Suokukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suokukko
Ruff from the Crossley ID Guide Britain and Ireland.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Philomachus
Laji: pugnax
Kaksiosainen nimi
Philomachus pugnax
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Philomachuspugnaxmap.png
Alalajit
  • P. p. occidentalis
  • P. p. pugnax
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suokukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suokukko Commonsissa

Suokukko (Philomachus pugnax) on keskikokoinen kurppien heimoon kuuluva kahlaaja, joka herättää huomiota etenkin soidintanssillaan. Laji on Suomessa erittäin uhanalainen.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin vaihteleva. Koiras ja naaras hyvin erikokoisia. Soidinasussa koiras harmaa tai ruskea mustalla ja valkoisella kuvioinnilla, kuviot vaihtelevat paljon. Kaulan ympärillä tuuhea kaulus, jonka väri vaihtelee mustasta ruskean kautta kokovalkoiseen. Naaras ja nuori ovat ruskeansävyisiä. Musta nappisilmä, suora nokka, selässä ja niskassa tummaa kuviointia. Tummalla siivellä heikko vaalea siipijuova, yläperän sivuilla räikeät valkoiset soikiot. Talvipukuiset linnut ovat harmaampia.

Koiraan pituus on 31–34 cm ja paino 168–242 g. Naaraan pituus on 25–26 cm ja paino 85–126 g.[3] Suokukko on vaitelias. Ainoat äänet ovat hiljaisia kurahduksia. Soidintanssikin on äänetön tapahtuma.

Vanhin suomalainen rengastettu suokukko on ollut 13 vuotta 10 kuukautta 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin suokukko.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suokukko pesii Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä. Se talvehtii Etelä- ja Länsi-Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa. Talvehtimisalueillaan ne muodostavat jopa miljoonan yksilön parvia. Muuttolintu, joka palaa Suomeen huhti–toukokuussa. Toukokuun alussa voi parhailla levähdyspaikoilla, kuten Mietoistenlahdella, tavata satojen yksilöiden parvia. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa koiraiden ja pesinnässään epäonnistuneiden naaraiden muutolla. Nuoret linnut muuttavat elo–syyskuussa.

Euroopassa pesii noin 100 000–140 000 paria. Suomessa pesimäkannaksi on arvioitu noin 5 000–8 000 paria ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[4] Suokukko pesii koko Suomessa, mutta on Etelä-Suomessa hyvin vähälukuinen ja yleinen Pohjois-Suomen suoalueilla. Venäjän Euroopan puoleisessa osassa arvioidaan pesivän yli miljoona paria.[5] Koko maailman populaatioksi esitetään kuitenkin vain 2 miljoonaa yksilöä.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suot ja kosteat niityt, missä ruoho on tarpeeksi lyhyttä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesinnästä huolehtii yksin naaras. Pesä kätketään maahan ja siihen tehdään 4 munaa. Haudonta-aika on noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja oppivat lentokykyisiksi 3 viikon iässä. Soidintanssissa urokset pörhistävät kaulassa olevan "leijonanharjan", nousevat pystyyn ja poseeraavat ja tanssivat erikoisissa asennoissa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suokukot syövät hyönteisiä ja matoja sekä muita selkärangattomia. Myös sammakot ja pikkukalat kuuluvat ruokavalioon. Niitä voi nähdä kyntöpellolla nyppimässä esillenousseita kastematoja.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Philomachus pugnax IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  2. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus.
  3. Suokukko Luontoportti.com. Viitattu 2.6.2014.
  4. Suokukko Lintuatlas. Viitattu 2.6.2014.
  5. http://www.birdguides.com/html/vidlib/species/Philomachus_pugnax.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saurola, Pertti 1977: Suokukon muutosta rengaslöytöjemme valossa. - Lintumies 1.1977 s. 14-22. LYL.
  • Suokukko Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • ITIS: Philomachus pugnax (englanniksi)