Mehiläishaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mehiläishaukka
Wespenbussard European honey buzzard Pernis apivorus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Mehiläishaukat Pernis
Laji: apivorus
Kaksiosainen nimi
Pernis apivorus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Pernis apivorus distr.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mehiläishaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mehiläishaukka Commonsissa

Mehiläishaukka (Pernis apivorus) on Euroopassa ja Länsi-Aasiassa pesivä, enimmäkseen hyönteisiä syövä petolintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläishaukan pituus on 52–60 cm, siipien kärkiväli 135–150 cm ja paino noin 440-1000 grammaa.[2] Sen ääni on heleä, vaimea naukuva vihellys "pii-ly", hieman kirskuvampi kuin hiirihaukalla.

Lintua on usein vaikea erottaa hiirihaukasta, sillä ne ovat samankokoisia, mutta mehiläishaukan kaula on pitempi ja kapeampi, pää on työntyy käkimäisesti eteen, pyrstö on pitempi ja sen kulmat ovat pyöristyneet. Se kaartelee siivet vaakatasossa, liidossa heikosti kuperina, siiventaipeet eteentyönnettyinä. Siipien takareuna on suorempi, ja siivet ovat laattamaisemmat kuin hiirihaukalla. Koiras on päältä himmeänharmaa, naaras on harmaanruskea. Käsisulat ovat osittain läpikuultavat, ja vatsan väri on hyvin vaihteleva miltei tummanruskeasta lähes valkoiseen. Pyrstön juovitus on lajityypillinen: kärjessä on yksi leveä juova ja tyvellä kaksi kapeaa. Alapuolella on isoja poikittaislaikkuja, jotka ulottuvat siiville ja muodostavat pitkittäisjuovia. Koirailla on harmaampi pää kuin naarailla. Nuoret ovat väreiltään vaihtelevia, tavallisesti tummanruskeita ja siipien sekä pyrstön tasaisemman juovituksen vuoksi hyvin hiirihaukkamaisia. Siluetin lisäksi tuntomerkkejä ovat tummemmat kyynärsulat, loistavan keltainen vahanahka ja vaaleapäisillä yksilöillä tumma naamari. Aikuisen silmä on keltainen, nuorella taasen tumma.

Vanhin suomalainen rengastettu mehiläishaukka on ollut 15 vuotta 10 kuukautta 17 päivää vanha. Euroopan vanhin oli saksalainen 29-vuotias haukka.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläishaukka on Suomen yleisimpiä päiväpetolintuja. Se pesii säännöllisesti Etelä-Suomesta aina Napapiirin korkeudelle. Kanta on runsaampi etelässä. Mehiläishaukkoja pesii Suomessa arviolta 3 000–4 000 paria, mutta 2000-luvun alussa laji on taantunut voimakkaasti.[3]. Sen kesälevinnäisyysalue kattaa liki koko Euroopan ja läntisen Aasian. Euroopan pesimäkanta on 40 000–50 000 paria, joista Britanniassa 4-30. Venäjällä pesii 70 000–100 000 ja Turkissa 50–500 paria.

Mehiläishaukka saapuu Suomeen huomattavasti myöhemmin kuin hiirihaukka, vasta toukokuussa. Pääjoukot saapuvat vasta toukokuun lopulla ja vielä kesäkuussakin. Vanhat linnut lähtevät syysmuutolle jo elokuussa, nuoret vasta syyskuussa. Toisen kesän linnut eivät muuta pohjoiseen vaan jäävät toiseksi kalenterivuodekseen talvehtimisalueille.

Mehiläishaukka muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan. Radiolähettimellä seurattu haukka Suomessa pesinyt Lasse talvehti 2010–2011 Gabonissa Muuttomatkalla sen uhkana ovat metsästäjät, varsinkin Välimeren rannoilla. Myös Saharan ylitys verottaa aina muuttajajoukkoa. Suomessa sen uhkana ovat metsänhakkuut ja -harvennukset.[3].

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläishaukka viihtyy vaihtelevassa maisemassa, jossa sekametsä vuorottelee peltojen ja niittyjen kanssa. Se kaipaa pesäpaikaltaan puskaisuutta eikä siedä metsän harvennusta.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläishaukan muna
Mehiläishaukka lennossa

Mehiläishaukka pesii kesä-elokuussa Suomessa napapiirille saakka, vanhoissa metsissä usein peltoaukeiden lähettyvillä. Pesä on suuressa puussa, usein kuusessa, jonkin muun lajin vanhassa pesässä. Puolisot vuoraavat pesän tuoreilla lehdillä. Munia on 2, ne ovat kellanvalkoisia ja tiheään punaruskeapilkkuisia. Emot hautovat noin 5 viikkoa. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lentävät noin 6-viikkoisina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehiläishaukan ravintoa ovat pääasiassa hyönteiset, mutta myös linnunpoikaset, sammakot yms. Poikaset ruokitaan suureksi osaksi ampiaisen tai mehiläisen toukilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pernis apivorus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  2. European Honey Buzzard Oiseaux-birds.
  3. a b Mehiläishaukka Lasse palasi Kokemäelle, Yle.fi/Satakunta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]