansa myöhemmin. Pelkästä lainasta Argentinos Juniors sai 4 miljoonaa dollaria ja kuusi pelaajaa. Ensimmäisen ottelunsa hän pelasi 20. helmikuuta 1981. Se oli ystävyysottelu Argentinos Juniorsia vastaan, ja siinä Maradona pelasi ensimmäisen puoliajan Argentinoksen, toisen puoliajan Bocan puolella. Maradona oli kuitenkin reväyttänyt reitensä Argentinoksen viimeisissä harjoituksissa, mikä laski Maradonan pelitasoa.[9]

Varsinaisen debyyttinsä Maradona teki 22. helmikuuta, vastustajana oli Club Atlético Talleres. Maradonaan oli pistetty kipulääkettä ja hänelle oli annettu unilääkettä helpottaakseen hänen kipuja. Siitä huolimatta Maradona teki ottelussa kaksi maalia.

” Barcelona tahtoi hänet
River Platekin tahtoi
vaan Maradona kuuluu Bocaan
hän ei ole kana1 		”

– Boca Juniorsin kannatuslaulu Maradonalle
1 Kana (esp. Gallina) on River Platen kannattajista käytetty pilkkanimi. [10]

Maradona jatkoi hyviä esityksiään, kun hän teki Istitutoa vastaan kaksi maalia, vaikka Maradonan kunto heikkeni koko ajan. Samaan aikaan Bocan piti pelata ystävyysotteluja, jotta Maradonan siirto saataisiin maksettua. 8. maaliskuuta Huracánia vastaan pelatun ottelun jälkeen Maradona ei pelannut seuraavissa neljässä ottelussa. Hän palasi pelaamaan 29. päivä Newell's Old Boysia vastaan ja teki ottelussa maalin rangaistuspotkusta. 10. huhtikuuta Boca pelasi River Platea vastaan La Bombonerallalla. Boca voitti ottelun 3–0, ja Maradonan teki siinä yhden maalin.[11]

River Plate -voiton jälkeen Boca pelasi viidessä seuraavassa ottelussa kolme tasapeliä, voitti yhden ja hävisi yhden, mutta silti johti sarjaa viidellä pisteellä. Club Atlético Platensea vastaan Maradona teki kaksi maalia. Seuraavan ottelun Boca hävisi, mutta voitti tämän jälkeen San Lorenzon Maradonan tehdessä maalin suoraan vapaapotkusta. San Lorenzo -ottelun jälkeen Boca voitti yhden ottelun ja pelasi neljä tasapeliä. Tasapelien jälkeen Bocan väkivaltainen kannattajajoukko (Barra brava) tunkeutui joukkueen majapaikkaan. Tämän jälkeen Boca voitti seuraavan ottelun, ja Maradona oli nimetty joukkueen kapteeniksi. Seuraavassa ottelussa Ferro Carrilia, joka oli Bocan pahin vastustaja mestaruustaistelussa, vastaan Boca saavutti 1–0 voiton. Viimeisellä kierroksella Boca varmisti Argentiinan mestaruuden (Campeonato Metropolitano).[12]

Metropolitanon voiton jälkeen huhuttiin paljon Maradonan myymisestä Barceloonaan, sillä Bocalla ei ollut rahaa pitää Maradonaa seurassa. Boca pelasi paljon ystävyysotteluita ympäri maailman, mutta Nacionalissa Boca ei menestynyt hyvin, vaan kolmen peräkkäin hävityn ottelun jälkeen seuran johtohahmon Pablo Abbatángelon ja Maradonan välille tuli erimielisyyksiä Maradonan sanottua tv-ohjelmassa Abbatángeloa typerykseksi. Liigassa Maradona teki 11 maalia 12 ottelussa, ja Boca voitti oman lohkonsa. Puolivälierissä Vélez voitti Bocan, ja Maradona sai toisessa osaottelussa punaisen kortin. Tämä ottelu jäi lopulta Maradonan viimeiseksi viralliseksi otteluksi Bocassa. Ennen maailmanmestaruuskilpailuja Boca kiersi ympäri maailmaa ja pelasi yhden kesäturnauksen.[13]

Diego Maradona pelasi 40 ottelua ja teki niissä 28 maalia ja voitti yhden Argentiinan mestaruuden.

FC Barcelona

Tiedosto:Maradona Barcelona.JPG
Maradona pelaamassa FC Barcelonassa.

Ennen Espanjan MM-kilpailuja Maradona oli siirtynyt maailmanennätys summalla (yli kahdeksan miljoonaa dollaria) FC Barcelonaan[14]. Siirto Barcelonaan tarkoitti myös siirtymistä huomattavasti fyysisempään ja nopeampaan peliin kuin Argentiinassa. Joukkueen valmentajana oli saksalainen Udo Lattek, jonka harjoitustapoja Maradona kritisoi. Myöhemmin joukkueen valmentajaksi tuli César Luis Menotti. Joulukuussa Maradonalla todettiin hepatiitti, ja hänen nilkkansa oli kipeytynyt. Maradona pääsi takaisin pelaamaan maaliskuussa Real Betisiä vastaan, joka oli myös Menottin debyyttiottelu. Toiseksi viimeisessä ottelussa Las Palmasia vastaan Maradona teki kolme maalia. Myöhemmin keväällä Maradonan ja seuran puheenjohtajan Josep Lluís Núñezin välit kiristyivät, kun Núñez kieltäytyi päästämästä Maradonaa ja Bernd Schusteria Paul Breitnerin jäähyväisotteluun. Tämän jälkeen Maradona tajusi, että hänen passinsa oli seuralla, eivätkä he palauttaneet sitä. Tämän jälkeen Maradona tuhosi yhden Teresa Herrera -pokaalin (Trofeo Teresa Herreran voittajalle myönnettävä pokaali). Barcelona voitti Cup-voittajien cupin. Kesäkuussa Barcelona voitti Copa del Reyn loppuottelussa Real Madridin. Maradona teki kummassakin osaottelussa maalin[15]. Yhteensä Maradona teki liigassa 11 maalia 20 ottelussa ja Copa del Reyssä 6 maalia 11 ottelussa.[16]

Barcelona aloitti seuraavan kautensa tappiolla Sevillalle, mutta voitti sen jälkeen Osasunan ja Mallorcan. Syyskuun 24. päivä Andoni Goikoetxea mursi Maradonan säären. Goikoetxea oli aikaisemmin aiheuttanut Schusterin loukkaantumisen. Arvostettu urheilulehti Marca otsikoi: ”Taiteilu kielletty”. Maradonan jalka jouduttiin leikkaamaan, ja häntä hoiti Darío Olivia. Viikon kuluttua Maradonan kipsi voitiin poistaa, ja kahden viikon päästä leikkauksesta Maradona pystyi kävelemään ilman sauvoja. Maradona lähti Buenos Airesiin parantamaan jalkaansa ja pääsi pelaamaan jo 8. tammikuuta Sevillaa vastaan tehden kaksi maalia. Hän teki myös seuraavassa ottelussa Osasunaa vastaan kaksi maalia ja Athletic Bilbaota vastaan jälleen kaksi maalia. Barcelona menetti mahdollisuutensa mestaruuteen hävittyään helmikuussa Real Madridille 2–1. Joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi. Maradonan riita Núñezin kanssa jatkui erityisesti lehdistössä, ja Maradona vaati, että hänet myytäisiin. Barcelonassa Maradona aloitti myös huumeiden käytön. Viimeisen ottelunsa Maradona pelasi 5. toukokuuta Athletic Bilbaoa vastaan Copa del Reyn loppuottelussa. Barcelona hävisi 1–0, mutta kesken ottelun Barcelonan ja Athleticin pelaajat aloittivat joukkotappelun, erityisesti Maradonaa vastaan. Maradona teki liigassa 11 maalia 16 ottelussa ja Copa del Reyssä yhden maalin neljässä ottelussa.[17]

Maradona pelasi FC Barcelonan paidassa kaikkiaan 58 ottelua ja teki niissä 38 maalia. Saldoksi jäi yksi Copa del Reyn voitto 1982 ja Cup-voittajien cupin voitto samalta vuodelta.

