Helena Ranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oikeushammaslääkäri Helena Ranta Suomi Areena -tapahtumassa Porissa 2014.

Meri Helena Ranta (o.s. Tamminen, s. 11. kesäkuuta 1946 Kajaani)[1] on suomalainen oikeushammaslääkäri Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella. Ranta sai professorin arvonimen vuonna 2006.[2]

Ranta tunnetaan etenkin työstään uhrien tunnistamisessa konfliktialuiella ja onnettomuuspaikoilla.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranta syntyi Kajaanissa 1946 perheen neljäntenä ja nuorimmaisena lapsena. Perheen äiti oli Grotenfeltien kulttuurisukuun kuuluva matemaatikko ja Kajaanin kauppakoulun rehtori, isä puunjalostusteollisuudessa työskentelevä kemisti. Rannan ollessa 5-vuotias perhe muutti Imatralle isän työn vuoksi.[3] Vuonna 1965 Ranta valmistui ylioppilaaksi[4] ja aloitti samaan vuonna hammaslääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hän tapasi tulevan puolisonsa Kari Rannan ylioppilaskunnan edustajiston liberaalien ryhmässä ja he avioituivat 1969. Liitto oli lapseton ja päättyi eroon 1990-luvulla.[3]

Ranta valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi 1972 ja työskenteli sen jälkeen jonkin aikaa yksityisena hammaslääkärinä ennen siirtymistään tutkijaksi.[3] Hän teki jatko-opintojaan Bristolissa, Englannissa 1976–1977 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1978.[3][4] Ranta siirtyi oikeusministeriön ylihammaslääkäriksi 1989.[2] Vuonna 1993 hän työskenteli tutkijana Norjassa.[3] Ranta tunnisti Estonian onnettomuuden uhreja 1994.[2] Vuodesta 2001 hän toimi Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen oikeushammaslääkärina.[4]

Ranta on toiminut useiden kansainvälisten oikeuslääketieteellisten tutkijaryhmien johtajana ja jäsenenä. Hän on ollut näissä tehtävissä Bosnia ja Hertsegovinassa 1996–1997, Kosovossa 1998–2001, Kamerunissa 2002lähde?, Perussa 2002, Irakissa 2004, Kaakkois-Aasian hyökyaalto-onnettomuuden selvittelyissä 2005[2] sekä Tšetšeniassa 2005 ja Nepalissa 2006–2010[3]. Lisäksi hän on ollut mukana Etelä-Amerikkaan kohdistuneissa oikeuslääke- ja oikeushammaslääketieteellisissä koulutusprojekteissalähde? muun muassa Perussa 2002 ja Kolumbiassa 2009.[4]

Ranta tutki EU:n toimeksiannosta Kosovon tapahtumia ja oli todistajana Haagissa Slobodan Miloševićin oikeudenkäynnissä 2003.[5]

»Myös kuolleilla on ihmisoikeudet. Niihin kuuluu sekin, että heidät haudataan nimeään kantaviin hautoihin ja että omaiset saavat tietää, mitä heille on tapahtunut. Siihen kuuluu myös, että vainajia kohdellaan kunnioittavasti. [6]»
(Helena Ranta)

Suomessa Ranta oli vuonna 2006 mukana arkeologian professori Mika Lavennon johtamissa Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohautojen vainajien tutkimuksissa. Näiden oletettiin aluksi olleen toiseen maailmansotaan ja laittomiin teloituksiin liittyviä. Tutkimukset kuitenkin osoittivat löydön unohtuneeksi sotilashautausmaaksi ja ajoittivat luut 1850-luvulle.[3] Ranta on tutkinut myös Venäjän tsaari Nikolai II:n kallon hampaita ja epäillyt ettei kallo olisi Nikolain.[7]

Ranta on toiminut myös Suomen Akateemisten Naisten Liiton, Plan Suomi Säätiön hallituksen (2004–2008)[4] ja Suomen UN Womenin puheenjohtajana.lähde?

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranta on nimetty vuoden naiseksi 2005,[8] vuoden Eevaksi 2005,[4] vuoden käyttäytyjäksi ja Helsingin yliopiston vuoden alumniksi 2004[4]. Hän on myös Suomen Akateemisten Naisten Liiton sekä Suomen forensisen arkeologian ja osteologian seuran FAFAAn kunniajäsen.

Perun katolinen yliopisto (Pontificia Universidad Católica del Perú) nimitti Rannan kunniaprofessoriksi merkittävästä työstä oikeuslääketieteellisen antropologian alalla vuonna 2009.

Vuonna 2017 Rannalle myönnettiin kansainvälinen rauhanvälityksen Lysistrata-palkinto.[9]

Vuonna 2018 arkkipiispa Kari Mäkinen myönsi Rannalle Pyhän Henrikin ristin hänen ulkomaille suuntautuneista humanitaarisista ansioistaan.[10]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranta on julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita seuraavilta aloilta:lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nurmi, Timo: Suomen Politkovskaja. Tutkain, 2006, nro 4, s. 14–16.
  • Hinkkala, Marjatta: Leijona-areena, Suomalaiset rauhanrakentajina Balkanilla. Päivä osakeyhtiö, 2006. ISBN 9524751011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen hammaslääkärit 2000, ISBN 951-9401-94-6
  2. a b c d e Lehtola, Petri: Oikeushammaslääkäri Helena Ranta elämäntyöstään: Ihmisen mielikuvitus pahuudessa on rajaton Yle.fi. 26.6.2018. Viitattu 3.1.2022.
  3. a b c d e f g Vuori, Erkki & Toivanen Marja Liisa: Helena Ranta - ihmisarvon puolustaja Naisten Ääni -verkkosivusto. Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 28.12.2021.
  4. a b c d e f g Kuka kukin on 2011, s. 805–806. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  5. HS 16.10.2008 B9
  6. Hinkkala Marjatta: Leijona-areena, Suomalaiset rauhanrakentajina Balkanilla. Päivä osakeyhtiö, 2006. ISBN 9524751011. sivu 128
  7. Nikolai II:n kalloa epäilty vääräksi TS.fi. 29.9.2006. Viitattu 3.1.2022.
  8. Kaseva, Tuomas: Helena Rannasta vuoden nainen HS.fi. 24.4.2005. Viitattu 3.1.2022.
  9. Professori Helena Rannalle kansainvälinen rauhanvälityspalkinto | Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 13.12.2017. Viitattu 8.5.2018.
  10. Kirkolliset kunniamerkit Helena Rannalle, Martin Jungelle ja Kari Tikalle - Seurakuntalainen Seurakuntalainen. 26.3.2018. Viitattu 8.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helena Ranta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]