Padovan kasvitieteellinen puutarha

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 25. kesäkuuta 2011 kello 12.15 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Padovan kasvitieteellinen puutarha
Padovan kasvitieteellistä puutarhaa ja taustalla sen päärakennus.
Padovan kasvitieteellistä puutarhaa
ja taustalla sen päärakennus.
Maailmanperintökohde
Sijainti Padova, Italia
45°23′57″N, 11°52′50″E
Tyyppi kulttuurikohde
Kriteerit II, III
Tunnusnumero 824
Valintahistoria
Valintavuosi 1997

Padovan kasvitieteellinen puutarha

Padovan kasvitieteellinen puutarha (ital. Orto botanico di Padova) on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. Padovan yliopistoa palveleva puutarha perustettiin vuonna 1545 edistämään lääketieteen ja kasvitieteen tutkimista, ja siellä viljeltiin alkujaan etenkin erilaisia lääkeyrttejä. Se on kasvitieteellisten puutarhojen edelläkävijä, ja se on valittukin arvonsa ansiosta Unescon maailmanperintöluetteloon.

Puutarha on pinta-alaltaan noin 22 000 neliömetriä, ja siellä kasvaa noin 6 000 kasvilajia. Sen alkuperäinen pohjaratkaisu on säilynyt entisellään, mutta sitä on myöhemmin laajennettu alkuperäisen alueen ympärille perustettuun arboretumiin. Kasvit on yksittäisten kukkapenkkien lisäksi järjestetty erilaisiin kokoelmiin ja elinympäristöihin. Puutarhaan kuuluu lisäksi museo ja kirjasto. Sen toimintoihin kuuluu kasvitieteellisen tutkimuksen lisäksi erityisesti koillisen Italian kasvien suojelu, jota varten sen yhteydessä on myös siemenpankki.

Historia

Tausta

Padovan yliopisto perustettiin jo vuonna 1222, ja sen jälkeen sieltä on valmistunut monia tunnettuja luonnontieteilijöitä, kuten Albert Suuri.[1] 1500-luvulla yliopistot kiinnostuivat lääketieteellisen kasvitieteen tutkimuksista, ja moniin yliopistoihin perustettiin alan lehtoraatteja. Ensimmäinen vakituinen lehtoraatti perustettiin Padovaan, ja sitä olivat vaatineet yliopiston opiskelijat. Heidän mukaansa lehtoraatti auttaisi lääketiedettä, ja he esittelivät ajatuksensa Venetsian tasavallan Padovan kuvernööreille, jotka veivät asian eteenpäin tasavallan senaattiin. Lehtoraatti perustettiin syksyllä 1533 ja sen ensimmäiseksi professoriksi valittiin Francesco Bonafede, vaikka opiskelijat olivat vaatineet tehtävään huomattavasti kokeneempaa Ferraran yliopiston Giovanni Manardoa.[2]

Bonafede ja lääketieteen professorit alkoivat pian vaatia Venetsian tasavallalta puutarhan perustamista.[3] Bonafede opetti Padovassa lääketiedettä ja lisäksi siihen liittyviä asioita eläimistä, mineraaleista ja kasveista. Opetustyötä hankaloitti lääketieteellisten kasvien saaminen, ja hän aloitti melkein heti viran saatuaan kampanjoimaan puutarhan perustamisen puolesta, jotta yliopistossa voitaisiin kasvattaa tärkeitä kasveja.[4] Opiskelijajärjestöt vetosivat myös Venetsian hallintoon marraskuussa 1543 ja viittasivat monien historiallisten luonnontieteilijöiden saavutuksiin. Opiskelijoiden mukaan kasvitieteellisen puutarhan hyödyt olisivat suuret. Lisäksi he vaativat, ettei Padovan yliopisto jäisi kilpailijoidensa jalkoihin.[3]

Rakentaminen

Padovan kasvitieteellunen puutarha valmistumisvuonnaan, taustalla Antonius Padovalaisen basilika.