Napoli

Kohti mestaruutta

Tiedosto:Maradona penalty.jpg
Maradona laukomassa rangaistuspotkua 1984, ensimmäisellä kaudellaan Napolissa.

SSC Napoli oli havitellut Maradonaa jo vuonna 1979, mutta vasta 1984 Napoli tarjosi 1,5 miljoonaa dollaria Maradonasta, joka sai siirtosummasta 15 %, joilla hän maksoi velkansa. Ennen siirtoa napolilaiset kannattajat olivat alkaneet nälkälakkoon, jotta Maradona siirtyisi seuraan. Hänet esiteltiin Napolin kannattajille 5. heinäkuuta 1984 Stadio San Paololla, jonne oli tullut 80 000 ihmistä. Maradonan oli kuitenkin ennen kauden alkua kohotettava kuntoaan ja totuteltava italialaiseen pelityyliin, johon kuului paljon tarkempi vartiointi kuin Espanjassa. Ensimmäisen virallisen ottelun Maradona pelasi 16. syyskuuta 1984 Veronaa vastaan. Syksyn aikana Napoli saavutti yhdeksän pistettä ja oli sarjassa toiseksi viimeinen. Lopulta Napoli sai 24 pistettä ja sijoittui kahdeksanneksi. Maradona teki ensimmäisen kauden aikana 14 maalia ja oli Serie A:n kolmanneksi paras maanlitekijä.[18]

Seuraavalle kaudelle Maradona oli pyytänyt seurajohtoa ostamaan uusia pelaajia, kuten Alessandro Renican ja Bruno Giordanon. Maradona vaihtoi managerikseen Guillermo Cóppolan. Napoli saavutti liigassa menestystä, sijoittui kolmanneksi ja sai paikan UEFA Cupissa. Maradona teki kauden aikana 11 maalia. Kaudella 1986–1987 Napoli osti jälleen uusia pelaajia. Kauden päätteeksi Napoli voitti Scudetton, Italian mestaruuden sekä Italian cupin, jonka loppuottelussa Napoli kaatoi Atalantan. Napolin nettosi hyvin menestyksestään. Kauden aikana Maradona uusi sopimuksensa Napolin kanssa, vaikka muun muassa Silvio Berlusconin omistama AC Milan olisi halunnut Maradonan joukkueeseen. Uuden sopimuksen arvoksi tuli lopulta viisi miljoonaa dollaria vuodelta. Maradona nautti suurta suosiota Napolissa eikä voinut kulkea julkisissa paikoissa aiheuttamatta kaaosta.[19]

Ensimmäisen mestaruuden jälkeiset kaudet

Kausi 1987-1988 oli Maradonan neljäs Napolissa, ja seura oli ostanut Maradonan ja Giordanon seuraksi Antonio Carecan. Lokakuussa 1987 Maradonan reidet kipeytyivät, sillä hän oli pelannut lähes 200 ottelua ilman kunnon taukoa. Maradona joutui pelaamaan vahvan kipulääkityksen alaisena. Hän teki silti kuudessa peräkkäisessä ottelussa maalin, ja Napoli oli hankkinut 19 ottelussa 33 pistettä (38 mahdollisesta). Ennen viittä viimeistä ottelua Napoli johti sarjaa viidellä pisteellä. Viimesistä peleistä Napoli sai kuitenkin vain tasapelipisteen Veronalta ja hävisi Juventukselle, Milanille, Fiorentinalle ja Sampdorialle. Milan voitti lopulta kauden kolmen pisteen erolla Napoliin. Maradona oli liigan paras maalintekijä 15 maalillaan, ja hänen joukkuekaverinsa Careca toinen 13 maalilla. Kauden jälkeen useat seuran pelaajat tekivät tiedotteen, jossa vaativat valmentaja Ottavio Bianchin eroa. Seura kuitenkin uusi Bianchin sopimuksen. Kauden päätteeksi Maradona lähti Buenos Airesiin ja palasi Italiaan heinäkuussa harjoittelemaan joukkueen kanssa.[20]

Kausi 1988-1989 oli Maradonan viides Napolissa. Syksyn aikana Napoli voitti Juventuksen ja Milanin, mutta pahin vastustaja oli Internazionale. Samaan aikaan Maradona sai tarjouksen Marseillesta, mutta Napoli ei suostunut myymään häntä, vaikka olisi saanut 25 miljoonaa dollaria. Myöhemmin joukkueen presidentti Ferlaino lupasi, että Maradona saa lähteä Marseillehen, jos Napoli voittaa UEFA Cupin. Napoli selviytyi loppuotteluun Stuttgartia vastaan. Ensimmäisessä osaottelussa Napolissa SSC Napoli voitti 2–1 ja Saksassa pelatun 3–3 tasapelin myötä Napoli voitti UEFA Cupin. UEFA Cupin voitto oli Maradonan ensimmäinen kansainvälinen mestaruus. Loppuottelun jälkeen Ferlaino kuitenkin sanoi, ettei myisi Maradonaa ja aikaisempi lupaus oli tarkoitettu vain nostamaan Maradonan motivaatiota. Maradona kärsi myös alaselkävaivoista. Maradona lähti Brasiliaan harjoittelemaan maajoukkueen kanssa ja lähetti sieltä sähkeen, jossa pyysi siirtoa tai uhkasi pitää lomaa. Maradona yhdistettiin loma-aikana huumeisiin ja camorraan, Napolin mafiaan.[21]

Toinen mestaruus ja dopingkäry

Maradona pelasi seuraavan ottelun syyskuussa 1989 Fiorentinaa vastaan. Tämän jälkeen Maradona pelasikin 20 ottelua putkeen. Napolilla meni hyvin, mutta AC Milan oli silti viemässä mestaruutta. Lopulta Napoli voitti liigan kahden pisteen erolla Milaniin ja voitti näin toisen Scudettonsa. Seuraava kausi tuli olemaan Maradonan viimeinen Italiassa. Ennen kautta Argentiina oli pudottanut Italian heidän kotikisoissaan, mikä laski Maradonan suosiota. Maaliskuussa 1991 Maradona kärysi dopingtesteissä kokaiinista, vaikkakin testit tutkineen laboratorion laillisuutta on epäilty.[22] Maradona sanoi käryn johtuvan siitä, että Argentiina pudotti Italian jatkosta heidän kotikisoissaan[23]. Maradona tuomittiin kärystä 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon[24]. Pelikieltonsa aikana Maradona pelasi muutamia hyväntekeväisyysotteluita[25].

Diego Maradona pelasi Napolissa liigassa 186 ottelua ja teki niissä 83 maalia ja muissa turnauksissa 71 ottelua tehden niissä 34 maalia. Maradona saavutti Italiassa kaksi mestaruutta 1987 ja 1990, Italian liigan maalipörssin voiton 1988, Italian cupin voiton 1989, UEFA cupin voiton 1989 ja Italian super cupin voiton 1991.

