Fornjótrin suku

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Norr)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fornjótrin (tai Forniot[1]) suku on muinaisjättiläinen [2] Fornjótrista alkava jättiläissuku, joka mainitaan muinaisnorjankielisissä Fundinn Noregr- ja Hversu Noregr byggdist -teksteissä. Nämä hahmot, joista kolmea luonnehditaan "Gothlandia, Finnlandia ja Kvenlandia" hallinneiksi kuninkaiksi, ovat skandinaavisen mytologian muiden jättiläisten tapaan luonnonilmiöiden henkilöitymiä. [3]. 800-luvulle ajoitetussa Ynglingatal-runossa Fornjótr esiintyy maan elementin henkilöitymänä, jonka poikia ovat vesi, tuli ja ilma.

Samanlaisen kuvan antaa Vuoden 1200 tienoilla kirjoitettu Orkneyinga-saagaan sisältyvä Fundinn Noregr -teksti. Se sisältyy Olavi Tryggvanpojan saagan johdantona islantilaiseen Flateyn käsikirjoitukseen (Flateyjarbok). Tässä tekstissä todetaan, että Fornjótrin pojista Aegi hallitsi merta, Kári tuulta ja Logi tulta. Fornjótria ei tässä lähteessä kutsuta kuninkaaksi, mutta hänen jälkeläistään Snaer Vanhaa nimitetään "Gothlandia, Finnlandia ja Kvenlandia" hallinneeksi kuninkaaksi. Gylfaginning-tekstissä Logi esiintyy tulen henkilöitymänä. Aegi eli Hlér mainitaan useissa eri lähteissä meressä tai meren rannalla asuvana jättiläisenä.[4] Tämän mukaisesti Fornjótrin poikia pidetään kolmen klassisen alkuaineen henkilöityminä: Logi on tuli, Kári on tuuli (=ilma) ja Aegi eli Hlér on meri (=vesi). Heidän isänsä Fornjótr lienee maan alkuaineen henkilöitymä.[4] Akateemisen historiantutkimuksen mukaan näillä myyttihahmoilla ei ole mitään yhteyttä todellisuudessa eläneisiin henkilöihin.[5]

Ynglingatal-runossa, joka on ajoitettu 800-luvun lopulle ja on siten Fundinn Noregr -tekstiä vanhempi ja alkuperäisempi lähde, tulesta käytetään nimitystä ”Fornjótrin poika”. 1200-luvun alkuun ajoittuvassa Skáldskaparmál-tekstissä tuulta nimitetään ”Fornjótrin pojaksi”, "Aegin veljeksi" ja "tulen veljeksi". Skáldskaparmál yhdistää Fornjótrin pojat ja tuulen myös mainitessaan Fornjótrin poikien puhaltaman lumipyryn.[4]

Fornjótrin seuraavat jälkeläiset yhdistyvät nimiensä perusteella talveen. Frosta tarkoittaa pakkasta ja Snaer lunta. Thorri tarkoittaa ensimmäistä sydäntalven jälkeistä kuukautta (viikinkiajan kalenterissa tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin), Gói taas seuraavaa kuukautta. Hversu Noregr byggdist mainitsee vielä sellaisia talveen viittaavan nimen omaavia Fornjótrin sukuun liittyviä hahmoja kuin Jökull (=jäätikkö), Drifa (=lumipyry) jne.[5]

Joissakin Skáldskaparmálin käsikirjoitusversioissa on erikseen jättiläisten luettelo, johon Fornjótr sisältyy. Bardr Lumitunturinharjun saaga sanoo Fornjótrin jälkeläisten olleen ”jättiläissukua”. Myyttitutkijoiden mukaan on erittäin todennäköistä, että Fornjótrin sukuun liittyvät hahmot ovat alun perin olleet skandinaavisen taruston jättiläisiä. Myyteissä jättiläiset yhdistettiin Fornjótrin jälkeläisten tavoin talveen, pakkaseen ja muihin luonnonvoimiin. Fornjótrin nimi saattaa tarkoittaa ”muinaista jättiläistä” (toisten tulkintojen mukaan ”muinaista juuttia”, ”muinaista kanta-asukasta” tai ”muinaista hävittäjää”).[6]

Tieteellisen käsityksen mukaan Nórr on johdettu Norjan nimestä eikä päinvastoin: Norjan nimen uskotaan tarkoittavan ”pohjoista tietä”.lähde?

