Kasvihuone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kasvihuone, jossa kasvatetaan mansikkaa.

Kasvihuone on kasvien kasvatukseen tarkoitettu, lasilla tai muovilla päällystetty tila tai rakennelma, joka sijaitsee ulkotiloissa. Kasvihuoneessa on mahdollista kasvattaa lämpöä vaativia kasveja, sillä auringon säteily läpäisee lasi- tai muovikaton ja -seinät, ja lämmittää maaperää ja kasveja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityinen kasvihuone sisältä.

Kasvihuoneita alettiin entisaikoina pystyttää seuduille, joissa talvet ovat liian kylmiä lämpöä vaativille kasveille, kuten sitrushedelmille ja oliivipuulle. Pohjois-Italiasta kasvihuoneiden rakentaminen levisi muihinkin maihin. Aluksi näiden kasvihuoneiden tai talvipuutarhojen kolme seinää muodostuivat muurista ja neljäs seinä lasista, ja niitä lämmitettiin tavallisimmin hiilellä. Nykyajan talvipuutarhat tai kasvihuoneet nojaavat taloon tavallisesti korkeintaan yhdellä seinällään.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisin kasvit talvehtivat kasvihuoneissa suojassa pakkaselta. Keväisin kasvihuoneessa voidaan aloittaa kasvatus kylvämällä kesäkukkia ruukkuihin kesää varten ja esikasvattamalla vihanneksia.[2] Kasvit voidaan istuttaa suoraan maahan, tai ruukkuihin, joita voidaan sijoittaa hyllyille. Taimet istutetaan melko tiheään.[3]

Kasvihuonetta voidaan käyttää myös tilapäisenä oleskelutilana talvisin.[3]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvihuone sijoitetaan usein aurinkoiseen mutta tuulelta suojaiseen paikkaan. Kesällä lehtipuiden luoma varjo estää kasvihuoneen kuumenemisen liiaksi, ja talvella samat puut pudottavat lehtensä eivätkä pimennä auringonvaloa. Jos kasvihuone pystytetään talon seinää vasten, länsiseinusta on usein parempi kuin liian kuuma eteläseinusta.[4]

Rakenne ja sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieni lasinen kasvihuone, jossa tuuletusluukut katolla.
Muovisia kasvihuoneita.

Kasvihuoneelle rakennettu perusta suojaa routimiselta. Perustuksen voi tehdä esimerkiksi betonista ja sorasta.[5]

Kasvihuoneessa on kehikko, joka voi olla alumiinia tai puuta. Puinen kehikko vaatii enemmän huoltoa kuin alumiininen. Kehikkoon kiinnitetään seinät, jotka voivat olla lasia tai polykarbonaattia. Lasi läpäisee valoa paremmin kuin polykarbonaatti. Seinässä on yksi tai useampi ovi. Lasikatossa tai oven yläpuolella voi olla tuuletusluukut. Katolle satava vesi pyritään johtamaan räystääseen ja ränniä pitkin maahan. Tämän vuoksi vapaasti seisovan kasvihuoneen katon kattokulma on usein 25–27 astetta ja seinälle pystytetyn 10–30 astetta. Kasvihuoneen muoto on makuasia. Pyöreä kasvihuone antaa huvimajamaisen vaikutelman.[6]

Kasvihuoneen sisällä voi olla muun muassa tiililattia, työpöytiä, verhot, lämpöpuhallin, kasvivalaisimia, kastelujärjestelmä, viljelykouruja ja viljelyhyllyjä sekä erilaisia välineitä ja tarvikkeita. Kasvihuoneeseen voidaan vetää sähköt ja vedet.[7]

Kauppapuutarhoissa kasvihuoneiden koko on ajan saatossa kasvanut ja automatiikka sekä lämmityksessä, kastelussa että tuuletuksessa lisääntynyt tuotantokustannusten alentamiseksi.[8]

Valo ja lämpö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvihuoneita valaistaan usein syksy- ja talvi-iltaisin, jotta kasvit pystyisivät kasvamaan. Lisävalon tarve riippuu leveysasteista, ja Pohjolassa luonnonvaloa alkaa olla kasveille riittävästi vasta noin maaliskuusta alkaen. Esimerkiksi tomaatintaimet tarvitsevat lisävaloa keväisin, jotta niistä kasvaisi tukevia. Kasvun tehostamisen ohella kasvihuoneita valaistaan myös kasvien kukinnan vauhdittamiseksi. Kasvivalojen lisäksi kasvihuoneissa käytetään työvaloja.[9]

Kasvivalo ripustetaan kasvin valontarpeesta riippuen oikealle korkeudelle. Pienet taimet ja kukkivat kasvit tarvitsevat valoa noin 40 wattia neliömetriä kohti, ja vihannekset 120 wattia neliölle. Kylvöksiä valaistaan noin 14–16 tuntia päivässä, kunnes päivänvaloa on keväällä jo riittävästi. Lasinen kasvihuone päästää päivänvalosta noin 90 prosenttia sisään.[9]

Kasvihuone sijoitetaan usein niin, että puut varjostavat sitä kuumimpina kesäpäivinä, sillä kasvihuone kuumenee helposti liikaa auringon paahteessa. Liikaa lämpöä voi poistaa tuuletusikkunan kautta, ja kasvihuoneeseen voi ripustaa verhot. Lämpöpuhaltimen avulla kasvihuoneen lämmennyt ilma voidaan jakaa tasaisesti koko huoneeseen.[9]

Kesäkaudella kasvihuoneen lämpötilan on oltava vähintään 12 celsiusastetta. Syksystä kevääseen kasvinhuonetta lämmitetään niin, että sisälämpötila pysyy 5 asteessa. Lämmityksen voi toteuttaa esimerkiksi lämpöpuhaltimilla tai maanlämmityskaapeleilla, jotka pitävät myös kasvualustan lämpimänä.[9]

Vuosittainen huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun sato on korjattu, viljelytarvikkeet joko poltetaan tai pestään ja desinfioidaan. Myös seinät pestään. Kasvualusta tulisi vaihtaa joka toinen vuosi.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Åberg Secher, Marie: Kasvihuone. Suomentanut Tiilimäki, Aretta & Koivunen, Taina. Otava, 2006. ISBN 951-1-20603-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Åberg Secher 2006, s. 10.
  2. Åberg Secher 2006, s. 10–11.
  3. a b Ulla Kervinen: Kasvihuone kotipihalle: Millainen, minkä kokoinen ja muut tarvikkeet – nämä asiat haluat tietää ennen kasvihuoneen hankintaa Kotiliesi. 21.4.2011. Viitattu 19.8.2023.
  4. Åberg Secher 2006, s. 24–27.
  5. Åberg Secher 2006, s. 28–31.
  6. Åberg Secher 2006, s. 16–21, 34–39.
  7. Åberg Secher 2006, s. 42–51.
  8. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 218. Otava, 1966.
  9. a b c d Åberg Secher 2006, s. 66–74.
  10. ”Kotikasvihuone”, Kotipuutarhurin pikkujättiläinen, s. 509–520. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-13471-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]