Vetoomukset tehosivat, sillä Venetsian tasavallan määräyksellä puutarha perustettiin 29. kesäkuuta 1545.[1] Puutarhan rakennustyöt alkoivat heti luvan myöntämisen jälkeen benediktiiniläismunkkien omistamalle tontille, jolla he todennäköisesti kasvattivat jo lääkeyrttejä. Puutarhaprojekti annettiin Daniele Barbarolle.[1] Andrea Moroni, joka oli ollut mukana aiemmin yliopistorakennuksen rakennustöissä, johti myös puutarhan rakentamista. Tontti oli epäsäännöllisen muotoinen, ja siksi alueen jakaminen neliön- tai suorakaiteen muotoisiin osiohin olisi aiheuttanut runsaasti hukkatilaa. Barbaro rajasikin varsinaisen puutarha-alueen ympyränmuotoisella muurilla. Lisäksi alueen ympärille kaivettiin ympyränmuotoinen vallihauta vedensaannin mahdollistamiseksi ja tunkeilijoiden pääsyn estämiseksi. Myöhemmin puutarhan muuria jouduttiin kuitenkin korottamaan, sillä erään yöllisen varkaussarjan jälkeen koko puutarha tyhjennettiin arvokkaista lääkekasveista. Lisäksi portin yläpuolelle listattiin sarja säännöksiä, joiden rikkomisesta uhattiin sakoilla, vankeudella ja jopa karkoituksella.[4] Barbaron tavoitteena oli luoda pieni paratiisimainen puutarha, jota ympäröivä kanava symboloisi merta. Puutarhan hän jakoi neljään yhtä suureen lohkoon kahdella polulla, jotka ristesivät puutarhan keskellä. Lohkoihin sijoitetut kukkapenkit aseteltiin geometristen kuvioiden muotoisiksi.[1]

Rakentaminen tapahtui nopeasti, ja kesällä 1546 puutarha sai ylistystä siellä vierailleilta oppineilta. Puutarhan kustannukset ja sen prefektin palkka otettiin yliopiston ylläpitoon tarkoitetusta verosta. Suurin ongelma alkuun oli veden saanti, mutta se ratkaistiin kanavalla ja vesipyörällä. Niiden ansiosta puutarhaan saatiin vettä yhdestä Padovaa halkovasta kanavasta.[5]

Prefektin tehtävänä oli huolehtia puutarhasta. Ensimmäiseksi prefektiksi valittiin Luigi Squalerno, joka oli ensimmäisiä Bolognan yliopistosta Luca Ghinin opetuksesta valmistuneita luonnontieteilijöitä. Hän oli oppinut paljon Ghiniltä kasvitieteestä ja kasveista sekä niiden luonnollisissa elinympäristöissä että pienissä puutarhoissa.[4] Squalerno nimettiin tehtävään vuonna 1546, ja hän toimi prefektinä vuoteen 1561.[6]

Opetuksen kehittyminen

Opetukset tapahtuivat edelleen yliopistossa professoreiden johdolla. Kun professorin paikka vapautui vuonna 1567, prefekti Melchior Giulandino otti tehtäväkseen myös kasveista opettamisen. Hän opetti puutarhassa. Lisäksi hän toivotti myös ulkopuoliset puutarhaan ja opetti kaikille halukkaille kasvitiedettä joka päivä kolmen viimeisen valoisan tunnin aikana evankelista Markuksen juhlapäivästä (24. huhtikuuta) heinäkuulle. Todennäköisesti Giulandinon työn ansiosta kiinnostus kasvitieteessäkin alkoi siirtyi myös itse kasvien tutkimiseen niiden lääketieteellisen hyödyn sijaan.[5]

Puutarhassa alettiin käyttää opetuksessa myös Quintilianuksen kehittämää muistitekniikkaa, eli niin sanottua paikkamenetelmää. Opiskelijat opettelivat jokaisen kukkapenkin muodon, tunnusnumeron ja sijainnin jokaisen neljänneksen sisällä. Lisäksi he opiskelivat jokaisen kasvin ulkonäön ja nimen. Lopulta he pystyivät yhdistämään tiedot ja muistamaan yksittäiset kasvit sen sijainnin mukaan.[4]

