Ebionitismi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ebioniitit, 'köyhät', olivat juutalaiskristittyjä synkretistejä, joille Kristus oli vain ihminen, joka kasteessa 'voideltiin Pyhällä Hengellä' ja sai jumalallisen voiman (hieman kuten profeetat). Ebioniitit säilyttivät juutalaiset rituaalit, pitivät kiinni siitä, että vanhurskautus tapahtuu lain töiden kautta, ja pitivät Paavalia luopiona. Joillakin ebioniiteilla oli oma evankeliuminsa Kahdentoista evankeliumi, joka pääasiallisesti oli synoptisista, mahdollisesti myös Johanneksen evankeliumista tehty yhdistelmä, johon oli liitetty apokryfisiä otteita. Heillä oli useita ns. apostolihistorioita; heiltä on peräisin myös ns. valeklemensiläinen kirjallisuus. (Vrt. adoptionismi, astekristologia.)

Ryhmittymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ebioniitit (kre. Ἐβιωναῖοι Ebionaioi, johdettu hepr. אביונים ebyonim) on kirkkoisien käyttämä termi, joka viittaa kristillisen aikakauden alkuvuosina toimineeseen juutalaiskristilliseen liikkeeseen. He pitivät Jeesusta messiaana, mutta hylkäsivät Jeesuksen jumalallisuuden ja neitseellisen syntymän, sekä he vaativat tiukkaa juutalaisen lain ja riittien välttämätöntä noudattamita. Ebioniitit käyttivät vain yhtä evankeliumin tekstiä, Matteuksen heprealaista käännöstä (kyseessä on Ebioniittien evankeliumi, joka tunnetaan mahdollisesti myös Heprealaisten evankeliumina ja Nasarealaisten evankeliumina), joka kreikkalaisesta versiostaan poiketen alkoi vasta luvusta kolme, Jeesuksen kasteesta, ja joka ylistää epilogissa Jaakob Vanhurskasta, Jeesuksen veljeä, sekä pitää Paavalia ja tämän seuraajia luopiona sen vuoksi, että Paavali hylkäsi lain.

Ryhmän nimi viittaa todennäköisesti siihen, että he arvostivat vapaaehtoista köyhyyttä. Termi ebionim, köyhät, oli jo ennen kristinuskoa yksi Qumranin lahkojen käyttämistä nimityksistä, jotka olivat erottautuneet omaksi ryhmäkseen pitäen temppeliä ja sen papistoa korruptoituneena ympäröivään helleenisen ja persialaisen kulttuurin vaikutuksesta. Useimmat tutkijoista uskoo, että Qumranin yhteisö kuului essealaisiksi eli esseeneiksi kutsuttuun ryhmittymään.

Koska ebioniittien historialliset tiedot ovat niukkoja, hajanaisia ​​ja kiistanalaisia, niin suuri osa siitä, mitä ebioniiteista tiedetään tai arvellaan, perustuu yksin kirkkoisiin, jotka kirjoittivat vastapuheita ebioniitteja vastaan ​​ja joita he pitivät harhaoppisina juutalaisina. Tämän seurauksena ebioniittien lahkosta ylipäätään tiedetään varmuudella mitään hyvin vähän ja suurin osa, ellei kaikki, väitteet heistä ovat olettamuksia. On kuitenkin kovin mahdollista, että kyseessä on sama lahkoon kuuluva juutalaiskristillinen ryhmittymä, kuin mitä Heprealaisten ja Nasarealaisten lahkot.

Ebion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ebionin (kre. Εβιων Ebion) uskotaan olleen kyseisen ebioniittien varhaiskristillisen ryhmän oletettu perustaja. Nykyiset historialliset todisteet viittaavat siihen, että ryhmän nimitys ebioniitit on johdettu heprealaisesta sanasta "ebyon" (hepr. אביון Ebyon), joka merkitsee "köyhää", eikä siis ole johdettu jonkun nimestä. Siitä johtuen Ebionia pidetään nykyään yleensä puhtaasti kirjallisena hahmona, jonka nimellistä olemassaoloa käytettiin selittämään, kuinka ebioniitien ryhmä on saanut alkunsa. Kun häntä kuitenkin alettiin pitämään oikeana henkilönä, alkoi Ebionin ympärilleen kehitettyä perinne, joka jatkui varhaiskirkon oppineiden piireissä muutaman vuosisadan ajan.

Tertullianus oli ensimmäinen, joka mainitsi Ebionin ja hän teki niin useita kertoja, lähinnä sen näkemyksen yhteydessä, että Jeesus oli ihminen eikä jumalallinen. Esimerkiksi Tertullianus kirjoitti, että jos Jeesus "olisi ollut kokonaan ihmisen poika, ei hän voisi silloin samaan aikaan Jumalan poika, eikä hän olisi silloin enempää kuin "Salomon" tai "Joona", kuten Ebion ajatteli, että meidän pitäisi hänestä uskoa." Tertullianukselle osoitetussa anonyymin kirjoittajan teoksessa "Kaikki Harhaoppeja Vastaan" Ebioniin viitataan Kerinthuksen seuraajana. Kerinthus oli juutalaiskristillinen gnostilainen opettaja toisella vuosisadalla, mikä asettaisi Ebionin toisen vuosisadan alkupuolelle ja osana erityistä harhaoppista perinnettä.

Siihen mennessä, kun Epifanius kirjoitti tekstinsä "Panarion" harhaoppeista, melkein vuosisata Tertullianuksen jälkeen, Ebion oli saanut syntymäpaikakseen Cochabe-nimisen kylän Bashanin alueella (nykyisessä Etelä-Syyriassa), hänen uskottiin matkustaneen Aasian halki ja tulleen sitten Roomaan. Hieronymus uskoi, että Ebion vaikutti apostoli Johanneksen elinaikana, ja että Johannes oli haastanut hänet siitä, ettei hän usko Jeesuksen jumalalliseen luonteeseen ennen syntymää Mariasta. Hieronymus ajatteli, että Ebion käänsi itse Vanhan testamentin ja viittaa Ebionin saamaan kasteeseen Dialogiassaan Luciferilaisia Vastaan.

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.