Guglielmo Marconi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guglielmo Marconi
Guglielmo Marconi.jpg
Syntynyt 25. huhtikuuta 1874
Palazzo Marescalchi, Bologna, Italian kuningaskunta
Kuollut 20. heinäkuuta 1937
Rooma, Italian kuningaskunta
Asuinpaikka Flag of Italy (1861-1946).svg Italia
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Kansallisuus Flag of Italy (1861-1946).svg Italialainen
Tutkimusala Sähkötekniikka
Tunnetuimmat työt Radio
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1909)
Franklin-mitali (1918)
Uskonnollinen kanta Kastettiin katolilaisena, mutta sai anglikaanisen kasvatuksen
Allekirjoitus Allekirjoitus

Markiisi Guglielmo Marconi [guʎˈʎeːlmo marˈkoːni] (25. huhtikuuta 187420. heinäkuuta 1937) oli italialainen fyysikko, keksijä ja liikemies, joka keksi langattoman lennättimen eli radion.[1] Radion kehittämisessä oli mukana useita keksijöitä ympäri maailmaa, mutta Marconin 2. heinäkuuta 1897 hyväksyttyä brittipatenttiaImprovements in transmitting electrical impulses and signals and in apparatus there-for” pidetään ensimmäisenä radiopatenttina, minkä takia Marconia pidetään radion keksijänä. Radiolähetyksiä oli kuitenkin kaikki radion ominaisuudet täyttävillä laitteilla lähetetty ennen Marconin patenttia. Tästä syystä radion keksijän titteli on kiistanalainen (katso lisää: Radion historia). Marconi sai yhdessä Karl Ferdinand Braunin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1909 ”ansioista langattoman lennättimen kehittämisessä.”[2]

Myöhemmässä elämässään Marconi puolusti aktiivisesti Italian fasisteja, kuuluen myös itse Italian fasistipuolueeseen.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marconi syntyi hänen isänsä omistamassa palazzo Marescalchissa (nyk. Palazzo Orlandini), Bolognassa, Italian kuningaskunnassa vuonna 1874. Hänen isänsä oli italialainen maanomistaja Giuseppe Marconi ja hänen äitinsä oli irlantilainen Annie Jameson, irlantilaisen viskimerkin Jamesonin perustajan tytär.[4] Giuseppe oli aiemmin vuonna 1855 solminut avioliiton bolognalaisen naisen kanssa. Suhde päättyi kuitenkin vuotta myöhemmin, kun Giuseppen aviopuoliso kuoli synnytettyään Luigi-nimisen pojan. Leskeksi jäänyt Giuseppe muutti poikansa kanssa hänen isänsä luokse tämän ostamalle tilalle Villa Griffonelle, joka sijaitsi 11 kilometriä Bolognasta Pontecchiossa. Giuseppen isä huolehti silkkiperhosten toukkien kasvattamisesta, kun Giuseppe sai tehtäväkseen huolehtia tilan maista. Eräänä päivänä Giuseppe tapasi Bolognassa tulevan vaimonsa, joka oli tullut Italiaan opiskelemaan laulamista kun häntä oli kielletty laulamasta lontoolaisessa oopperatalossa.[4] Ongelmana oli kuitenkin se, että 17 vuotta Annieta vanhempi Giuseppe oli italialainen ja jäänyt leskeksi, joten Jamesonin vanhemmat eivät hyväksyneet suhdetta. He onnistuivat kuitenkin pitämään toisiinsa yhteyden salaisen kirjeenvaihdon kautta ja he avioituivat Ranskassa toukokuussa vuonna 1864, jolloin Annie tuli täysi-ikäiseksi. Vuosi suhteen solmimisen jälkeen syntyi Alfonso Villa Griffonessa ja yhdeksän vuotta myöhemmin Guglielmo Bolognassa.[5][4]

Erään tarinan mukaan Marconin synnyttyä kaikki palatsin tarjoilijat kokoontuivat tuoreen äidin sängyn viereen katsomaan vastasyntynyttä poikaa. Tarinan mukaan eräs tarjoilija ihmetteli kuinka suuret korvat pojalla oli. Annien kerrotaan vastanneen tähän, että poika tulisi pystymään korviensa avulla kuulemaan pienimmänkin äänen ilmassa.[6][7] Mikäli tarina pitää paikkansa, äiti sattui puhumaan osittain myös totta, vaikkei hän tiennytkään mitä hänen poikansa tulisi myöhemmin keksimään.