Vuonna 1581 julkaistiin Padovan kasvitieteellisen puutarhan kasvien ensimmäinen luettelointi. Girolamo Porron julkaisema teos oli ensimmäinen painettu Euroopan kasvien katalogi. Sen mukaan puutarhassa oli vuonna 1581 jo 1 168 kasvia.[4]

Puutarhan laajennuksista nykypäivään

Puutarha on pysynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan, mutta sitä on kuitenkin laajennettu jonkun verran. Puutarhaa ympäröivään muuriin tehtiin neljä massiivista valurautaista porttia vuonna 1704.[1] Samoihin aikoihin puutarhan neljä lohkoa laskettiin polkujen kanssa samalle tasolle. Ne olivat alkujaan olleet 70 senttimetriä polkuja korkeammalla. Lisäksi kukkapenkkien muotoja muutettiin ja jokaiseen lohkoon sekä polkujen risteyskohtaan rakennettiin suihkulähde. Muurin päälle rakennettiin balustradi 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Myöhemmin samalla vuosisadalla puutarha laajeni muurien ulkopuolelle, ja kahden sisäänkäynnin eteen rakennettiin uusi suihkulähde.[7]

Vanhat liikuteltavat kasvihuoneet, joiden tarkoituksena oli suojella herkkiä kasveja talvella, korvattiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa kivestä rakennetuilla kasvihuoneilla. Samoihin aikoihin puiston yhteyteen luotiin arboretum.[1] Puutarha eli kukoistuskauttaan 1800-luvulla, sillä arboretumin lisäksi sinne nousi englantilaistyylinen puutarha, ja puutarhan lajimäärä oli runsaimmillaan. Sen lajistoon kuului peräti 8 800 kasvia.[8]

Padovan historiallisen keskustan kontrolloimaton rakentaminen on aiheuttanut puutarhalle myös haasteensa. Kaupungin kasvaminen on vaikeuttanut puutarhan ylläpitämistä sen arvon mukaisesti. Puutarhan kulttuurihistoriallinen arvo nousi kuitenkin 1900-luvun lopulla.[8] Vuonna 1997 Padovan kasvitieteellinen puutarha valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon.[9] Seuraavana vuonna se listattiin World Monuments Fundin vaarantuneiden kulttuurikohteiden listalle. Sitä uhkasi aivan puutarhan lähelle rakennettavan kerrostalon suuri maanalainen autotalli. Rakennustyöt vaikuttivat pohjaveden korkeuteen ja erityisesti kasvit, joiden juuret olivat lähellä maanpintaa, näyttivät kärsivän. Puutarhaan asennettiin tämän jälkeen kastelujärjestelmä, joka valvoo maaperän kosteutta ja pohjaveden korkeutta muutamassa mittauspisteessä. Se pystyy vastaamaan mittausarvojen muutoksiin säätämällä vedenvirtausta.[10] Lisäksi vuosisadan lopulla puutarhassa on tehty tarkkoja arkkitehtonisia ja kasvitieteellisiä mittauksia. Myös kaikkien kasvien tiedot on luetteloitu ja valokuvattu tietokonepohjaiseen tietokantaan.[8]

Puutarha

Kasvitieteellisen puutarhan sisäänkäynti.

Pohjakaava ja yleistä

Pinta-alaltaan puutarha on nykyään 21 960 neliömetriä.[9] Siellä kasvaa noin 6 000 eri kasvilajia, ja tarkoituksena on esitellä merkittävä osa kasvikuntaa.[11]

Puutarhaan tullaan sisään portista, joka johtaa alueen luoteisosaan. Portilta johtaa polku alkuperäisen ympyränmuotoisen osan länsiportille. Sen keskellä on edelleen neljä neliönmuotoista lohkoa, jotka ovat nimetty niissä kasvavan vanhan kasviyksilön mukaan. Luoteislohko on nimeltään Tamarix-neljännes sen keskellä kasvavan tamariskeihin kuuluvan Tamarix gallican mukaan. Muut lohkot ovat nimeltään Ginkgo-neljännes siinä kasvavan 250 vuotta vanhan neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) mukaan, Albizia-neljännes silkkialbizian mukaan ja Magnolia-neljännes vanhan kuningasmagnolian mukaan.[12]

