Tuomiojärvi (Pieksämäki)
| Tuomiojärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Etelä-Savo |
| Kunnat | Pieksämäki (Jäppilä) |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Suonenjoen valuma−alue (14.78) |
| Tulouomat | Katajapuro, lukuisia suo-ojia |
| Laskujoki | joki Suontienselkään |
| Järvinumero | 14.785.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 100,9 m [1] |
| Pituus | 2,9 km [1] |
| Leveys | 1,2 km [1] |
| Rantaviiva | 8,145 km [2] |
| Pinta-ala | 2,02154 km² [2] |
| Keskisyvyys | alle 1 m [3] |
| Valuma-alue | 33,6 km² [4] |
| Saaria | 1 [1] |
 Tuomiojärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tuomiojärvi on Etelä-Savossa Pieksämäellä Jäppilän Hietakylän lähellä sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomiojärvi on 2,9 kilometriä pitkä, 1,2 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 202 hehtaaria eli 2,0 neliökilometriä. Järven kaakkoispää kapenee pitkäksi lahdeksi, mutta muu osa järveä on pyöreähkön muotoinen. Järvellä on kartan mukaan yksi matala saari, joka on 330 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Saari on nuori. Se on muodostunut järven eteläpään ruoppauksen jätteestä, josta kasattiin linnuille pesimäsaari [5]. Järvestä ei ole julkaistu syvyyskarttoja, sillä sen keskisyvyys on alle metrin.[2][1][3]
Järven rantaviivan pituus on 8,1 kilometriä. Sen rannat ovat enimmäkseen soistunutta ja ojitettua metsämaata. Länsirannoilla rantaa seuraa kapea avosuon vyöhyke ja itärannat ovat kuivempaa metsävyöhykettä. Järven kaakkoispäässä Petäjäselällä sijaitsee maatila, mutta itärannan Oittilan kolme maatilaa on sijoitettu Lahnaveden puoleiselle rannalle. Järven laskujoen eteläpuolella on vielä järven ainoa vapaa-ajan asunto. Järven itärantaa seuraa Kotamäeltä Suonteelle johtava yhdystie 4520. Järven eteläosan Petäjäselän laidun on luokiteltu Pieksämäen seudun arvokkaimmaksi perinnemaisemaksi [5].[2][1][6][7]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Natura-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi ja sen kapea rantavyöhyke on luonnonarvoiltaan arvokas järvi, joka muodostaa kokonaisuudessaan Natura 2000-verkostoon luonnonsuojelualueen (SPA, FI0500037, 229 hehtaaria). Se kuuluu kansainvälisesti arvokkaisiin lintujärviin ja kansalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Alue on perustettu suojelualueeksi. Suojelualueesta 202 hehtaaria on vesialuetta ja 27 hehtaaria on rantametsää. Suojelualueella on olemassa hoito- ja käyttösuunnitelma.[8][9]
Järven vesi on ravinteikkaista ja sen vesikasvillisuus on runsasta vaikkakin lajimäärältään vähäistä. Valtalajeja ovat lumme, ulpukka, vesikuusi, vesiherne, kilpukka, erilaiset sarat, järvikaisla, järvikorte, vehka, ratamosarpio, äimäruoho, uistinvita ja vesirikko [5]. Alueellisesti harvinainen konnanulpukka kuuluu kuitenkin lajistoon [3]. Talvella järveä vaivaa happikato, joka tappaa järvestä siinä elävää kala- ja hyönteiskantaa. Ruutana menestyy kuitenkin järvessä hyvin. Kesäkaudella järvi saa täydennystä laskujokensa kautta Suontienselän Lahnavedestä. Se lintujärvenä Suomen monipuolisimpia ja muuttolinnut käyttävät järveä levähdyspaikkanaan. Järvi on tutkimuskohteena myös tärkeä sen pitkäaikaisen seurannan takia. Järven yleisiä lajeja ovat heinäsorsa, tavi, valkoviklo, lapasorsa ja isokoskelo [3]. Järven suojeluperusteisiin kuuluvat seuraavat linnut: lokeista naurulokki, kalatiira ja pikkulokki, haikaroista, kahlaajista ja kurpista jänkäkurppa, mustaviklo, suokukko, liro, kurki ja kaulushaikara, vesilinnuista kuikka, kaakkuri, härkälintu, uivelo, mustakurkku-uikku, jouhisorsa, lapasorsa, heinätavi, metsähanhi, punasotka, tukkasotka, laulujoutsen ja mustalintu, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, sääksi, mehiläishaukka ja nuolihaukka, sekä myös keltavästäräkki ja luhtahuitti.[8]