Siirto Sevillaan

Pelikiellon jälkeen alkoivat Maradonan siirtoneuvottelut. Ongelmaksi muodostui Napolin haluttomuus myydä Maradonaa. Maradona siirtyi lopulta Sevillaan, sillä siirto Marseillehen epäonnistui ja jatkosopimus Napoliin kaatui taloudellisiin erimielisyyksiin. Sopimus Sevillan kanssa solmittiin 28. syyskuuta 1992.[26]

Esittelytilaisuudessa Sevilla pelasi Bayern Münchenia vastaan, ja virallisen debyyttinsä Maradona teki 4. lokakuuta Athletic Bilbaota vastaan. Ottelun aikana bilbaolaiset vihelsivät Maradonalle ja hurrasivat Goikoetxealle, joka oli murtanut Maradonan säären yhdeksän vuotta aikaisemmin. Ottelussa Andoni Lakabeg potkaisi Maradonaa nilkkaan ja hän joutui vaihtoon 20 minuuttia ennen ottelun loppua. Sevillan kotikentällä, Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla, Maradona pelasi ensimmäisen kerran seuraavalla viikolla Real Zaragozaa vastaan. Maradona teki ottelussa ensimmäisen maalinsa Sevillassa. Tammikuussa 1993 Maradonaa pyydettiin pelaamaan Buenos Airesiin Argentiinan jalkapalloliiton juhlaotteluun Brasiliaa vastaan sekä myöhemmin Tanskaa vastaan. Sevillan johto ei pitänyt siitä, että Maradona pelasi myös Tanskaa vastaan, ja tämän jälkeen Maradonan perään laitettiin etsiviä, jotka raportoivat seurajohdolle. Maradonan vanha polvivaiva paheni Sevillassa. Ottelussa Real Burgosia vastaan Maradonan polveen laitettiin puoliajalla kolme kipupiikkiä, sillä valmentaja Bilardo halusi Maradonan pelaavan myös toisen puoliajan. Bilardo otti hänet vaihtoon kuitenkin, kun toista puoliaikaa oli pelattu 10 minuuttia. Vaihdon jälkeen Maradona kirosi Bilardolle ja hajotti pukuhuoneessa muiden pelaajien tavaroita. Seuraavana yönä Maradona löi Bilardoa. Tämän jälkeen Maradona siirtyi pelaamaan takaisin Argentiinaan.[27]

Maradona pelasi Sevillassa 26 ottelua ja teki niissä 5 maalia.

Newell's Old Boys

Kaksi kuukautta Sevillasta lähtemisen jälkeen Maradonan piti siirtyä pelaamaan takaisin Argentinos Juniorsiin. Elokuussa 1993 Argentinoksen kannattajat tulivat Maradonan pihalle vaatimaan häneltä rahaa. He myös solvasivat Maradonan perhettä. Tämän jälkeen Maradona siirtyi Newell's Old Boysiin. Maradona pudotti ennen kautta painoaan 72 kiloon. 10. lokakuuta 1993 Maradona pelasi ensimmäisen virallisen ottelun Newell's Old Boysissa Independienteä vastaan. Newell's hävisi ottelun sekä ottelun Boca Juniorsia vastaan. Joulukuussa Huracánia vastaan Maradona reväytti takareitensä. Hänen viimeiseksi otteluksi jäi lopulta ystävyysottelu Vasco da Gamaa vastaan. Maradona pelasi Newell's Old Boysissa viisi ottelua eikä tehnyt maaliakaan.[28]

Paluu Boca Juniorsin ja uran päättyminen

Yhdysvaltain MM-kilpailujen jälkeen Maradona tuomittiin jälleen 15 kuukaudeksi kilpailukieltoon. Tämän aikana Maradona valmensi kahta seuraa. Hän oli siirtymässä Santokseen, mutta myöhemmin Bocan seurajohto oli valmis hankkimaan Maradonan seuraansa. Ennen kilpailukiellon päättymistä hän harjoitteli Bocan kanssa ja oli mukana perustamassa jalkapalloilijoiden ammattiliittoa. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Bocan paidassa Soulin olympiastadionilla Etelä-Koreaa vastaan. Varsinaisen debyyttinsä hän teki 7. lokakuuta Colónia vastaan. Boca voitti ottelun 1–0. Seuraavassa ottelussa Argentinosia vastaan Maradona kohtasi samalla ensimmäistä kertaa siskonpoikansa Danyn. Maradona teki ottelussa maalin rangaistuspotkusta.[29]

Loppuvuodesta 1995 huhuttiin, että joku Bocan pelaaja oli kärynnyt dopingista. Paikallisottelussa River Platea vastaan Maradona sai keltaisen kortin ja oli näin poissa loppukauden otteluista saatuaan liikaa keltaisia kortteja. Boca jäi lopulta neljänneksi sarjassa. Seuraava kausi alkoi erittäin hyvin, ja Boca voitti muutamia otteluita. Helmikuussa Maradonan takareisi revähti. Maradona palasi myöhemmin pelaamaan Argentinosta vastaan, mutta hänen takareitensä revähti uudestaan ja hän pääsi pelaamaan vasta kesäkuussa uudestaan. 16. kesäkuuta Véleziä vastaan Maradona ajettiin ulos ja hänen mentyä valittamaan tuomiosta erotuomarille hän sai sairaskohtauksen. Heinäkuussa Boca lähti Kiinaan pelaamaan kaksi ystävyysottelua. Elokuussa Racingia vastaan Maradona epäonnistui viidettä kertaa peräkkäin rangaistuspotkussaan ja ottelussa tullut tappio varmisti ettei Boca voita mestaruutta. Tämän jälkeen Maradona ei pelannut virallista ottelua Bocassa 11 kuukauteen. Helmikuussa 1997 Maradona sai suorassa TV-lähetyksessä sairaskohtauksen. Heinäkuussa 1997 Maradona palasi Bocan pelaavaan kokoonpanoon tehden Newell'siä vastaan maalin. Maradona pelasi viimeisen ottelunsa 25. lokakuuta 1997 River Platea vastaan.[30]

Maradona teki Bocassa 7 maalia 29 ottelussa.

Maajoukkueura

Nuorten maajoukkueessa

Tiedosto:Maradona y la copa - Mundial Juvenil 1979 - Gente sept 1979.jpg
Maradona 1979. Kuva on otettu Japanin nuorten MM-kilpailujen loppuottelun jälkeen Argentiinan voitettua nuorten maailmanmestaruuden.

Diego Maradona edusti ensimmäisen Argentiinan nuorten maajoukkueetta 3. huhtikuuta 1977 ystävyysottelussa Chascomús Teamia vastaan. Maradona pelasi 24 ottelua nuorten maajoukkueessa ja teki niissä 13 maalia. Vuonna 1977 Maradona osallistui Etelä-Amerikan nuorten mestaruuskilpailuihin, mutta Argentiina oli alkulohkonsa neljäs viidestä joukkueesta[31], joten se putosi jatkopeleistä[32].

Vuonna 1978 Maradona kiersi nuorten maajoukkueen mukana eri puolilla Argentiinaa. Nuorten maajoukkue selvitti tiensä Japanin nuorten MM-kilpailuihin voittamalla karsinnoissa Perun ja pelaamalla tasan Uruguayn ja Brasilian kanssa. Lopputurnauksessa Argentiina voitti alkulohkonsa kaikki ottelut: ensin kaatui Indonesia 5–0, Jugoslavia 1–0 ja Puola 4–1. Puolivälierissä Argentiina kaatoi Algerian 5–0, mutta Maradona otettiin vaihtoon 54 minuutin jälkeen, jonka jälkeen hän meni pukuhuoneeseen itkemään[33]. Välierissä Argentiina voitti Uruguayn Maradonan ja Ramón Díazin maaleilla. Loppuottelussa Argentiina voitti Neuvostoliiton 3–1: Neuvostoliitto teki ottelun avausmaalin toisella puoliajalla, mutta Hugo Alves tasoitti ottelun ja Diáz siirsi Argentiinan 2–1 johtoon. Maradona teki ottelun viimeisen maalin vapaapotkusta. Maradona teki turnauksessa kuusi maalia ja valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.[34]

Aikuisten maajoukkueessa

Ensimmäiset ottelut ja MM-kilpailut 1982

Argentiinan A-maajoukkueessa Diego Maradona debytoi 27. helmikuuta 1977 Unkaria vastaan. Hän tuli vaihdosta kentälle, kun ottelua oli pelattu 65 minuuttia[35]. Vuonna 1978 Maradona oli mukana harjoittelemassa maajoukkueen mukana Argentiinan MM-kilpailuihin, mutta päävalmentaja César Luis Menotti ei valinnut Maradonaa joukkueeseen. Maradona on sanonut tätä elämänsä suurimpana pettymyksenä[36].