Puutarhan keskellä, polkujen risteyskohdassa on lampi, jossa kasvaa vesililjoja. Kaikki puutarhan lammet ja suihkulähteet saavat vetensä syvältä arteesisesta akviferista. Lohkojen ympärille muurin reunoille on sijoitettu puutarhan kokoelmia ja osa elinympäristöistä. Ympyränmuotoisen muurin eteläportin edessä on suihkulähde ja sen yhteydessä kuuluisan kreikkalaisen tieteilijän Theofrastoksen patsas. Itäportin edessä olevaa suihkulähdettä koristaa marmoriveistoskokoelma, joka esittää Salomoa ja neljää vuodenaikaa.[12]

Eteläportin edessä oleva suihkulähde ja Theofrastoksen patsas.

Alkuperäisen puutarhan länsi- ja eteläpuolella levittäytyy arboretum, jota halkovat useat polut. Arboretumin itäreunalla kohoaa keinotekoinen mäki, joka tunnetaan nimellä Belvedere. Puutarha-alueen koillisnurkassa ovat kasvihuoneet, joiden länsipuolella alkuperäisen puutarhan pohjoisportin edessä on puutarhan päärakennus. Päärakennuksen julkisivua koristavat Carl von Linnén, Joseph Pitton de Tournefortin, Bernard de Jussieun, Marcello Malpighin ja Francesco Bonafeden marmoriset rintakuvat.[12] Rakennus on puutarhaa vanhempi, ja se on peräisin 1100–1200-luvuilta. Se oli aikoinaan puutarhanhoitajan, eli prefektin asunto. Nykyään sen pohjakerroksessa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Ensimmäisessä kerroksessa on puutarhan kirjasto, arkisto ja kasvio. Ylimmässä kerroksessa on toimistoja ja siemenpankin tiloja.[7]

Kokoelmat

Puutarhan lihansyöjäkasvien kokelmaa.

Puutarhassa on viisi kokoelmaa, jotka ovat eritelty ominaisuuksien mukaan. Puutarhassa on lihansyöjäkasvien, lääketieteellisten ja myrkyllisten kasvien, Colli Euganein alueen kasvien, harvinaisten kasvien ja Italiaan tuotujen eksoottisten kasvien kokoelma.[13]

Lihansyöjäkasvien kokoelma sijaitsee pohjoissisäänkäynnin luona 1800-luvulla rakennetuissa kasvihuoneissa. Kokoelmassa on esimerkkejä sekä aktiivisesti että passiivisesti hyönteisiä pyydystävistä kasveista. Aktiivisesti toimivista kasveista esillä on muun muassa kärpäsloukku. Passiivisista kasveista kasvihuoneissa on erilaisia kihokkeja, kannukasveja ja Sarracenia-suvun kasveja.[14]

Lääketieteellinen kokoelma on jatkoa puutarhan alkuperäiselle käyttötarkoitukselle. Siellä kasvaakin nykyään sekä lääketieteellisessä käytössä olevia kasveja että historiallisia kasveja, joita on käytetty aiemmin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Kokoelmaa myös päivitetään jatkuvasti, kun löydetään uusia kasveja, joista on hyötyä lääketieteellisesti. Kokoelmassa on muun muassa useita lajeja jamssien suvusta. Kasvit on sijoitettu ryhmiin niiden mikroilmastollisten tarpeiden mukaan ja infotauluissa kerrotaan kasvien nimien lisäksi niiden lääketieteellinen käyttö. Lisäksi magnoliaosaston vieressä on myrkkykasveja, joissa on osittain samoja kasveja kuin lääketieteellisissäkin kasveissa.[15]

Colli Euganein ja harvinaisten kasvien kokoelmat ovat vierekkäin eteläportin ja vesikasvien altaan välissä muurin reunamilla. Colli Euganei on Veneton alueella sijaitseva kukkula-alue, mihin on monimutkaisen geomorfologisen historian ansiosta muodostunut omalaatuinen kasvisto. Kokoelma pyrkii antamaan hyvän kuvan alueen ympäristöstä. Altaan läntisellä puolella olevaan harvinaisten kasvien kokoelmaan kuuluu monia Veneton alueen uhanalaisia kasveja, joista tunnetuin on ainoa alueen mukaan nimetty laji, ruutakasveihin kuuluva Ruta patavina.[16]

