Suomen humanistiliitto
| Osa artikkelisarjaa |
| Ateismi |
|---|
 |
|
Historia |
|
Henkilöt |
|
Lisää aiheesta |
| Suomen humanistiliitto | |
|---|---|
 |
|
| Toimiala | humanismi |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
| humanistiliitto.fi | |
Suomen humanistiliitto on suomalaisten humanistien järjestö. Humanistiliitto haluaa edistää vapaata keskustelua ja todellisuus- ja arvokäsitysten pohdintaa. Liitto pyrkii tuomaan keskustelussa esiin uskontokuntiin sitoutumattomien kannan sekä edistämään vakaumusten tasa-arvoa ja humanistisia juhlatapoja.[1]
Suomen humanistiliitto on Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton jäsen.[2] Suomen humanistiyhdistys perustettiin Helsingissä 1968. Liitoksi järjestö muuttui 1987.[1]
Humanistiliitto järjestää vuosittain Humanismin päivät. Päivät käsittelevät ajankohtaisia aiheita humanistisen elämänkäsityksen näkökulmasta. Liitolla on paikallisyhdistyksiä, jotka järjestävät muun muassa keskustelutilaisuuksia. Humanistiliitto esittää yhteiskunnallisia kannanottoja ja pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön yhteiskuntaa ja uskontoa koskevissa kysymyksissä.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etenkin Helsingin seudulla muutamat henkilöt alkoivat 1950-luvulla kokoontua pieniin keskusteluryhmiin, joihin kuului vanhemman polven vapaa-ajattelijoita ja muun muassa nuoria juristeja, lääkäreitä ja luonnontutkijoita. Puheiden perusteella pienryhmät saivat tietoa toisistaan. 1960-luvun alussa alettiin kokoontua vakinaisemmin. Innoittajana oli ennen kaikkea Väinö Voipio, jossain määrin myös Yrjö Kallinen. Tapaamispaikkana oli Vanhan ylioppilastalon Karhu-kabinetti, jossa pidettiin alustuksia sovituista aiheista.[4]
Humanistien ryhmä otti kantaa pakolliseen uskonnonopetukseen kouluissa kirjoittaen asian muutostarpeesta eduskunnalle osoitetun vetoomuksen. Ryhmän ulkopuolelta hankittiin allekirjoittajiksi viitisenkymmentä tunnettua henkilöä, muun muassa Göran von Bonsdorff, Antti Eskola, Jorma Etto, Urpo Harva, Pertti Hemánus, Yrjö Kallinen, Yrjö Koivukari, Sven Krohn, Kari Lagerspetz, Timo K. Mukka, Kullervo Rainio, Paavo Rintala, Arvo Salo ja Klaus Vala.[5]
Muutamat aktiivit olivat yhteydessä IHEU:n päämajaan ja neuvottelivat vakinaisen yhdistyksen perustamisesta. Ohjeita saatiin myös 1956 Norjaan perustetulta Human-Etisk Förbundilta.[4] Suomen humanistiyhdistys perustettiin 28.4.1968 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa yli sadan henkilön läsnä ollessa. Koollekutsujia olivat muiden muassa puheenjohtaja Matti Luoma, Gun Hemming (myöhemmin Gun Väyrynen), Mårten Ringbom, Kalevi Suomela, Jorma Taarna ja Jussi Pikkusaari.[4]
Säännöissä toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin kulttuuripoliittisten ja yleisten yhteiskunnallisten kysymysten ratkaiseminen kriittisen humanistisen asennoitumisen pohjalta. Yhdistyksen piti lisäksi edistää ihmiskunnan yhteisetuja sekä suojella ajatuksen vapautta ja yksilön loukkaamattomuutta antamatta etusijaa millekään poliittiselle puolueelle tai uskontokunnalle tai suosimatta mitään autoritaarista aatetta. Pian rekisteröimisen jälkeen yhdistys hyväksyttiin ulkojäseneksi Kansainväliseen humanistiseen ja eettiseen liittoon.[4]
1970-luvun lopulle saakka yhdistyksen toiminta rajoittui muutamiin pääkaupungissa vuosittain järjestettyihin keskustelutilaisuuksiin ja monistettujen kirjeiden lähettämiseen. Jäsenmäärä ei noussut edes neljäänkymmeneen. Yhdistys suomensi vuonna 1973 julkistetun Humanistinen manifesti II:n mutta ei saanut levitettyä yleisten tiedotusvälineiden kautta sisältöä laajempaan tietoisuuteen.[4]
Tilanne alkoi muuttua vuodesta 1982 lähtien osaksi uuden puheenjohtajan Jussi Pikkusaaren toiminnan ansiosta. Yhdistyksen johtokunta alkoi järjestää vuosittain kaikille avoimia Humanismin päiviä, joille hankittiin aiheiden alustajiksi niihin perehtyneitä henkilöitä. Vuonna 1985 jäseniä oli 94 ja kaksi vuotta myöhemmin 163.[4]