Vuoden 1982 MM-kilpailut pelattiin Espanjassa, ja Argentiina oli yksi ennakkosuosikeista hallitsevana maailmanmestarina. Maajoukkue harjoitteli neljä kuukautta ennen kilpailuja Villajoyosassa, mutta leirin fyysinen valmentaminen oli liian rankkaa ja pelaajat olivat ylikuntoisia ja väsyneitä kesäkuussa alkaneissa kilpailuissa. Alkulohkon ensimmäisessä ottelussa Belgia voitti Argentiinan 1–0. Toisessa ottelussa Maradona teki kaksi maalia, kun Argentiina voitti Unkarin 4–1. Lohkon päätösottelussa Argentiina voitti El Salvadorin 2–0 ja varmisti jatkopaikan. Jatkolohkossa Italia kaatoi Argentiinan 1–0. Italian puolustaja Claudio Gentile vartioi koko ottelun Maradonaa. Jatkolohkon toisessa ottelussa Brasilia voitti Argentiinan 3–1. Maradona sai ottelussa punaisen kortin potkaistuaan Batistaa nivusiin, vaikka Maradonan piti kostaa Paulo Falcãolle, joka potki Maradonaa ottelun ajan. Argentiina jäi jatkolohkonsa viimeiseksi eikä päässyt jatkopeleihin.[37]

MM-kilpailut 1986 ja Jumalan käsi -maali

Tiedosto:Maradonacopa1986.JPG
Maradona juhlii maajoukkueen kapteenina voitettua maailmanmestaruutta.

Ennen Meksikon MM-kilpailuja Maradona osallistui Argentiinan karsintaotteluihin, vaikka pelasi samaan aikaan Napolissa. Maradona pelasi toukokuussa 1985 kahdessä viikossa viisi ottelua, joista kolme Italiassa ja kaksi Argentiinassa. Toukokuun 1985 lopussa alkoivat karsinnat. Ennen ensimäistä ottelua Venezuelaa vastaan yksi venezuelainen kannattaja potkaisi Maradonaa polveen. Potku tuhosi Maradonan polvinivelen, mutta Maradona silti pelasi Venezuelaa vastaan ja teki kaksi maalia[38]. Seuraavassa ottelussa kaatui Kolumbia 3–1. Tämän jälkeen kaatuivat sekä Venezuela että Kolumbia Argentiinassa. Ratkaisevissa otteluissa Perua vastaan Argentiina hävisi ensimmäisen ottelun Limassa 1–0. Tässä ottelussa Luis Reyna vartioi Maradonaa koko ottelun. Argentiina pelasi kuitenkin Estadio Monumentalilla tasapelin, mikä riitti paikkaan lopputurnauksessa. Lokakuussa Maradona antoi tiedotustilaisuuden koskien Daniel Passarellan aikaisempaa lausuntoa, jossa hän uhkasi olla osallistumatta maajoukkueen otteluihin, jos ei pääse varmasti MM-turnaukseen.[39]

Lopputurnaus alkoi Argentiinan osalta 2. kesäkuuta 1986 Estadio Olímpicolla ottelulla Etelä-Koreaa vastaan. Eteläkorealaiset rikkoivat Maradonaa koko ottelun ajan, mutta Argentiina voitti 2–0. Ottelun jälkeen Maradona kritisoi FIFAa, koska erotuomarit sallivat rikkomisen, ja ottelut pelattiin telvisioinnin takia keskipäivällä, jolloin Meksikossa on erittäin kuuma. Seuraava ottelu Italiaa vastaan päättyi 1–1. Maradona teki Argentiinan ainoan maalin. Lohkon päätösottelussa Bulgariaa vastaan Argentiina saavutti 2–0 voiton. Pudotuspeleissä ensimmäisenä vastaan tuli Uruguay, jonka Argentiina voitti Pascullin maalilla.[40]

Tiedosto:Maradonamano1986.JPG
Maradona tekee kuuluisan Jumalan käsi -maalinsa.

Argentiina kohtasi puolivälierissä Englannin. Falklandin sota oli käyty neljä vuotta sitten, mikä toi lisäjännitystä otteluun. Maradonan ensimmäistä maalia kutsutaan Jumalan käsi -maaliksi. Maradona löi kädellään pallon Englannin maalivahdin Peter Shiltonin yli. Toisessa maalissa Maradona harhautti kolme Englannin kenttäpelaajaa sekä Shiltonin ja sijoitti pallon tyhjään maaliin.[41] FIFA äänesti sen MM-kisahistorian upeimmaksi maaliksi[42]. Kädellä tehdystä maalista Maradona on todennut: "En kadu hetkeäkään sitä, että tein kädelläni tuon maalin."[43]

»Annoin kahden miehen tehtäväksi ottaa Maradona, koska yhdelle se olisi ollut mahdotonta. Mutta siihen ei pystynyt kaksikaan miestä.»
(Belgian maajoukkuevalmentaja Guy Thys välieräottelun jälkeen[44])

Välierissä Maradona teki kaksi maalia ja Belgia kaatui 2–0. Loppuottelussa Argentiina kohtasi Saksan, jota Maradona piti turnauksen kovimpana vastuksena. Argentiina nousi 2–0 johtoon, mutta Saksa tasoitti. Jorge Burruchaga kuitenkin teki ottelun voittomaalin, kun ottelua oli pelattu 83 minuuttia. Lothar Matthäus vartioi Maradonaa koko ottelun ajan. Maradona teki turnauksessa viisi maalia ja valittiin myös turnauksen parhaaksi pelaajaksi.[40]

Copa América 1987 ja 1989

Maradona osallistui vuoden 1987 Copa Américaan, joka järjestettiin Argentiinassa. Maradona teki turnauksen avausottelussa Perua vastaan maalin. Ottelu päättyi 1–1. Toisessa ottelussa Argentiina voitti Ecuadorin 3–0 ja Maradona teki kaksi maalia. Maradona oli kuitenkin flunssassa, joka kehittyi keuhkoputkentulehdukseksi. Maradona pelasi silti välieräottelussa Uruguayta vastaan. Uruguay voitti 1–0. Argentiina hävisi pronssiottelun Kolumbialle 2–1.[45]

Vuonna 1989 Coma América järjestettiin Brasiliassa. Maradonan takareisi revähti juuri ennen kilpailuja, mikä heikensi Maradonan pelitasoa turnauksessa. Argentiina aloitti turnauksen voitolla Chilestä, mutta Ecuadoria vastaan tuli 0–0 tasapeli. Kolmannessa ottelussa kaatui Uruguay ja alkulohkon päätösottelussa Argentiina pelasi 0–0 tasapelin Boliviaa vastaan. Päätöskierroksella Brasilia voitti ensin 1–0 ja tämän jälkeen Uruguay 2–0. Turnauksen päätösottelussa Argentiina pelasi tasapelin Paraguayta vastaan, ja Argentiina voitti pronssia turnaukessa. Maradona ei tehnyt maaliakaan turnauksessa.[46]

Maailmanmestaruuskilpailut 1990

Kolme kuukautta ennen Italian MM-kilpailuja Maradona kärsi alaselkäongelmista, ja hänen isovarpaansa kynsi jouduttiin suojaamaan hiilikuitukotelolla. Hän pudotti ennen kilpailuja viisi kiloa painoaan. Argentiina pelasi myös muutamia ystävyysotteluita ennen turnausta. Ennen turnausta Argentiinan presidentti Carlos Menem nimitti Maradonan Argentiinan liikkuvaksi urheilulähettilääksi ja hänelle myönettiin diplomaattipassi.[47]