Padovan kasvitieteellisen puutarhan kautta Italiaan on tuotu useita ulkomaalaisia kasveja, ja näitä esitellään 1800-luvun kasvihuoneiden edustan polkujen reunoilla. Kasvien joukossa on muun muassa tuttuja koristekasveja, kuten pihasyreeni, imukärhivilliviini, tulppaanipuu ja särkynytsydän, ja syötäviä kasveja, kuten auringonkukka, seesami ja peruna. Lisäksi kokoelmassa on kasveja, jotka ovat levinneet Italiaan muualta spontaanisti.[17]

Elinympäristöt

Puutarhan osasto, jossa on macchiakasvillisuutta.

Kokoelmien lisäksi puutarhaan on luotu viisi luonnollista elinympäristöä. Puutarhan ympäristöalueita ovat Välimeren macchia, Alppiympäristö, makean veden ympäristö, mehikasvien ympäristö ja trooppinen ympäristö.[18]

Alppikasvillisuutta.

Macchia on Välimeren alueen kuivien ja kuumien rannikoiden yleisin kasvillisuustyyppi. Puutarhan sisäänkäynnin lähelle muurin ulkopuolelle on jäljennetty tällainen ympäristö. Puutarhan macchiaa suojaa kylmiltä tuulilta museorakennuksen seinä. Tyyppialueella kasvaa kaikki macchian tärkeimmät puut ja pensaat, kuten öljypuu, mastiksipistaasi ja kääpiöpalmu.[19] Trooppisten kasvihuoneiden edessä on alppien kasveja kasvava kivikko, jossa kasvaa muun muassa rikkoja ja alppitähtiä. Kivikon viereen on lisäksi rakennettu pieni arktisen alueen turvesuo, jossa kasvaa muun muassa pyöreälehtikihokki, siniyökönlehti, suovilloja ja raate.[20]

Puutarhassa on useita altaita, joissa kasvaa vesikasveja. Suurimmat kasvit ovat pohjoisportin vieressä olevassa altaassa, jonka kasvien kesäkukinta on yksi puutarhan suurimpia vetonauloja. Puutarhan omalaatuisin vesikasvu on vesilinssi, joka on maailman pienin siemenkasvi.[21] Mehikasvit ovat tottuneet todella kuivaan ympäristöön, ja vaikka ne kuuluvatkin moniin eri ryhmiin, niin niille kaikille on kehittynyt samantapaisia selviytymistapoja kuivuudesta. Puutarhassa mehikasveja on sijoiteltu ympäri aluetta. Lisäksi kesäisin muurin ulkopuolelle, niin sanotun prefektintalon eteen luodaan erityinen aavikkoa matkiva ympäristö.[22]

Pieneen trooppisen kasvihuoneeseen, joka tunnetaan myös orkideakasvihuoneena, on sijoitettu paljon trooppisen metsän kasveja, kuten monia päällyskasveja. Niistä täällä kasvaa muun muassa vanilja ja tillandsioita. Lisäksi kasvihuoneessa on monia saniaisia, joista monet kasvaa puumaisiksi.[23]

Merkittävät puut ja arboretum

Kääpiöpalmu, jota Johann Wolfgang von Goethe tutki, kasvaa nykyään lasirakennuksessa

Puutarhassa on monia vanhoja ja historiallisia puita. Vuoteen 1984 asti puiston vanhin puu oli yksi siveydenpuuyksilö, joka oli kasvanut siellä ainakin vuodesta 1550.[24] Nykyään vanhin puu on kääpiöpalmu, joka tunnetaan nimellä ”Goethe-palmu”, sillä Johann Wolfgang von Goethe tutki sitä vuonna 1786 ennen kuin julkaisi teoksensa Kasvin muodonmuutos. Palmu kasvaa kahdeksankulmaisessa lasirakennuksessa pohjoisportin lähellä lääketieteellisten kasvien osastossa.[25] Muita vanhoja puita on neidonhiuspuu vuodelta 1750 ja kuningasmagnolia, joka todennäköisesti istutettiin 1786 ja jota pidetään Italian vanhimpana kuningasmagnoliana. Lisäksi muurien ulkopuolella arboretumissa kasvaa lukuisia historiallisia puita.[24]

Padovasta löydetyn tammen subfossiili.

