Maisemapuutarha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maisemapuutarha on luonnonmukaisuuteen pyrkivä puutarhasuunnittelun historiallinen tyylisuunta, joka jakautuu englantilaiseen ja mannereurooppalaiseen tyyliin. Maisemapuutarhat kehiteltiin 1700-luvulla vastakohtana ranskalaiselle muotopuutarhalle. Maisemapuutarhoja oli ensin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sittemmin myös Manner-Euroopassa Ranskassa ja Saksassa. Molemmilla alueilla puutarhat erosivat siis jonkin verran toisistaan. Tyylistä käytetään joskus myös nimitystä englantilainen puutarha, mutta esimerkiksi ranskalaiset kutsuivat omaa suuntaustaan nimellä englantilais-kiinalainen puutarha (ransk. jardin anglo-chinois).

Yksi ensimmäisiä maisemapuutarhojen englantilaisia suunnittelijoita oli Charles Bridgeman. William Kent oli kuitenkin ensimmäinen henkilö, joka sovelsi tyyliä vakavasti käytäntöön. Perusideana oli avoimuus ja liittyminen ympäröivään maisemaan. Myös maalauksellisia piirteitä korostettiin. Aluksi mukana oli akselien mukaan sijoittelu ja klassiset rakennukset. 1700-luvun puolivälissä Englannissa mukaan tulivat kiinalaiset elementit, mutta Ranskassa niitä oli ollut tyylisuuntaa edustavissa puistoissa jo 1600-luvulla. Päärakennus saattoi sijaita missäpäin puutarhaa tahansa ja puutarha tuli yleensäkin lähelle rakennuksia. 1700-luvun lopussa Humphry Reptonin suunnitelmissa maisemapuutarhoista tuli enemmän geometrisesti järjesteltyjä ja muotopuutarhaa muistuttavia. Mukana saattoi olla mahdollisesti ruusutarha, myös muita kukkia lisättiin nurmikolle tai säännöllisiksi kukkapenkeiksi. Maisemapuutarhat olivat Englannissa muodissa vain suhteellisen lyhyen aikaa 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun loppuun. Itse asiassa suurin osa Englannin kuuluisimmista puutarhoista ei edusta tätä tyyliä. Termiä englantilainen puutarha ei käytetä Englannissa.

Manner-Euroopassa maisemapuutarha oli osittain rokokoo-ilmiö eikä sisältänyt samanlaista luonnontunnelmaa kuin Englannissa olleet puutarhat. Ne olivat myös suunnitelmallisempia ja sentimentaalisempia. Ranskassa mukana oli geometrisiä osia ja rakennusten lähellä oli muotopuutarha-osioita. Myös Saksassa yhdisteltiin maisema- ja muotopuutarhoja, tosin siellä lopputulos muistutti Englannissa olevia puutarhoja. Ranskalainen Jean-Jacques Rousseau esitti omia periaatteitaan maisemapuutarhoista: hänen mukaansa kasvillisuudessa ei saanut näkyä ihmisten työn jälkeä eikä mukana olla mitään rakennettua. Englantilaisissa maisemapuutarhoissa oli nimenomaan mukana rakennelmia. Niin oli myös sentimentaalisissa puutarhoissa, joissa rakennelmat eivät tosin olleet käyttöä varten, pelkästään kulisseina ja katseltavana.

Sääntöjen mukainen englantilainen puutarha sisältää useita romanttisia piirteitä. Puutarhassa oli aina lampi tai pieni järvi, jossa oli laituri tai silta. Lampien lähistöillä oli esimerkiksi paviljonkeja, usein roomalais- tai kiinalaistyylisiä. Englannissa suosittuja olivat italialaiset renessanssityyliset epäsäännöllisen muotoiset pienet huvilat ja olkikattoiset maalaismajat. Muihin merkittäviin elementteihin Manner-Euroopassa kuuluivat luolat ja rauniojäljitelmät.