Argentiina pelasi avausottelussa Kamerunia vastaan Milanossa. Ottelun aikana Benjamin Massing vartioi koko ottelun Maradonaa ja hän mm. potki häntä olkapäähän. Kamerun voitti ottelun 1–0. Seuraavan ottelun Argentiina pelasi Neuvostoliittoa vastaan Napolissa, jossa Argentiinalle hurrattiin, kun Milanossa ottelua seuranneet ihmiset vihelsivät Argentiinalle. Ottelun aikana Maradona torjui kädellään neuvostoliittolaisen pelaajan puskun, mutta tuomari ei huomannut Maradonan virhettä. Ennen alkulohkon päätösottelua Romaniaa vastaan Maradona loukkasi polvensa. Ottelun aikana Maradona loukkasi myös nilkkansa. Ottelu päättyi lopulta 2–2, ja Argentiina pääsi jatkamaan turnauksessa oltuaan lohkonsa kolmas. Neljännesvälierissä Argentiina kohtasi Brasilian. Ottelu pelattiin Torinossa. Brasilia painosti ensimmäiset 55 minuuttia, mutta tämän jälkeen ote alkoi kääntyä. 80 minuutin kohdalla Maradona syötti Caniggialle, joka teki ottelun ainoan maalin. Puolivälierissä Argentiina voitti Jugoslavian rangaistuspotkukilpailussa. Maradona epäonnistui omassa yrityksessään. Välierissä vastaan tuli isäntämaa Italia. Ottelun varsinainen peliaika päättyi 1–1 ja ottelu eteni lopulta rangaistuspotkukilpailuun. Argentiina voitti 4–3, ja Maradonakin onnistui tällä kertaa. Loppuottelussa Argentiina kohtasi Saksan, joka voitti ottelun 1–0 Andreas Brehmen maalilla. Ottelun jälkeen Maradona syytti, että tulos oli ennaltasovittu.[48]

MM-kilpailut 1994 ja toinen dopingkäry

18. helmikuuta 1993 Maradona palasi maajoukkueeseen kärsittyään 15 kuukauden kilpailukieltonsa. Samassa kuussa Argentiina voitti Artemio Franchi Trophyn. Argentiina joutui karsimaan paikastaan kilpailuihin jatkokarsinnassa Australiaa vastaan, sillä se oli jäänyt lohkossaan toiseksi. Maradona pelasi vain karsintaottelun Australiaa vastaan. Ennen otteluita Australiaa vastaan Maradona pudotti painoaan 11 kiloa. Tammikuussa 1994 Maradona reväytti takareitensä, ja hänen osallistumisensa Yhdysvaltain MM-kilpailuihin oli epävarmaa. Maaliskuussa 1994 Maradona oli ensimmäisen kerran 15 vuoteen maajoukkueen vaihtopenkillä ystävyysottelussa Brasiliaa vastaan. Tämän jälkeen Maradona kuntoutti takareittänsä maatilalla. Huhtikuussa Maradona pystyi pelaamaan Marokkoa vastaan. Maradona teki ottelussa maalin, joka oli hänen maajoukkueessa ensimmäinen sitten vuoden 1990 toukokuun. Ennen turnausta Argentiina pelasi muutamia ystävyysotteluita Ecuadorissa, Kroatiassa ja Israelissa.[49]

Lopputurnaus alkoi ottelulla Kreikkaa vastaan. Maradona teki ottelussa maalin ja Gabriel Batistuta kolme maalia. Toisessa ottelussa Argentiina voitti Nigerian 2–1. Nigeria-ottelun jälkeen sairaanhoitaja tuli hakemaan Maradonan dopingtesteihin. Kolmen päivän päästä Maradona sai tiedon, että hänen näytteestä oli löydetty efedriiniä. Myöhemmin Maradona antoi joukkueen hotellista tiedotteen, jossa sanoi: "Tänään minulta katkaistiin jalat". Maradona oli saanut efedriiniä nesteenpoistovalmisteesta: argentiinalaisessa versiossa ei ole efedriiniä, mutta yhdysvaltalaisessa versiossa oli.[50] Argentiina putosi turnauksessa neljännesvälierissä.

Kaikkiaan Maradona pelasi 91 virallista maaottelua ja teki niissä 34 maalia. Maradona esiintyi neljissä jalkapalloilun maailmanmestaruuskisoissa 1982–1994. Hän voitti yhden maailmanmestaruuden ja yhden MM-hopean. Pelaamissaan MM-lopputurnauksissa hän viimeisteli yhteensä 9 maalia.

Valmentajana

Maradona Argentiinan maajoukkueen valmentajana.

Maradona tuomittiin Yhdysvaltain MM-kilpailujen jälkeen 15 kuukauden kilpailukieltoon, jonka aikana Maradona valmensi ensin 1994 Mandiyú de Corrientesia. Maradonalla ei ollut lupaa mennä vaihtopenkille, joten hän valmensi katsomosta. Eräänä päivänä seuran omistaja Oscaldo Cruz tuli pukuhuoneeseen puhumaan joukkueelleen. Maradona löi häntä nyrkillä ja lähti tämän jälkeen seurasta. Hän saavutti Corrienteksessa yhden voiton, kuusi tasapeliä ja viisi tappiota. Paras saavutus oli tasapeli River Platea vastaan.[51]

1995 Maradona valmensi Racing Club de Avellanedaa. Racing oli rahahuolissa, eikä saanut hankittua uusia pelaajia, vaikka Maradona sitä vaatikin. Myöhemmin seuranjohtaja Juan De Stéfano hävisi vaalit, ja Maradona oli sanonut lähtevänsä hänen mukanaan. Racingissa Maradona saavutti kaksi voittoa, kuusi tasapeliä ja kolme tappiota.[52]

Lokakuussa 2008 hän nousi monien yllätykseksi Argentiinan jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi.[53] Maradona sai ankaraa kritiikkiä osakseen Argentiinan takkuillessa MM-kilpailujen karsinnoissa. Lopulta maa kuitenkin selvitti tiensä lopputurnaukseen. Kun jatkopaikka varmistui, Maradona vastasi kritiikkiin haistattelemalla kriitikoille. FIFA rankaisi häntä kahden kuukauden toimitsijakiellolla.[54]

Argentiina aloitti kisat vahvasti ja voitti alkulohkonsa. Se pudootti Meksikon vakuuttavasti neljännesvälierissä, mutta puolivälierissä Saksa oli parempi. Helsingin Sanomien Heikki Miettinen arvosteli "Argentiinan sekavaa pelitaktiikkaa", jonka vuoksi Lionel Messin MM-turnaus painui "penkin alle"[55].

Kisojen jälkeen, heinäkuun lopulla Argentiinan jalkapalloliitto ilmoitti, ettei se jatka Maradonan sopimusta. [56]

Pelitapa ja arvostus

Maradona oli lähes kokonaan vasenjalkainen. Pelé on sanonut, että Maradona oli kiistattomasti aikansa paras jalkapalloilija. Hän sanoi Maradonaa erittäin nopeaksi ja taitavaksi, mutta että tämän puolustuspeli, pääpeli ja oikea jalkansa vaativat harjoitusta.[57][58] Maradonaa on sanottu kaikkien aikojen taitavimmaksi pelaajaksi[59]. Häntä pidetään myös yhtenä parhaista vapaapotkujen ja rangaistuspotkujen antajista[60][61]. Hän pelasi usein vapaassa roolissa hyökkääjien takana ja pystyi paikaltaan syöttämään tai ratkaisemaan itse maalipaikkoja[62]. Maradona on pienikokoinen, mutta voimakas[63]. Maradonaa vartioitiin aina tiukasti, mikä johti myös useisiin rikkeisiin häntä vastaan: Italian MM-kilpailuissa 1990 häntä rikottiin peräti 53 kertaa rikkeen arvoisesti 7 ottelussa[64]. Maradona kärsi myös usein loukkaantumisista: 1983 Andoni Goikoetxea mursi Maradonan säären, ja 1985 venezuelainen kannattaja potkaisi Maradonaa polveen. Hänellä oli myös toistuvia alaselkä- ja takareisiongelmia.

Huumeongelmista huolimatta Maradona oli aikanaan huippusuosittu, ja häntä verrattiin usein Jumalaan[65][59]. Napolissa oli sanonta: "Jumala taivaassa, Maradona maan päällä", ja Maradonan edustaessa Napolia kaupunkia sanottiin Maradonapoliksi[59]. Hän ei voinut liikkua kaupungilla ilman, että koko liikenne olisi mennyt sekaisin korttelin sisällä[59].

Vuonna 1993 Argentiinan jalkapalloliitto valitsi Maradonan kaikkien aikojen parhaaksi argentiinalaiseksi jalkapalloilijaksi ja vuonna 2000 hänet valittiin vuosisadan argentiinalaiseksi urheilijaksi[66]. 1995 France Football myönsi Maradonalle Kultaisen pallon urastaan jalkapalloilijana[67]. Loppuvuodesta 1995 Oxfordin yliopisto myönsi Maradonalle "Unelmien innoittamisen maisterin" -palkinto[68]. Vuosisadan vaihteessa FIFA palkitsi Pelén vuosisadan parhaana pelaajana, vaikkakin oli alkujaan suunnittelut jakavansa tittelin Maradonan ja Pelén kesken.[54] Pelé sanoi ehdotuksesta, että jos hän (Maradona) kuvittelee olevansa vuosisadan paras, se on hänen ongelmansa[54]. FIFAn vuonna 1998 valitsemassa vuosisadan joukkueessa Maradona oli yksi joukkueen hyökkääjistä[69]. Argentiinan jalkapalloliitto on pyytänyt FIFAa jäädyttämään hänen pelinumeronsa 10 Argentiinan maajoukkueessa, mutta FIFA kieltäytyi siitä.[54][70] Myöhemmin Etelä-Korean ja Japanin MM-kisoissa Argentiina yritti ensin olla käyttämättä pelinumeroa 10, mutta FIFA kielsi sen, ja lopulta Ariel Ortega käytti kisoissa sitä.[71] Maradonan kasvattajaseuran Argentinos Juniorsin kotistadion on nimetty hänen mukaansa.

Saavutukset, mestaruudet, palkinnot

[72]

  • Metropolitano-liigan paras maalintekijä: 1978 (22 maalia), 1979 (14 maalia), 1980 (25 maalia)
  • Kansallisen liigan paras maalintekijä: 1979 (12 maalia), 1980 (18 maalia)
  • Serie A:n paras maalintekijä: 1987
  • Argentiinan vuoden paras pelaaja: 1979 1980, 1981, 1986
  • El Mundo-lehden mukaan Amerikan paras jalkapalloilija: 1979 1980, 1986, 1989, 1990, 1992
  • Jalkapallon MM-kilpailujen paras pelaaja (Kultainen pallo): 1986
  • Kultainen pallo (Ballon d'Or), erityispalkinto elämäntyöstä: 1996
  • Valinta vuosisadan joukkueeseen (FIFA): 1998
  • 1900-luvun merkittävin argentiinalainen urheilija: 1999

Yksityiselämä

Diego tapasi vaimonsa Claudian lokakuussa 1976[73]. Naimisiin he menivät marraskuussa 1989. Heillä on kaksi lasta, Dalma Nerea ja Gianinna Dinorah[74]. He erosivat 2004, jonka jälkeen Maradona tunnusti, että Club Atlético River Platessa pelaava Diego Sinagra on Maradonan avioton poika.[54]

Puerto Rico Islandersin valmentaja ja Ascolissakin pelannut Hugo Maradona hänen veljensä.

Maradona ajautui vararikkoon pelatessaan Barcelonassa, koska hänen managerinsa Cyterszpiller oli sijoittanut hänen rahojansa mm. öljyyn ja kiintestöihin. Hän sai maksettua velkansa, kun siirtyi Napoliin saaden siirrosta yli 200 miljoonaa dollaria sekä myytyään Barcelonan kotinsa.[75] Vuonna 1987 Maradona solmi viiden miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Napolin kanssa. Tämän lisäksi Maradona tienasi muutaman miljoona dollaria vuodessa mainostuloja. Yhdysvaltalainen IMG tarjosi Maradonan kuvasta 100 miljoonaa dollaria, mutta he vaativat, että Maradona hankkisi kaksoiskansalaisuuden, Argentiinan ja Yhdysvaltain, mistä Maradona kieltäytyi. Maradonalla oli oma tv-ohjelma, viiden miljoonan dollarin sopimus Hitachin kanssa sekä useita muita mainossopimuksia.[76]

Vuonna 1989 Maradona yhdistettiin camorraan eli mafiaan. Maradona vieraili heidän klubeillaan, otti vastaan lahjoja, kuten autoja ja kelloja, ja vastineeksi hänestä otettiin kuva yhdessä Carmine Ciolionon, camorran johtajan, kanssa. Samaan aikaan Maradanon väitettiin välittävän huumeita mafialle.[77] Huhtikuussa 1991 Maradona ja hänen kaksi ystäväänsä pidätettiin Buenos Airesissa. Ennen pidätystä poliisi oli kertonut asiasta lehdistölle, joka saapui seuraamaan pidätystä[78]. Helmikuussa 1994 Maradona ampui ilmakiväärillä kohti toimittajia, jotka olivat tulleet hänen talonsa pihalle[79]. Koko Maradonan uran aikana on puhuttu kuinka hän käy ulkona ja pettää vaimoaan; Maradona on sanonut, että hänen vaimonsa hyväksyi sen[80].

Maradona on toiminut myös tv-juontajana: hänellä oli oma TV-sarja Napolissa sekä 2005 alkanut TV-sarja Argentiinassa.[54]

Huumeet

Maradona aloitti huumeiden käytön Barcelonassa, mutta hän sanoi, että se ei vaikuttanut hänen pelaamiseensa[81]. Uransa jälkeen Maradona on hoidattanut kokaiiniriippuvuuttaan klinikoilla Sveitsissä ja Kuubassa. Hän joutui vuonna 1991 15 kuukauden kilpailukieltoon kokaiinin takia. Hän on ollut mukana mm. Sol sin Drogas -kampanjassa (esp. Aurinkoa ilman huumeita), jossa pyrittiin vähentämään lasten ja nuorten huumeidenkäyttöä[82]. Vuonna 2004 Maradona sai sairaskohtauksen kokaiinin yliannostuksesta johtuen[83].

Tilastot

Kausi Seura Sarja Kansallinen sarja[84] Cup[84] Maanosan sisäiset[84]
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
1976 Argentinos Juniors Campeonato Nacional 11 2
1977 Campeonato Metropolitano 37 13
1977 Campeonato Nacional 12 6
1978 Campeonato Metropolitano 31 21
1978 Campeonato Nacional 4 4
1979 Campeonato Metropolitano 14 14
1979 Campeonato Nacional 13 12
1980 Campeonato Metropolitano 32 25
1980 Campeonato Nacional 13 18
1976–80 Argentinos Juniors Yhteensä 167 115
1981 Boca Juniors Campeonato de Primera Division 28 17
1981 Campeonato Nacional 12 11
1981 Boca Juniors Yhteensä 40 28
1982–83 FC Barcelona Primera División 20 11 11 6 4 5
1983–84 16 11 4 1 3 3
1982–84 FC Barcelona Yhteensä 36 22 15 7 7 8
1984–85 SSC Napoli Serie A 30 14 6 3 – –
1985–86 29 11 2 2 – –
1986–87 29 10 10 7 2 0
1987–88 28 15 9 6 2 0
1988–89 26 9 12 7 12 3
1989–90 28 16 3 2 5 0
1990–91 16 8 4 2 4 2
1985–91 SSC Napoli Yhteensä 186 83 46 29 25 5
1992–93 Sevilla FC Primera División 25 4
1992–93 Sevilla Yhteensä 25 4
1994 Newell's Old Boys Clausura 1994 5 0
1994 Newell's Old Boys Yhteensä 5 0
1995 Boca Juniors Apertura 1995 11 3
1996 Clausura 1996 13 2
1997 Apertura 1997 5 2
1995–97 Boca Juniors Yhteensä 29 7

Maajoukkue[85][86]
Vuosi Ottelut Maalit
1977 3 0
1978 1 0
1979 8 3
1980 10 7
1981 2 1
1982 10 2
1983 0 0
1984 0 0
1985 10 6
1986 10 8
1987 6 4
1988 3 1
1989 7 0
1990 10 1
1991 0 0
1992 0 0
1993 4 0
1994 7 2
Yhteensä* 91 34

* = Joissakin lähteessä 89 ottelua, joissa 33 maalia[87]

Maalit maajoukkueessa

Maradonan maajoukkuemaalit[86][85]

Taulukossa Argentiinan maalit mainitaan aina ensin.