Arboretumissa on keinotekoinen mäki, joka muistuttaa mutkittelevine polkuineen englantilaista maisemapuutarhaa. Siellä kasvaa muun muassa suurikokoinen ja ontto idänplataaniyksilö sekä lähellä alueelle johtavaa siltaa kiinanpunapuuyksilö. Laji tunnettiin aiemmin vain fossiileista, mutta vuonna 1941 niitä löydettiin Kiinasta. Sittemmin niiden siemeniä on levitetty ympäri maailmaa, ja Padovan yksilö on kasvanut paikallaan vuodelta 1961. Lisäksi arboretumissa on kaksi runkoa opetustarkoituksia varten. Vuonna 1991 150-vuotiaana sienitautiin kuolleen lehtojalavan rungon läpileikkauksesta voi tutkia puun vuosirenkaita. Toinen runko on 2 650 vuotta vanhan tammen subfossiili.[24]

Museo ja kirjasto

Puutarhan yhteydessä on myös Padovan kasvitieteellinen museo, joka sai alkunsa vuonna 1835 perustetusta kasviosta, kun puutarhan prefekti Giuseppe Antonio Bonato lahjoitti kuivattujen kasvien kokoelmansa. Kasvio on laajentunut hiljalleen, ja nykyään siellä on melkein 500 000 näytettä pääasiassa Italiasta, muualta Euroopasta ja Aasiasta. Museossa on myös merkittäviä lahjoitettuja kokoelmia, joita eri kasvitieteilijät ovat keränneet. Roberto de Visianin vuonna 1871 lahjoittamassa kokoelmassa on melkein 2 500 kuivattua näytettä Dalmatiasta. Puutarhan entisen prefektin Pier Andrea Saccardon sienitieteelliseen kokoelmaan kuuluu noin 70 000 näytettä.[26]

Lisäksi puutarhassa on kirjasto, jossa on yli 50 000 historiallista käsikirjoitusta ja yli 1 500 muoto- ja valokuvaa kasvitieteilijöistä 1200-luvulta nykypäivään.[1] Sekä museo että kirjasto ovat sisäänkäynnin vasemmalla puolella olevassa rakennuksessa, jossa on myös vaihtuvia näyttelyitä.[27][28]

Hallinto

Padovan kasvitieteellinen puutarha on Italian valtion omistuksessa, ja se on pysyvästi lainattu Padovan yliopistolle. Perustamisestaan lähtien puutarhasta on vastannut yliopiston rehtorin asettama prefekti.[29] Nykyinen prefekti on Carlo Andreoli.[30] Padovan yliopistolla on 14 palkattua henkilöä, joiden vastuulla on puutarhan hoitaminen ja kasvihuoneiden infrastruktuuri. Padovan kunta tukee puutarhan hoitoa rahallisesti. Prefektin tukena puutarhan johdossa on ollut 1970-luvulta lähtien tieteellis-tekninen komitea.[29] Siihen kuuluu puutarhan kuraattori, edustajia yliopiston tiedekunnista sekä Unescon ja puutarhan henkilökunnan edustaja.[30]

Toiminta

Padovan kasvitieteellinen puutarha on edelleen alkuperäisessä käytössään, ja se palvelee Padovan yliopiston opiskelijoita. Yliopisto-opiskelijoiden lisäksi siellä vierailee vuosittain yli 10 000 oppilasta peruskouluista ja toisen asteen oppilaitoksista. 1990-luvulla puutarhassa alettiin kiinnittää huomiota myös vammaisiin, sillä esimerkiksi kasveista kertoviin tauluihin on lisätty selityksiä myös pistekirjoituksella sokeita varten.[31]