Englantilainen maisemapuutarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:English landscape garden

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilainen maisemapuutarha tai englantilainen puutarha on yksi maisemapuutarhan tyyleistä, joka alkoi englannissa varhain 1700-luvulla ja levisi ympäri Eurooppa korvaten siihen asti Euroopassa vallitsevana olleen muodollisemman ja symmetrisyyteen perustuvan 1600-luvun ranskalaisen maisemapuutarhan (Jardin á la francaise). Englantilainen puutarha esitteli ihannoidun näkemyksen luonnosta. Se sai innoituksensa Claude Lorrainen ja Nicolas Poussinin maalauksista ja englantilais-kiinalaisesta puutarhasta, Aasian klassisesta kiinalaisesta puutarhasta, jota oli tuolloin hiljattain kuvailtu eurooppalaisten matkalaisten toimesta. Englantilainen puutarha sisältää tavallisesti järven, pehmeästi kaartuvia nurmikoita jotka on sijoitettu puulehtoja vasten ja antiikin temppeleiden jäljitelmiä, goottityylisiä raunioita, siltoja ja muuta kuvankaunista arkkitehtuuria, jotka on suunniteltu luomaan ideaalinen maalaismaisema. Erityisen voimakas vaikutus oli Lancelot "Capability" Brownin töillä. 1700-luvun loppuun mennessä englantilaista puutarhaa jäljiteltiin ranskalaisissa maisemapuutarhoissa ja aina Venäjän Pietarissa asti Pavlovskissa, tulevan tsaari Paavali 1 puutarhassa. Sillä oli myös huomattava vaikutus julkisten puutarhojen muotoiluun ja puutarhoihin ympäri maailmaa 1800-luvulla.

Englantilaisen maisempuutarhan edeltäjiä olivat Sir John Vanbroughin (1664-1726) ja Nicholas Hawksmoor in Castle Howardissa (1699-1712), Blenheim Palace (1705-1722) ja Clasemont Landscape Garden Claremont Housessa (1715-1727). Näitä puistoja leimasivat valtavat nurmikentät, metsät ja arkkitehtoniset luomukset kuten Hawksmoorin Castle Howardiin suunnittelema mausoleumi. Keskellä asetelmaa oli talo, sen takana olivat muodolliset ja symmetriset puutarhat ranskalaisen puutarhan tyylilajin mukaisesti, koristeina kasveista muotoiltuja muureja ja aitoja koristeinaan patsaita ja suihkulähteitä. Nämä puutarhat oli muotoiltu Versailles´n puutarhan mukaisesti ja suunniteltu tekemään vaikutus vierailijoihin kokonsa ja loistonsa avulla.

William Kent ja Charles Bridgeman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi tyyli, joka tuli tunnetuksi englantilaisena puutarhana, keksittiin maisemasuunnittelijoiden William Kent ja Charles Bridgeman toimesta. He työskentelivät varakkaille isännille mukaan lukien Richard Temple, Viscount Cobham, Richard Boyle ja pankkiiri Henry Hoare; miehille joilla li suuret maaseututilukset, olivat anti-rojalistisen Whig-Puolueen jäseniä, olivat saanet klassisen koulutuksen, olivat taiteen mesenaatteja, ja olivat tehneet Italian matkan (ns. "Grand Tour") tuon ajan varakkaiden yläluokkaan kuuluvien herrasmiesten tapaan, jossa olivat nähneet Rooman valtakunnan raunioita ja italialaista maalaismaisemaa, jota he toisinsivat puutarhoissaan. William Kent (1685-1748) oli arkkitehti, taidemaalari ja huonekalusuunnittelija, joka toi englantilaiseen arkkitehtuuriin Palladiaanisen tyylilajin. Kentin inspiraatio tuli Palladion rakennuksista Venetossa ja Roomaa ympäröivistä maaseudusta ja arkkitehtuurista. Hänen puutarhansa olivat suunnitellut täydentämään hänen rakentamiensa talojen palladiaanista arkkitehtuuria. Charles Bridgeman (1690-1738) oli puutarhurin poika ja kokenut hortonomi, josta tuli kuningatar Annen ja Tanskan prinssi Georgin kuninkaallinen puutarhuri ja hän oli vastuussa hoidosta ja uudelleen suunnittelusta seuraavissa kuninkaallisissa puutarhoissa: Windsor, Kensington Palace, Hampton Court, St. James´s Park ja Hyde Park. Hän toimi yhdessä Kentin kanssa useissa merkittävissä puutarhoissa tarjoten kasvitieteellistä asiantuntemusta, joka auttoi Kentiä toteuttamaan arkkitehtonisia näkemyksiään.

Chisvick House[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kent loi yhden ensimmäisistä todellisista englantilaisista puutarhoista Chiswick Housessa Richard Boylelle, Burlingtonin 3:lle jaarlille. Ensimmäiset puutarhat jotka hän laati vuosien 1724 ja 1733 välillä sisälsivät monia muodollisia elementtejä ranskalaisen puutarhan tyyliin, mukaan lukien käytäviä, jotka muodostivat kolmikärkiä ja kujia, mutta ne sisälsivät myös jotain uutta: kuvankauniin uudelleen konstruoidun Ionisen temppelin sijoitettuna puiden taustaa vasten. Vuosien 1733 ja 1736 välillä hän uudelleen suunnitteli puutarhan lisäten vinosti laskeutuvia nurmikenttiä joen reunalle ja pienen vesiputouksen. Ensimmäistä kertaa puutarhan muoto oli saanut innoituksensa ei arkkitehtuurista vaan ihannoidusta luontonäkemyksestä.

Rousham House[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rousham Housea Oxfordshiressä pidetään yhtenä merkittävimmistä ja hienoimmista William Kentin töistä. Kartanon omistaja oli kenraali Dormer, joka määräsi Bridgemanin aloittamaan puutarhan vuonna 1727, sitten toi Kentin uudelleen rakentamaan sen 1737. Bridgeman oli rakentanut useita puutarhoja mukaan lukien Venuksen luolan rinteeseen Cherwell-joen varrella, johon liittyi suoria puistokujia. Kent muutti puistokujat kiemurteleviksi poluiksi, rakensi pehmeästi kaartavan puron, käytti hyväkseen maiseman luonnollisia muotoja ja rinteitä ja loi sarjan näkymiä joita koristivat allegoriset patsaat Apollosta, haavoittuneesta gladiaattorista, leijonasta hyökkäämässä hevosen kimppuun ynnä muita aiheita. Hän sijoitti huomion kiintopisteiksi antiikin ajan arkkitehtuurin tuotoksia, koristamaan maisemaa ja käytti hyödykseen "ha-ha" -nimen saanutta muuria, joka oli rakennettu peittämään oja joka piti laiduntavat eläimet poissa puutarhasta antaen samalla keskeyttämättömän näkymän sen ylitse. Lopuksi hän lisäsi vesiputouksia, jotka oli muotoiltu Italiassa olevien Aldobrandinin ja Pratolinon puutarhojen mukaisesti lisäämään liikettä ja draamaa.

Stowe House[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stowe Buckinghamshiressä (1730-1738), oli vieläkin radikaalimpi eroaminen pois muodollisesta ranskalaisesta puutarhasta. Varhain 1700-luvulla, Richard Temple oli määrännyt Charles Bridgemanin suunnittelemaan muodollisen puutarhan, jossa oli John Vanbroughin arkkitehtonisia koristeita. Bridgemanin suunnittelu sisälsi kahdeksankulmaisen järven. 1730-luvulla William Kent ja James Gibbs nimettiin työskentelemään Bridgemanin kanssa, joka kuoli v 1738. Kent uudelleen muotoile järven luonnonmukaisempaan muotoon ja loi uuden tyyppisen puutarhan, joka vei vierailijat kierrokselle kuvankauniisiin maisemiin. Siihen sisältyi Palladiaaninen silta (1738); Venuksen temppeli (1731), Palladiaanisen huvilan muodossa; Antiikin ajan Hyveitten temppeli (1737) sisältäen brittiläisten sankareitten patsaita; ja Nykyajan hyveiden temppelin, joka oli tarkoituksellisesti jätetty raunioksi, joka sisälsi Robert Walpolen, Cobhamin poliittisen vastustajan päättömän patsaan. Puutarha houkutti vierailijoita ympäri koko Eurooppaa, mukaan lukien Jean-Jacques Rousseaun. Siitä tuli inspiraation lähde maisemapuutarhoille Britanniassa ja mannermaalla.