# Päivä Paikka Vastustaja Maradonan maali
(Ottelun lopputulos)		 Ottelutyyppi
1. 2. kesäkuuta 1979 Glasgow, Skotlanti Skotlanti ET
(3–1)		 Ystävyysottelu
2. 25. kesäkuuta 1979 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina FIFA 1–0
(1–2)		 Ystävyysottelu1 [88]
3. 8. elokuuta 1979 Estadio José Amalfitani, Buenos Aires, Argentiina Bolivia 3–0
(3–0)		 Copa América [89]
4. 30. huhtikuuta 1980 Buenos Aires, Argentiina Irlannin tasavalta 1–0
(1–0)		 Ystävyysottelu
5. 21. toukokuuta 1980 Wien, itävalta Itävalta ET
(5–1)		 Ystävyysottelu
6. 21. toukokuuta 1980 Wien, itävalta Itävalta ET
(5–1)		 Ystävyysottelu
7. 21. toukokuuta 1980 Wien, itävalta Itävalta ET
(5–1)		 Ystävyysottelu
8. 12. lokakuuta 1980 Buenos Aires, Argentiina Puola ET
(2–1)		 Ystävyysottelu
9. 4. joulukuuta 1980 Mar del Plata, Argentiina Neuvostoliitto ET
(1–1)		 Ystävyysottelu
10. 16. joulukuuta 1980 Córdoba, Argentiina  Sveitsi ET
(5–0)		 Ystävyysottelu
11. 4. tammikuuta 1981 Estadio Centenario, Montevideo, Uruguay Brasilian lippu Brasilia 1–0
(1–1)		 Mundialito [90]
12. 18. kesäkuuta 1982 Estadio José Rico Pérez, Alicante, Espanja Unkari 2–0
(4–1)		 Espanjan MM-kilpailujen alkolohko [91]
13. 18. kesäkuuta 1982 Estadio José Rico Pérez, Alicante, Espanja Unkari 3–0
(4–1)		 Espanjan MM-kilpailujen alkolohko [91]
14. 9. toukokuuta 1985 Buenos Aires, Argentiina Paraguay ET
(1–1)		 Ystävyysottelu
15. 14. toukokuuta 1985 Buenos Aires, Argentiina Chile ET
(2–0)		 Ystävyysottelu
16. 26. toukokuuta 1985 Pueblo Nuevo, San Cristóbal, Venezuela Venezuela 1–0
(3–2)		 MM-kilpailujen karsinnat [92]
17. 26. toukokuuta 1985 Pueblo Nuevo, San Cristóbal, Venezuela Venezuela 3–1
(3–2)		 MM-kilpailujen karsinnat [92]
18. 9. kesäkuuta 1985 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Venezuela 3–0
(3–0)		 MM-kilpailujen karsinnat [93]
19. 14. marraskuuta 1985 Los Angeles, Yhdysvallat Meksiko ET
(1–1)		 Ystävyysottelu
20. 4. toukokuuta 1986 Tel-Aviv, Israel Israel ET
(7–2)		 Ystävyysottelu
21. 4. toukokuuta 1986 Tel-Aviv, Israel Israel ET
(7–2)		 Ystävyysottelu
22. 6. kesäkuuta 1986 Estadio Cuauhtémoc, Puebla, Meksiko Italia 1–1
(1–1)		 MM-kilpailujen alkolohko [94]
23. 22. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Englanti 1–0
(2–1)		 MM-kilpailujen puolivälierät [95]
24. 22. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Englanti 2–0
(2–1)		 MM-kilpailujen puolivälierät [95]
25. 25. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Belgia 1–0
(2–0)		 MM-kilpailujen välierät [96]
26. 25. kesäkuuta 1986 Estadio Azteca, México, Meksiko Belgia 2–0
(2–0)		 MM-kilpailujen välierät [96]
27. 10. kesäkuuta 1987 Zürich, Sveitsi Italia ET
(1–3)		 Ystävyysottelu
28. 27. kesäkuuta 1987 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Peru 1–0
(1–1)		 Copa América [97]
29. 2. heinäkuuta 1987 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Ecuador 2–0
(3–0)		 Copa América [97]
30. 2. heinäkuuta 1987 Estadio Monumental, Buenos Aires, Argentiina Ecuador 3–0
(3–0)		 Copa América [97]
31. 31. maaliskuuta 1988 Länsi-Berliini, Länsi-Saksa Neuvostoliitto ET
(2–4)		 Four Nations Cup2 [98]
32. 22. toukokuuta 1990 Tel-Aviv, Israel Israel ET
(2–1)		 Ystävyysottelu
33. 20. huhtikuuta 1994 Estadio El Gigante del Norte, Salta, Argentiina Marokko ET
(3–1)		 Ystävyysottelu [99]
34. 21. kesäkuuta 1994 Foxboro Stadium, Boston, Yhdysvallat Kreikka 3–0
(4–0)		 MM-kilpailujen alkulohko [100]

1 = Argentiinan maailmanmestaruuteen liittyviä juhlallisuuksia
2 = Neljän maajoukkueen turnaus, järjestettiin kerran
ET = Ei tiedossa

