Nilakka
| Nilakka | |
|---|---|
 Nilakka Säviänvirran kanavalta nähtynä. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Pielavesi, Keitele, Tervo |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Nilakan alue (14.73) |
| Laskujoki | Huuhtajankoski–Äyskoski |
| Järvinumero | 14.731.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 102,3 m [1] |
| Pituus | 41 km |
| Rantaviiva | 357,81 km [1] |
| Pinta-ala | 168,98 km² [1] |
| Tilavuus | 0,821 km³ [1] |
| Keskisyvyys | 4,86 m [1] |
 Nilakka |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nilakka on Kymijoen vesistön Rautalammin reittiin kuuluva järvi Pielaveden, Keiteleen ja Tervon kuntien alueella Pohjois-Savossa. Järven pinta-ala on 168 km² ja pinnankorkeus 102,3 m merenpinnan yläpuolella.[1] Nilakka saa vetensä pääasiassa koillisesta samassa tasossa sijaitsevasta Pielavedestä Säviänvirran kautta. Nilakan pääselän luoteispuolella Keiteleen alueella sijaitsee kapea ja pitkä Vuonamonlahti, johon pohjoisesta laskee Sulkavanjoki ja Kangasjoki. Lisäksi järveen laskee lännestä Koutajoki. Nilakasta vedet laskevat etelässä Äyskosken ja Kolun kanavan kautta Iisveden Rasvankiin.
Nilakka on luode–kaakkosuunnassa yli 40 km pitkä ja keskiosistaan yli 10 km leveä. Saaria, joita Nilakassa on noin 170, on vähän verrattuna esimerkiksi pohjoisempana sijaitsevaan Pielaveteen. Eniten saaria on järven eteläosissa, niistä mainittavia ovat Elosaari, Kaija ja Inginsaari. Suurimmat järvenselät ovat Nilakan pääselkä, koillisosan Pieni-Nilakka sekä eteläosan Tukiaisselkä. Luoteessa 19 km pitkän Vuonamonlahden rannalla sijaitsee Keiteleen kirkonkylä. Järvi on suomalaiseksi suurjärveksi varsin matala, keskisyvyys on vain 4,86 m ja suurin mitattu syvyys hieman yli 21 m. Rantaviivaa on 357 km.[1]
Nilakan vedenlaatu on yleiseltä käyttökelpoisuusluokitukseltaan hyvä, Vuonamonlahden osalta tyydyttävä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Järviwiki: Järviwiki – Nilakka Järviwiki. Viitattu 24.4.2013.
- ↑ Suomen ympäristökeskus: Pintavesien tilaluokitus 2013 Pohjois-Savon ELY-keskus. Viitattu 31.1.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Tutkimusraportti 160. Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi