Tiukka
| Tiukka Tjöck |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kristiinankaupunki |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Vaasan lääni |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Kuntanumero | 847 |
| Hallinnollinen keskus | Tiukka |
| Perustettu | |
| – emäpitäjä | Lapväärtti |
| Liitetty | 1973 |
| – liitoskunnat |
Kristiinankaupunki Lapväärtti Siipyy Tiukka |
| – syntynyt kunta | Kristiinankaupunki |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1972) |
| – maa | 92,0 km² |
| Väkiluku |
808 [2] (31.12.1972) |
| – väestötiheys | 9,08 as./km² |
Tiukka (ruots. Tjöck, vuoteen 1919 Kristiinankaupungin maalaiskunta, Kristinestads landskommun) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta, joka nykyisin on osa Kristiinankaupunkia. Tiukan naapurikunnat olivat Karijoki, Kristiinankaupunki, Lapväärtti, Närpiö ja Teuva.
Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 90 prosenttia Tiukan asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[3]
Tiukan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1969.[4]
Tiukan nimestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhoista asiakirjoista löytyvät muodot: Tobbe de Tinka t. Tiuka (1303), Tiocko, Tyocko (1546), Tiokkoo (1553), Tiockio (1571), Tiukan kylässä (1879), Tiukka (1923). T. E. Karsten on pitänyt nimeä alun perin joennimenä (Tjöck-å) ja antanut alkuosalle kaksi mahdollista selitystä, joko "leveä" tai "hidas". Lars Huldén on kuitenkin pitänyt uskottavampana, että nimi on alkuaan yksiosainen ja henkilönimitaustainen, mahdollisesti suomalainen Teukku. Nimellä saattaa olla myös yhteys naapurikunnan Teuvan nimeen. Suomenkielistä rinnakkaismuotoa Tiukka on käytetty ensin kylän, sittemmin myös rautatieaseman ja kunnan nimenä.[5]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiukan kunnan alue muodosti 6–9 kilometriä leveän, rannikolta sisämaahan suuntautuneen kaistaleen Tiukanjoen molemmin puolin. Muusta kunnan alueesta erillään olivat pieni maa-alue meren rannalla Kristiinankaupungin luoteispuolella ja muutama rannikon edustan saari. Maisemallisesti Tiukka on Etelä-Pohjanmaalle tyypillistä alavaa ja tasaista maastoa, joka nousee vähitellen sisämaahan päin. Maaston korkeus merenpinnasta on lounaisrajalla noin 20–30 metriä, koillisessa Karijoen rajalla 40–60 metriä. Lukuun ottamatta muutamia pieniä metsälampia Tiukan alueella ei ole järviä.[6]
Henkikirjakylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puskamarkki (Påskmark), Tiukka (Tjöck).[6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiukan nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1303, jolloin kuningas Birger Maununpoika antoi kolmelle miehelle oikeuden viljellä maata silloisessa Hämeessä. Nämä miehet olivat Michael de Lappfaerd, Andar de Sastamell ja Tobbe de Teuka. Nimityksiin liittyvät miesten kotipaikat Lapväärtti (ruots. Lappfjärd), Merikarvia (Sastmola) ja Tiukka.[6]
Tiukan ja Puskamarkin kylät mainitaan jo vuodelta 1546 olevassa ensimmäisessä maakirjassa, jonka mukaan edellisessä oli 21 talonpoikaa ja jälkimmäisessä viisi. Vuonna 1649 perustettuun Kristiinankaupunkiin liitettiin Lapväärtistä läänityksinä Tiukan ja Puskamarkin kylät vuonna 1651. Läänitys kuitenkin peruttiin vuonna 1685 ja kylät liitettiin takaisin Lapväärttiin. Kristiinankaupungin ehdotuksesta samat kylät alkoivat vuonna 1787 maksaa kirkollisia maksujaan kaupungin kappalaiselle, ja ne pysyivät kaupungin yhteydessä vielä sen jälkeen, kun Kristiinankaupunki oli vuonna 1897 kirkollisesti erotettu Lapväärtistä. Tästä lähtien Tiukka kuului seurakunnallisesti Kristiinankaupunkiin, eikä siellä ollut koskaan omaa kirkkoa tai pappia. Ensimmäinen varma tieto Tiukan asukasluvusta on vuodelta 1830, jolloin se oli 831.[6]
Kunnallishallinto alkoi Tiukassa vuonna 1868 pidetyn kuntakokouksen jälkeen. Ensimmäinen kunnanvaltuusto valittiin vuonna 1918, ja seuraavana vuonna kunnan viralliseksi nimeksi tuli Tiukka.[6]
Pääosa Tiukan kunnan asukkaista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Aiemmin myös kalastus oli tärkeä tulonlähde. Maatilojen pienen keskikoon vuoksi monet viljelijät erikoistuivat kasvihuoneviljelyyn. Tärkeimmät lasinalaisviljelyn tuotteet olivat tomaatti ja kurkku. Yksipuolisen elinkeinorakenteen vuoksi kunnan väkiluku väheni 1960-luvulta lähtien lähikaupunkeihin ja Ruotsiin suuntautuneen muuttoliikkeen vuoksi. Vuoden 1973 alussa Tiukka liitettiin Kristiinankaupunkiin yhdessä Lapväärtin ja Siipyyn kanssa.[6]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiukan kautta kulkee valtatie 8, jota pitkin on matkaa Poriin noin 90 ja Vaasaan noin 100 kilometriä.[6] Aiemmin Tiukan kautta kulki myös Kristiinankaupungin rata, joka erosi Suupohjan radasta Perälän rautatieasemalla Teuvassa. Henkilöliikenne koko Suupohjan radalla lopetettiin vuonna 1968 ja Kristiinankaupungin rata poistettiin kokonaan käytöstä vuonna 1982. Tiukan rautatieasema arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelemine asemarakennuksineen sijaitsi Tiukan kylässä. Sekä rata että asemarakennus on purettu.[7]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Tiukan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Tiukassa ei ollut lainkaan taajamia. Vuonna 1960 siellä oli yksi taajama, 207 asukkaan Puskamarkki, joka kuitenkin menetti statuksensa v. 1970.[9]
Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viktor Hintz, kansanedustaja (RKP), kunnallispoliitikko
- Runar Lillandt, maanviljelijä ja elinkeinoelämän vaikuttaja, maanviljelysneuvos
- Sigurd Lillandt, metsänhoitaja ja järjestöjohtaja, metsäneuvos
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 34) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1972 (PDF) (sivut 34–35) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 152. Sanoma Osakeyhtiö, 1964, Helsinki.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 150. Otava 1971, Helsinki.
- ↑ Sirkka Paikkala ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 458. Jyväskylä: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0. suomi
- ↑ a b c d e f g Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 263–264. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
- ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 164. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||