Mustaviklo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustaviklo
Dunkler Wasserlaeufer1.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Viklot Tringa
Laji: erythropus
Kaksiosainen nimi
Tringa erythropus
(Pallas, 1764)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustaviklo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustaviklo Commonsissa

Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Lajin nimesi ja kuvaili Peter Simon Pallas 1764. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia ja Pohjois-Venäjä. Lintu talvehtii Välimerellä, Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa yleensä suolattoman veden äärellä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 30 cm, paino 100-230 g ja siipien kärkiväli 60-65 cm. Juhlapukuinen vanha lintu on musta, siivet ja takaselkä valkopilkulliset ja yläperä on valkoinen. Nokka on pitkä ja ohuehko, ja alanokan tyvi on punainen. Koivet ovat pitkät ja mustat. Nuori lintu muistuttaa punajalkavikloa, mutta vatsapuoli on poikkijuovainen. Vanha lintu on talvipuvussa hyvin vaalea, ja sen koivet ovat punaiset.

Kutsuääni on hyvin tyypillinen, iskevän luja "tjy-it". Laulaa soidinlennossa hieman yksitoikkoista mutta kaunista säettä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fennoskandian pohjoisosat sekä Pohjois-Venäjä aina Tšuktšien niemimaalle saakka. Suomessa pesii 15 000–20 000 paria Lapissa. Maailman populaation koko on 120 000–360 000 yksilöä. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Päiväntasaajan eteläpuolella Afrikassa ja Aasiassa. Keväällä mustaviklot saapuvat hyvin täsmällisesti toukokuun alkupäivinä. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa, jolloin naaraat lähtevät etelään. Koiraat ja nuoret linnut muuttavat heinä-elokuussa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetiset ja rimpiset aapasuot. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla liete- ja vuorovesirannoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä sijaitsee tavallisesti metsässä joidenkin kymmenien tai satojen metrien päässä suolta. Naaras munii neljä päärynänmuotoista munaa[2] maakuoppaan ja hautoo niitä ensimmäiset viikot. Muuttovire voittaa kuitenkin hautomishalut, ja noin viikkoa ennen kuoriutumista naaras lähtee muutolle. Koiras suorittaa hautomisen loppuun ja huolehtii myös poikasista. Haudonta-aika lienee runsaat 3 viikkoa, ja kuoriutumisen jälkeen poikaset juoksevat jo tunnin sisään[2].

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkärangattomat: hyönteiset, hämähäkit, nilviäiset, äyriäiset. Ruokailee vesirajassa tai vedessä, joskus jopa uiden.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tringa erythropus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.10.2013. (englanniksi)
  2. a b Kivipelto, Arja: Mainio Muna. Helsingin sanomat, 3.4.2012, s. D1. Helsinki: Sanoma.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]