Myyttitutkija Bruce Lincolnin strukturalistisen tulkinnan mukaan Fornjótrin suku on sommiteltu joukosta käsitteellisiä vastakkaispareja: maa ja ilma, meri ja tuli, lumi ja pakkanen, tammikuu ja helmikuu, merellinen viikinkielämä (Górr) ja talonpoikainen elämä (Nórr). Margaret Clunies Ross puolestaan arvelee, että kuvaus jättiläisten perustamasta Norjasta saattaa olla mikrokosminen versio luomistarusta, jossa maailma luotiin Ymir-jättiläisen ruumiista.[4]

Historiantutkija ja suomentaja Martti Linna on halunnut verrata Fornjótrin sukua suomalaisen mytologian olentoihin. Hänen mukaansa Fornjótr olisi sama hahmo kuin Iku-Turso, Kári Ilmarinen, Aegi Väinämöinen (Väinämöisen on arveltu olleen alkuaan veteen liittyvä jumalolento) ja niin edelleen.[7]

Suomen kuninkaiksi tulkittuja hahmoja esiintyy muissakin saagoissa. Fundinn Noregrissa esiintyvät ovat kuitenkin olleet tunnetuimmat. Osittain niihin pohjautuu muun muassa Johannes Messeniuksen "Suomen kronikka" ja toinen, tuntemattoman tekijän "Suomen kronikka", jotka kumpikin ovat luultavasti 1600-luvulta. Samat kuninkaat mainitaan myös Christfrid Gananderin Mythologia Fennicassa vuonna 1789. Muita saagalähteitä nämä kirjoittajat eivät tunteneet.

Vaihtoehtoinen historiantulkinta ja sen arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Martti Linna esitti saagoihin perustuvan hypoteesin, jonka mukaan Fornjótr-tarusto oli rinnasteinen Ynglinga-saagalle ja että se 1200-luvulla Ynglinga-saagan tapaan miellettiin historialliseksi. Fornjótr olisi 1200-luvun käsitysten mukaan elänyt 500-luvulla jaa. ja hallinnut noiden käsitysten mukaan voimakasta Suomen alueella sijainnutta kuningaskuntaa. Linna arveli, että 1200-luvun käsitys Fornjótrin "jättiläissuvusta" olisi saattanut johtua pitkäkasvuisista alemannilaisista maahanmuuttajista, joita hänen mukaansa siirtyi Lounais-Suomeen 500-luvulla. Edelleen Linna piti mahdollisena, että kuvauksella Nórr-kuninkaan sotaretkistä ja Norjan perustamisesta olisi jonkinlainen historiallinen tausta. Lisäksi Linna julkaisi teoksessaan kirjallisuushistoriallisen kaavion siitä, miten 1200-luvun saagojen kirjoittajat olivat kytkeneet Fornjotr-taruston saagoissaan yhteen[8]

Linnan teoria ei saanut tutkijoiden kannatusta. Mikko Häme todisteli kriittisessä kommentissaan Fornjótrin olevan kuvitteellinen hahmo. Arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander puolestaan huomautti, ettei kuningaskunnan olemassaolosta tai germaanisesta maahanmuutosta ole mitään arkeologisia todisteita. Hän katsoi Suomessa olleen "päälliköitä"[9] Lehtosalo-Hilander tosin toteaa: "Täydellisellä varmuudella Martti Linnan teorioita ei voi torjua." Lehtosalo-Hilander katsoo, että asia saattaa ratketa toistaiseksi vain vähän tutkitun Euran Pappilanmäen lisäkaivauksilla."[10]

Henkilöhahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fornjótr tai Forniot

Fundinn Noregrin mukaan Gothlandia, Finnlandia ja Kvenlandia hallinnut kuningas. Alkuperäisissä myyteissä ilmeisesti muinainen jättiläinen, maan elementin henkilöitymä sekä tulen, veden ja ilman isä.

