Suovehka

Wikipedia
Ohjattu sivulta Vehka
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suovehka
Calla palustris2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Vehkat Calla
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi
Calla palustris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suovehka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suovehka Commonsissa

Suovehka [1] eli vehka (Calla palustris) on kosteiden paikkojen kasvi, sukunsa ainoa laji. Viherkasviharrastajat kutsuvat joskus monia muitakin vehkakasvien heimon jäseniä vehkoiksi, joten tätä lajia on syytä kutsua suovehkaksi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovehkan lehdet ovat meheviä, sydämenmuotoisia ja noin 10 cm pitkiä. Kukinto on 3–4 cm pitkä tiivis vihertävänvalkea tähkä, ja sitä suojaa suuri valkea suojuslehti.[2] Marjat ovat kirkkaan punaisia, ja leviävät kellumalla veden pinnalla. Kasvin kaikki osat ovat myrkyllisiä.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovehka kasvaa Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa: Alaskassa, Kanadassa sekä Yhdysvaltojen koillisosassa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovehka kasvaa soilla, lampien sekä järvien rannoilla.[5]

Käyttö hätäravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suovehkan juurakko sisältää runsaasti tärkkelystä, ja sillä saattaa olla varsin hyvä ravintoarvo. Sitä onkin petun ohella käytetty hätäravintona nälkä­vuosina sekä muulloinkin sianruokana. Juurakko on kuitenkin myrkyllinen, kuten kasvin muutkin osat, mutta keittettäessä tai kuivattaessa ainakin suuri osa sen sisältämistä myrkyistä hajoaa vaarattomiksi aineiksi. Näin käsiteltynäkin se on silti erittäin pistävän makuinen, ja esimerkiksi Carl von Linné ihmettelikin, kuinka sitä on edes nälkä­vuosina voitu syödä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  2. Huovinen, Synnöve: Suovehka - Calla palustris Taivalkosken kasvisto. Taivalkosken lukio. Viitattu 26.2.2008.
  3. a b Mirkka Lappalainen: ”Nälän arki, hätäruuista parhaat”, Jumalan vihan ruoska, Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697, s. 108. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2012. 978-952-234-140-2.
  4. Norra halvklotet (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.2.2008. (ruotsiksi)
  5. Missne Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.2.2008. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.