Puutarha tekee myös yhteistyötä muiden puistojen kanssa ja vaikuttaa ympäristönsuojelussa. Padovan kasvitieteellisellä puuutarhalla on siemenvaihtoa yli 900 puutarhan kanssa ympäri maailmaa. Puutarha osallistuu koillisen Italian harvinaisten kasvien ex situ -suojeluun.[31] Vuodesta 1992 puutarhaan on kuulunut myös siemenpankki, johon on talletettu harvinaisten kasvien siemeniä, ja vuodesta 2005 puutarha on ollut RIBeSin, eli Italian siemenpankkiverkoston jäsen.[32] Puutarha kuuluu myös Botanic Gardens Conservation International -järjestöön, jonka tarkoituksena on varmistaa uhanalaisten kasvien suojelua.[33]

Perintö

Padovan kasvitieteellinen puutarha on ollut perustamisestaan lähtien alkuperäisessä käytössään, ja se onkin maailman vanhin jatkuvassa käytössä ja alkuperäisellä paikallaan sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. Vain Pisan ja Firenzen kasvitieteelliset puutarhat ovat iältään verrattavissa Padovan puutarhaan.[34] Nämä kolme puutarhaa asettivatkin perustan, ja ne saivat pian seuraajia sekä Italiassa että muualla maailmassa.[35] Kasvitieteelliset puutarhat ovat vaikuttaneet ympäri maailmaa muun muassa kasvien ja tiedon vaihdossa. Padovan puutarhan vaikutus edelläkävijänä onkin suuri kasvitieteellisten puutarhojen perustamisessa.[34]

Lähteet

  • ICOMOS: Advisory Body Evaluation (PDF) World Heritage Center. 9/1997. UNESCO. Viitattu 26.5.2011. (englanniksi)
  • Cappelletti, Elsa M.: The Botanic Garden of The University of Padua 1545-1995. BGCNews, 12/1994, 2. vsk, nro 4. BGCI. Viitattu 29.5.2011. (englanniksi)
  • Attlee, Héléna: Italian Gardens. Frances Lincoln ltd, 2006. ISBN 9780711226470. Google-kirjat (viitattu 28.5.2011). (englanniksi)
  • Grendler, Paul F.: The Universities of the Italian Renaissance. Baltimore: JHU Press, 2002. ISBN 0-8018-6631-6. Google-kirjat (viitattu 26.5.2011). (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Advisory Body Evalution, s. 1.
  2. ↑ Grendler, s. 345.
  3. ↑ a b Grendler, s. 347.
  4. ↑ a b c d e Attlee, s. 43–46.
  5. ↑ a b Grendler, s. 348.
  6. ↑ Hobhouse, Penelope: Padua Botanic Garden Complete Gardening Encyclopedia. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b Architecture Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  8. ↑ a b c A brief history Siti Unesco dell'Adriatico. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  9. ↑ a b The Botanical Garden of Padua Siti Unesco dell'Adriatico. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Botanical Garden of Padua University New York: World Monuments Fund. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Nature Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Recommended itinerary Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Collections Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Collections - Insectivorous plants Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Collections - Medicinal and poisonous plants Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Collections - Plants of the Euganean Hills and Rare Plants Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Collections - Plants introduced to Italy by the Botanical Garden Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Habitats Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Habitats - Mediterranean maquis Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Habitats - Alpine rockery (Alpinum) Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Habitats - Freshwater plants Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Habitats - Succulent plants Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  23. ↑ Habitats - Tropical greenhouse (orchid greenhouse) Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  24. ↑ a b c Trees Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Trees - Mediterranean palm (Chamaerops humilis L.) Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Botanical museum Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Cultural heritage Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Exhibitions Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  29. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä advisory ei löytynyt
  30. ↑ a b Botanical garden center Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
  31. ↑ a b Cappelletti
  32. ↑ Research Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Botanic Gardens Conservation International Padova: Centro di Ateneo Orto Botanico. Viitattu 2.6.2011. (englanniksi)
  34. ↑ a b Advisory Body Evaluation, s. 2–3.
  35. ↑ Attlee, s. 49.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Padovan kasvitieteellinen puutarha.
Italia
Unescon maailmanperintökohteet Italiassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Padovan_kasvitieteellinen_puutarha&oldid=10347133”