  • Kári tai Kare[1]

Tuulen henkilöitymä. Jättiläinen, Fornjotrin poika. Kristfried Ganander kertoo Mythologia Fennicassa kyrelaisten ja karjalaisten polveutuvan Karesta[1].

  • Frosti

Pakkasen henkilöitymä. Karin poika. Taitava velho, joka taisteli ruotsalaisia vastaan ja jolla oli yliluonnollisia voimia.

  • Snaer eli Snaer vanha

Lumen henkilöitymä. Drifa-tyttären nimi taas tarkoittaa lumisadetta. Frostin poika. Taisteli ruotsalaisia vastaan. Lopulta antoi tyttärensä Drifan Ruotsin kuninkaan Vanlanden vaimoksi vastineeksi rauhanteosta. Drifa tapatti Vanlanden petollisuuden vuoksi. Drifan ja Vanlanden lapsista jatkui Ruotsin kuningassuku.

Thorri tarkoittaa jäätynyttä lunta, luonnonilmiön henkilöitymä. Snaerin poika. Fundinn Noregrin mukaan Finnlandia ja Kvenlandia hallinnut kuningas.

  • Nórr

Thorrin poika, Norjan perustaja ja Norjan kuningassuvun esi-isä. Norjan ensimmäinen "suuri" kuningas. Lähti Kvenladista hiihtäen länteen etsiessään kadonnutta Gói-siskoaan. Ylitti vuoret, ja löi matkalla lappalaiset. Saapui Trondheimin vuonoon, jossa peittosi kaiken vastarinnan. Hänen joukkonsa "levittäytyivät pelloille kulovalkean tavoin", ja ottivat maan haltuunsa. Siskoa ei kuitenkaan löytynyt. Sinne Nórr kuitenkin jäi ja perusti Norjan kuningaskunnan. Nórr on luultavasti kuviteltu esi-isähahmo, joka on johdettu Norjan nimestä.

  • Górr

Thorrin toinen poika, merikuningas. Englannin kuninkaiden esi-isä. Lähti vastaavasti etsimään Góita meritse. Valtasi myös osan nykyistä Norjaa.

  • Gói

Gói tarkoittaa ohutta lunta. Thorrin tytär.

Norrin ja Górrin lapset

  • Thránd

Norrin poika ja Norjan kuningas, Trondheim on nimetty hänen mukaansa. Hänestä jatkui Norjan kuningassuku.

  • Gard

Norrin poika. Pienempi päällikkö Norjassa.

  • Raum Vanha

Norrin poika. Hallitsi Rauma-joen laaksoa, nykyistä Romsdalia Keski-Norjassa.

  • Heiti

Thorrin poika. Hänestä jatkui suku Orkneyn jaarleihin ja Englannin kuninkaisiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kristfried Ganander: Mythologia Fennica, s. 67. Salakirjat, toimittanut Juha Pentikäinen (2016), 1785.
  2. http://runeberg.org/gudasaga/0270.html
  3. Häme, Mikko: Saagoista ja muinaisista kuninkaistamme. Faravid 15. Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja. Oulu 1991.
  4. a b c d Margaret Clunies Ross: Snorri Sturluson's use of the Norse origin-legend of the sons of Fornjótr in his Edda. Arkiv for nordisk filologi. 1/1983: s. 47–66.
  5. a b Häme, 1991.
  6. Jan de Vries: Altgermanische religionsgeschicte 1. Berlin 1956, s. 241–251.
  7. Johannes Messenius: Suomen riimikronikka. Ilm. 2004. (toimittanut Martti Linna, viitattu kohta esipuheessa).
  8. Messenius, 1988. s. 166–168, kirjallisuushisttoriallinen kaavio sivulla 180.
  9. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Kalastajista kauppanaisiin. Euran esihistoria. 2000. s. 286–290.
  10. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Finnland zur Wikingerzeit - Monarchie oder gleichwertige Gesellschaft. Karhunhammas 15. 1993, s. 41