Järveen ojitusalueelta tulevan kuormituksen vähentämiseksi on olemassa hoitosuunnitelma.[9]
Lintutorni ja laavu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintutorni ja laavu valmistuivat syksyllä 2006. Laavulta lähtee 350 m pitkä metsäreitti, jossa suokohdilla on pitkät pitkospuut. Lintutorni on noin 6 metriä korkea. Pinta-alaa ylätasolla on noin 16 neliömetriä. Tornista voi tarkkailla Tuomiojärven monipuolista linnustoa. Laavussa voi yöpyä. Sen seiniä kiertävät penkit ja kerrallaan sinne mahtuu noin 40 henkilöä. Paikalla on myös puuliiteri, käymälärakennus ja jäteastia.[10][5]
Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Suonenjoen valuma-alueella (14.78), jonka Tuomiojärven valuma-alueeseen (14.785) järvi kuuluu. Järven valuma-alueen pinta-ala on 33,6 neliökilometriä [4].[1][3]
Järveen tulee vettä lukuisten Isosuon ja Pirttilahdensuon kuivatusojien kautta. Sillä on kuitenkin kolme suurempaa ojaa, joista Katajapuronsuolta alkava ja Raapiosuon läpi virtaava Katajapuro on valuma-alueeltaan suurin. Soiden vesi on ruskeaa, mikä määrittelee myös järven veden humuspitoiseksi, happamaksi ja runsasravinteiseksi [8].[1][9]
Järven vedenpinnan korkeus on 100,9 metriä mpy. Järven itärannasta alkaa Oittilan läpi virtaava laskujoki, joka laskee noin 1,5 kilometrin jälkeen Lahnaveden kapeaan lahteen. Lahnavesi kuuluu Suontienselän lounaisosaan. Laskujoelle kertyy pudotusta 1,5 metriä.[1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1973, 1988 ja 1998 peruskartoissa näkyy kuinka Oittilan ja Petäjäselän peltoala vähenee vuosien varrella. Tästä kehityksestä huolimatta on järven pohjoispäähän ilmaantunut yksi peltopalsta lisää vuoden 1998 peruskartan jälkeen.[11][12][13]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Tuomiojärvi, Pieksämäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2024.
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2024.
- ↑ a b c d e Tuomiojärvi (14.785.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2024.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d Hänninen, Anne: Kotamäki (Tuomiojärvi) pieksamaki.fi. Pieksämäki: Kotamäen kylätoimikunta. Viitattu 23.3.2024.
- ↑ Tuomiojärvi, Pieksämäki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2024.
- ↑ Tuomiojärvi, Pieksämäki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2024.
- ↑ a b c Tuomiojärvi (Natura 2000-suojelualue) ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: Ympäristöhallinto. Viitattu 22.3.2024.
- ↑ a b c Ustinov, Arto: Etelä-Savon Natura 2000 –verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma (PDF) (s. 20, 29, 33, 45, 67) Etelä-Savon ympäristökeskuksen moniste nro 70. 2006. Mikkeli: Etelä-Savon ympäristökeskus. Viitattu 23.3.2024.
- ↑ Luonto- ja retkeilykohde Jäppilässä jappila.fi. 2021. Jäppilä / Pieksämäki: Pieksämäen kaupunki. Viitattu 23.3.2024.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 04 Kotamäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 04 Kotamäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3241 04 Kotamäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuomiojärven sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)