Lähteet

  • Diego Maradona, Daniel Arcucci, Ernesto Cheequis Bialo: El Diego (alk. Yo soy El Diego). Jyväskylä: Ajatus Kirjat, 2006 (alk. 2000). ISBN 951-20-7195-9. (suomeksi) (alk. (espanjaksi)
  • Lahtinen Esko S. & Tamminen Juha: Jalkapallon MM-kisat Uruguay 1930 - USA 1994. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 1997. ISBN 951-96178-9-2.
  • Ivor Baddiel (suom. Esko S. Lahtinen): Jalkapallo. Lontoo: Dorling Kindersley Limited, 1998.
  • Keir Radnedge & Bobby Robson: The Complete Encyclopedia of Football. Lontoo: Carlton Book Limited, 2009. ISBN 978-1-84732-305-7. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 14
  2. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 10-13
  3. ↑ ”Diego Armando Maradona - Pallon kesyttäjä”, Kuningas jalkapallo, s. 94. Vantaa: Intereuropean publications, 2003. ISBN 951-97920-7-4.
  4. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 16-22
  5. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 22-23
  6. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 23-27
  7. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 33
  8. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 44-47
  9. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 49-53
  10. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 54
  11. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 53-58
  12. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 59-65
  13. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 59-72
  14. ↑ Ahmed Bilal: Football Transfer Fee Records 7. heinäkuuta 2006. Soccerlens. Viitattu 20.3.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Carles Lozano Ferrer: Spain - Cups 1983 3. helmikuuta 2004. RSSSF. Viitattu 20.3.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 74-82
  17. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 82-90
  18. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 91-94
  19. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 95-104
  20. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 104-109
  21. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 110-114
  22. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 115-199
  23. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 203
  24. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 203
  25. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 232-237
  26. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 238-247
  27. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 247-256
  28. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 257–259
  29. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 265–274
  30. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 277–293
  31. ↑ Julio Bovi Diogo: VIII Sudamericano Juvenil 1977 (Venezuela) 11. kesäkuuta 2000. RSSSF. Viitattu 9.3.2011. (englanniksi)
  32. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 34
  33. ↑ Match Report Argentina - Algeria FIFA. Viitattu 9.3.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 35-41
  35. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 27-28
  36. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 32
  37. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 73-75
  38. ↑ World Cup 1986 - Qualifications - Venezuela vs Argentina allworldcup.narod.ru. Viitattu 22.3.2011. (englanniksi)
  39. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 124-128
  40. ↑ a b Maradona, Arcucci, Bialo s. 136-149
  41. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 142-144
  42. ↑ Diego Maradona goal voted the FIFA World Cup™ Goal of the Century 30. tuokokuuta 2002. FIFA. Viitattu 23.3.2011.
  43. ↑ Diego Maradona Quotes Great Quotes. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
  44. ↑ Lahtinen & Tamminen s. 141
  45. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 166-167
  46. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 171-173
  47. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 175-176, 179-182
  48. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 182-187, 193-201
  49. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 206-220
  50. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 221-229
  51. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 261-262
  52. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 263
  53. ↑ Maradonasta Argentiinan maajoukkueen uusi päävalmentaja 29.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.10.2008.
  54. ↑ a b c d e f Diego Maradona's 50th Birthday: 50 facts about the Argentina legend 29. lokakuuta 2010. Goal. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  55. ↑ Helsingin Sanomat 11.7.2010 s. A17, urheilutoimittaja Heikki Miettinen
  56. ↑ Diego Maradona geht
  57. ↑ Lahtinen & Tamminen s. 142
  58. ↑ Diego Armando Maradona Expert Football. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  59. ↑ a b c d Lahtinen & Tamminen s. 144
  60. ↑ Adam Axon: Top Ten Free Kick Specialists Of All Time 27. tammikuuta 2009. Soccerlens. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  61. ↑ Tips for how to save a soccer penalty kick Soccer Training Guide. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  62. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 207
  63. ↑ Baddiel s. 61
  64. ↑ Baddiel s. 85
  65. ↑ Radnedge & Robson s. 194
  66. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 206
  67. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 263
  68. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 277
  69. ↑ Rob Hughes: A Wave of Enthusiasm for the Lingua Franca of Kicking a Ball : From Pele and the Streets, Hope 10. kesäkuuta 1998. The New York Times. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  70. ↑ Maradona, Diego messi-maradona.com. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  71. ↑ Ortega fills Maradona's shirt 27. toukokuuta 2002. BBC Sport. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  72. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 328-330
  73. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 29
  74. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 295
  75. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 92
  76. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 102-104
  77. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 114-115
  78. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 231
  79. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 214
  80. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 296
  81. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 87
  82. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 282
  83. ↑ Diego Maradona NNBD. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  84. ↑ a b c Diego Maradona - Career Statistics expertfootball.com. Viitattu 25.2.2011. (englanniksi)
  85. ↑ a b 34 Goles en 91 Partido con la seleccíon Argentina diegoeldiez.com. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  86. ↑ a b José Luis Pierrend: Diego Armando Maradona - International Appearances 30. heinäkuuta 2001. RSSSF. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  87. ↑ Diego Maradona National Football Teams. Viitattu 26.2.2011. (englanniksi)
  88. ↑ Marcelo Leme de Arruda: FIFA XI Matches 31. maaliskuuta 2011. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  89. ↑ Martín Tabeira: Copa América 1979 12. elokuuta 2009. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  90. ↑ Martín Tabeira: Mundialito 1980 (Montevideo, Uruguay) 12. helmikuuta 2006. RSSSF. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  91. ↑ a b Match Report Argentina - Hungary FIFA. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  92. ↑ a b Venezuela - Argentiina 26.5.1985 allworldcup. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  93. ↑ Argentiina - Venezuela 9.6.1985 allworldcup. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  94. ↑ Match Report: Italy - Argentina, 5 june 1986 FIFA. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  95. ↑ a b Match Report: Argentina - England, 22 june 1986 FIFA. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  96. ↑ a b Match Report: Argentina - Belgium, 25 june 1986 FIFA. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  97. ↑ a b c Martín Tabeira: Copa América 1987 22. elokuuta 2008. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  98. ↑ José Luis Pierrend: Four Nations Tournament (West-Berlin, West Germany 1988) 29. syyskuuta 1998. RSSSF. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  99. ↑ Maradona, Arcucci, Bialo s. 217
  100. ↑ Match Report: Argentina - Greece, 21 june 1994 FIFA. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Diego Maradona.
Edeltäjä:
Alfio Basile 		Argentiinan maajoukkueen päävalmentaja
10/2008-7/2010 		Seuraaja:
Sergio Batista
Jalkapallon maailmanmestaruuden voittaneet kapteenit

1930 Uruguay José Nasazzi | 1934 Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Uruguay Obdulio Varela | 1954 Saksa Fritz Walter | 1958 Brasilia Hilderaldo Bellini | 1962 Brasilia Mauro Ramos | 1966 Englanti Bobby Moore | 1970 Brasilia Carlos Alberto | 1974 Saksa Franz Beckenbauer | 1978 Argentiina Daniel Passarella | 1982 Italia Dino Zoff | 1986 Argentiina Diego Maradona | 1990 Saksa Lothar Matthäus | 1994 Brasilia Dunga | 1998 Ranska Didier Deschamps | 2002 Brasilia Cafu | 2006 Italia Fabio Cannavaro | 2010 Espanja Iker Casillas | 2014 Saksa Philipp Lahm | 2018 Ranska Hugo Lloris

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen Kultaisen pallon voittajat

1982 Italia Paolo Rossi | 1986 Argentiina Diego Maradona | 1990 Italia Salvatore Schillaci | 1994 Brasilia Romário | 1998 Brasilia Ronaldo | 2002 Saksa Oliver Kahn | 2006 Ranska Zinédine Zidane | 2010 Uruguay Diego Forlán | 2014 Argentiina Lionel Messi | 2018 Kroatia Luka Modrić

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1982

1 Ardiles | 2 Baley | 3 Barbas | 4 Bertoni | 5 Calderón | 6 Díaz | 7 Fillol | 8 Galván | 9 Gallego | 10 Maradona | 11 Kempes | 12 Hernández | 13 Olarticoechea | 14 Olguín | 15 Passarella | 16 Pumpido | 17 Santamaría | 18 Tarantini | 19 Trossero | 20 Valdano | 21 Valencia | 22 Van Tuyne | Valmentaja Menotti

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1986

1 Almirón | 2 Batista | 3 Bochini | 4 Borghi | 5 Brown | 6 Passarella | 7 Burruchaga | 8 Clausen | 9 Cuciuffo | 10 Maradona | 11 Valdano | 12 Enrique | 13 Garré | 14 Giusti | 15 Islas | 16 Olarticoechea | 17 Pasculli | 18 Pumpido | 19 Ruggeri | 20 Tapia | 21 Trobbiani | 22 Zelada | Valmentaja Bilardo

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1990

1 Pumpido | 2 Batista | 3 Balbo | 4 Basualdo | 5 Bauza | 6 Calderón | 7 Burruchaga | 8 Caniggia | 9 Dezotti | 10 Maradona | 11 Fabbri | 12 Goycochea | 13 Lorenzo | 14 Giusti | 15 Monzón | 16 Olarticoechea | 17 Sensini | 18 Serrizuela | 19 Ruggeri | 20 Simón | 21 Troglio | 22 Cancelarich | Valmentaja Bilardo

Argentiinan joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2010

1 Pozo | 2 Demichelis | 3 C. Rodríguez | 4 Burdisso | 5 Bolatti | 6 Heinze | 7 Di María | 8 Verón | 9 Higuaín | 10 Messi | 11 Tévez | 12 Garcé | 13 Samuel | 14 Mascherano | 15 Otamendi | 16 Agüero | 17 Gutiérrez | 18 Palermo | 19 Milito | 20 M. Rodríguez | 21 Andújar | 22 Romero | 23 Pastore | Valmentaja Maradona

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Diego_Maradona&oldid=10111500”