Vuonna 1987 Suomen Humanistiyhdistys muuttui Helsingin humanistiyhdistykseksi, ja yhdessä muutaman muun paikallistason humanistiyhdistyksen kanssa yhdistykset perustivat Suomen humanistiliiton. Liiton puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa Jussi Pikkusaari (1982–1992) ja Pekka Elo (1999–2013).[6]
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liiton puheenjohtajina ovat toimineet:[5][7]
- Matti Luoma 1968–1970
- Jorma Taarna 1970–1980
- Kaarlo Helasvuo 1980–1981
- Jussi Pikkusaari 1987–1991
- Sirkka Kuikka 1992–1993
- Gun Väyrynen 1993–1999
- Pekka Elo 1999–2013
Periaateohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Humanistiliiton periaateohjelmassa todetaan, että jokaisella on oikeus ajatuksenvapauteen. Ohjelman mukaan humanistiliitto vaatii avointa keskustelua ja perusteltua päätöksentekoa yhteiskunnassa. Se haluaa edistää arvovalloista vapaata ajattelua ja uskonnoista riippumatonta etiikkaa. Liiton mielestä tutkimukseen perustuva käsitys todellisuudesta ja siihen pohjautuva humanistinen aate voi antaa ihmiselle mahdollisuuden omavastuiseen elämään.[2]
Pyrkimys tietoon ja valistukseen ovat liiton mukaan sen toiminnan keskeisiä tavoitteita. Ihminen ja luonto muodostavat kokonaisuuden. Kaikkeuden toiminnan selvittämisessä tiede tarjoaa parhaat menettelytavat.[2]
Moraali on ihmisen oma luomus, joka syntyy ja kehittyy yksilön ja yhteisön keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö on vastuussa toiminnastaan itselleen ja muille. Ihminen voi muodostaa moraalinsa järkiperäisesti ja jaetusta kokemuksesta oppien.[2]
Jokaiselle on taattava yhtäläiset ihmisoikeudet ja tasa-arvoiset elämisen edellytykset. Ihmisen ja luonnon säilyminen vaatii luonnonvarojen kulutuksen ja ympäristön kuormituksen vähentämistä. Humanistiliitto haluaa toimia kykyjensä mukaan rauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi kaikkialla maailmassa.[2]
Valtion tulee suhtautua tasapuolisesti erilaisiin uskontoihin ja muihin elämänkäsityksiin. Julkisen vallan on oltava niiden suhteen puolueeton. Mitään uskontoa tai muuta aatteellista käsitystä ei saa asettaa erityisasemaan suhteessa valtioon. Kirkon ja valtion ero on toteutettava täysin.[2]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Humanistiliiton lehti Humanisti on ilmestyi vuosina 1989–2015. Muihin liiton julkaisuihin kuuluvat muun muassa kirjat Humanistin juhlat (1996), keskustelukirja Humanistin maailman etiikka (1997) ja artikkelikokoelma Kansanhumanismin ABC (1998)[5].
Liitto toimii yhteistyössä vuonna 1999 perustetun Prometheus-seremoniat Oy:n kanssa, joka tarjoaa palveluita uskonnottomiin juhliin.[8][9] Liitto on humanistiseen aatteeseen perustuvia aikuistumisleirejä vuodesta 1990 järjestäneen Prometheus-leirin tuen yhteisöjäsen.[10][11]
Kesällä 2009 humanistiliitto osallistui yhdessä Vapaa-ajattelijain liiton kanssa kansainväliseen ateistien bussikampanjaan Jumalaa tuskin on olemassa -mainoksilla.[12][13]
Humanistiset kunniamaininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestö on luovuttanut Humanismin päivillä humanistisen kunniamaininnan humanistisen elämänkatsomuksen toteuttamisesta. Palkittu on valittu vuoden humanistiksi. Palkinnon saajia ovat:
- Heikki Ylikangas 1994, teoksesta Tie Tampereelle[14]
- Karl Augustson 1995, kansalaisrohkeudesta[14]
- Helena Allahwerdi 1996, maailmankansalaisen kypsyyskokeesta[14]
- Eino Huotari 1997, toiminnasta Prometheus-leirin tuki ry:ssä[14]
- K. J. Lång 1998, postuumisti vankeinhoidon uudistajalle[5]
- Anneli Aurejärvi-Karjalainen 1999, toiminnasta omaehtoisen perhekulttuurin hyväksi teoksella Perheen omat juhlat[15]
- Erkki Tuomioja 2002, toiminnasta ulkoministerinä[16]
- Helena Ranta 2006, työstä ihmisoikeuksien hyväksi ja erityisesti ihmisoikeusrikosten tunnetuksi tekemiseksi maailman eri kriisialueilla[17]
- Jacob Söderman[18]
- Anto Leikola 2008[19]
- Toivo Salonen 2011[20]
Liiton julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Humanisti. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1989–2015. ISSN 0787-5428.