Stourhead[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stourhead Wiltshiressä (1741-80), pankkiiri Henry Hoaren laatima, oli yksi aivan ensimmäisistä "pittoreskeista" puutarhoista, joka oli suunniteltu muistuttamaan Claude Lorrainin maalauksia. Hoare oli matkustellut Italiassa ja oli palannut mukanaan Claude Lorrainin maalaus. Hoare patosi virran tiluksillaan luoden järven ja ympäröi järven maisemilla ja arkkitehtuurisilla luomuksilla, jotka edustivat erilaisia vaiheita Aeneasin matkoista.

Englantilaisen puutarhan suuruuden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Capability Brown[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkein vaikutusvaltaisin henkilö englantilaisen maisemapuutarhan myöhemmässä kehityksessä oli Lancelot "Capability" Brown (1716-1783) joka aloitti uransa vuonna 1740 puutarhurina Stowessa Charles Bridgemanin alaisuudessa, jota seurasi William Kent 1748. Brownin kontribuutio oli yksinkertaistaa puutarha eliminoimalla geometriset rakenteet, puistokujat ja parterrit talon ympäriltä ja korvaamalla ne kumpuilevilla nurmikentillä ja avarilla näkymillä erillisten puiden ryhmiin, saaden näin maiseman näyttämään entistäkin suuremmalta. "Hän pyrki luomaan englantilaisesta maaseudusta ihanteellisen maiseman". Hän loi keinotekoisia järviä ja käytti patoja ja kanaaleja muuttamaan purot illuusioksi joesta joka virtasi puutarhan lävitse. Hän vertasi omaa rooliaan puutarhasuunnittelijana runoilijaan tai säveltäjään. "Tähän laitan pilkun, tuonne, jos se on näkymän kannalta tarpeellista, laitan lainausmerkit; sitten päätän sen pisteellä ja aloitan uudella teemalla."

Brown suunnitteli 170 puutarhaa. Merkittävimmät näistä olivat: Petworth (West Sussex) in 1752; Chatsworth (Derbyshire) in 1761; Bowood (Wiltshire) in 1763; Blenheim Palace (Oxfordshire) in 1764.

Humphry Repton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humphry Repton (1752-1818) oli viimeinen 1700-luvun suuri englantilainen maisemasuunnittelija, häntä luonnehdittiin usein Capability Brownin seuraajaksi. Auttaakseen asiakkaitaan visualisoimaan hänen suunnitelmiaan hän tuotti "punaisia kirjoja" (nimitys johtui kirjojen sidonnosta) joissa hän selventävällä tekstillä ja vesiväreillä näytti kuvia maisemankäymistä "ennen" ja "jälkeen".

Uusgoottilaisuuden vaikutus englantilaiseen puutarhaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1750-luvulla antiikin ajan arkkitehtuuri ja kiinalainen arkkitehtuuri yhdistettiin englantilaisen puutarhan uusgoottilaisissa raunioissa. Tämä oli suurelta osin seurausta Horace Walpolen työstä.

Maisemapuutarhoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisemapuutarhoja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maunu Häyrynen: Puutarhataiteen historian perusteet, s. 135-165. toim. Antero Sinisalo. Viherympäristöliitto, 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]