- Elo, Pekka & Väyrynen, Gun & Saarinen-Elo, Minna (toim.): Humanistin juhlat. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1996. ISBN 951-97679-0-8.
- Saarinen-Elo, Minna & Tavi, Jukka (toim.): Oodi nuoruudelle. Keskustellen. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-1-6. [21]
- Elo, Pekka & Väyrynen, Gun (toim.): Humanistin maailman etiikka. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1997. ISBN 951-97679-0-8. [22]
- Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC. Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
- Elo, Pekka & Hulkki, Erkki & Kaila, Eero (toim.): Kaikki virtaa. Elämänkatsomustiedon perusta ja tulevaisuus. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry:n 2006 vuosikirja. Helsinki: Opetushallitus: Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry: Suomen humanistiliitto, 2006. ISBN 952-13-2946-7.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Humanistiliitto Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
- ↑ a b c d e f Periaateohjelma Helsinki: Suomen humanistiliitto. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 30.3.2009.
- ↑ Toiminta pähkinänkuoressa Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 30.3.2009.
- ↑ a b c d e f Taarna, Jorma: Aatteellisen humanismin historiaa Suomessa. Humanisti 4/1992. Julkaistu uudelleen teoksessa Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC. Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä, s. 59–62. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.
- ↑ a b c d Kansanhumanismin ABC.
- ↑ Historia Helsinki: Suomen humanistiliitto. Arkistoitu 12.10.2007. Viitattu 30.3.2009.
- ↑ Liiton historia lyhyesti Helsinki: Suomen humanistiliitto. Arkistoitu 10.7.2009. Viitattu 8.2.2010.
- ↑ Taustajärjestöt Pro-seremoniat. Arkistoitu 17.6.2010. Viitattu 1.6.2010.
- ↑ Rautio, Vappu: Pro-Seremoniat juhli 5-vuotistaivaltaan Protu. 2/2004. Helsinki: Prometheus-leirin tuki ry. Arkistoitu 2.11.2011. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ Protukieli Kotkanpesä. Arkistoitu 22.8.2014. Viitattu 2.6.2010.
- ↑ Kysymyksiä ja vastauksia: Mikä on Prometheus-leirien arvopohja? Prometheus-leirin tuki ry. Arkistoitu 25.3.2007. Viitattu 26.8.2007.
- ↑ Lausunto: 20/2009 Yhteiskunnallinen viestintä, ”Jumalaa tuskin on olemassa” –bussikampanja 19.8.2009. Mainonnan eettinen neuvosto. Arkistoitu 13.10.2010. Viitattu 3.6.2010.
- ↑ Raunio, Silja: Uskonnottomien mainostarrat herättävät närää yle.fi. 21.06.2009. Viitattu 3.6.2010.
- ↑ a b c d Oodi nuoruudelle 1998, s. 59.
- ↑ Humanistiliitto antoi tunnustuksen perhekulttuurin tukemisesta Helsingin Sanomat. 1.11.2000. Viitattu 8.2.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Eranti, Veikko: Protu ratsaa: Humanismin päivät 26.–27.10.2002 Protu. 6/2001. Helsinki: Prometheus-leirin tuki ry. Arkistoitu 2.12.2009. Viitattu 8.2.2010.
- ↑ Somerpuro, Veikko: Vuoden humanistinen kunniamaininta professori Helena Rannalle marraskuu 2006. Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 8.2.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Jacob Söderman – CV jacobsoderman.fi. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 8.2.2010.
- ↑ Niemelä, Jussi K.: Anto Leikola: Mitä Darvin sanoi ihmisestä (PDF) Humanisti. 4/2006. Helsinki: Suomen humanistiliitto. Viitattu 8.2.2010.
- ↑ Ulapland.fi[vanhentunut linkki].
- ↑ Filosofian opettaja Jukka Tavin toimittama kirjanen, joka pohjautuu hänen nuorten kanssa käymiinsä keskusteluihin. Minäkö humanisti -aiheen ympärille koottu kirja tehtiin jaettavaksi liiton puolesta Prometheus-leirin suorittaneille nuorille. Teos oli liiton 30-vuotisjuhlavuoden nuorisojulkaisu.
- ↑ Tuusvuori, Jarkko S.: Ihmisystävät globaaleina. Yliopisto 4/1999.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen humanistiliitto.
- Humanisti-lehden blogi (Arkistoitu – Internet Archive).