"Marconi-tyyppinen" langaton lennätin

Marconi aloitti opiskelun julkisessa koulussa Firenzessä vasta alle 12-vuotiaana. Hänen opiskelunsa ei sujunut kovinkaan hyvin, sillä häntä kiusattiin koulussa hänen puhumansa bolognalais-irlantilaisen aksentin vuoksi.[3] Seuraavana vuonna perhe muutti Välimeren rannalla sijaitsevaan Livornoon, jossa Marconi pääsi opiskelemaan teknilliseen kouluun, joka oli enemmän hänen mieleen. Tätä aiemmin hän suunnitteli uraa merivoimissa, mutta epäonnistui Livornon merisotakoulun pääsykokeissa. Livornon teknillisessä instituutissa opiskelu meni Marconilta alle odotusten, eikä Marconi koskaan suorittanut korkeamman asteen koulutusta vaikka hän sai yksityisopetusta fysiikan osalta professori Vincenzo Rosalta. Kiinnostus fysiikkaan ja sähkötekniikkaan oli kuitenkin syttynyt. Nuoruudessaan hän myös oli kiinnostunut tieteellisten välineiden suunnittelemisesta sekä mekaanisten kojeiden purkamisesta ja uudelleen kokoamisesta. Hänen isänsä ei pitänyt poikansa harrastuksista ja halusi poikansa viettävän enemmän aikaa muun kuin "tieteellisen roskan" parissa. Pitääkseen suhteet isäänsä hyvinä Marconi harrasti elektroniikkaa salaisessa paikassa tilan puutarhassa. Marconin ja hänen äitinsä välinen suhde oli läheisempi ja äiti halusi tukea poikaansa harrastuksissansa[6] Vapaa-aikanaan hän harrasti tieteiden ohella myös pianon soittamista ja taimenten kalastamista.[8]

Huonosti menneen kouluopiskelun takia Marconin tulevaisuus fyysikkona tai insinöörinä ei vaikuttanut kovin hyvältä. Tämän vuoksi hänen äitinsä haki apua Bolognan yliopiston fysiikan professori Augusto Righiltä, joka oli erikoistunut sähkömagneettisten aaltojen tutkimiseen. Marconin äiti sai Righin loppujen lopuksi taivuteltua auttamaan Marconia. Yliopistoon opiskelemaan Righi ei Marconia saanut, mutta hän sai pääsyn yliopiston kirjastoon ja sai opetusta Righin laboratoriossa.

Radion kehittäminen alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan velipuolensa Luigin kanssa lomamatkalla Alpeilla Marconi luki Heinrich Hertzin artikkelin, jossa tämä todistaa sähkömagneettisen säteilyn olemassaolon. Marconi ymmärsi, että säteilyn avulla voitaisiin lähettää ja vastaanottaa viestejä langattomasti. Tämä innosti Marconia niin paljon, että hän aloitti isänsä tilalla Villa Griffonessa Bolognassa vuonna 1894 kokeet tekemällään parannetulla versiolla Hertzin rakentamasta koneesta. Ensimmäiset signaalit siirtyivät muutamia metrejä, mutta pian hän pidensi matkan pariin kilometriin. Marconi tarjosi keksintöä Italian hallitukselle, joka ei kiinnostunut. Tämän jälkeen hän demonstroi laitetta Britannian postilaitokselle. 1896 hän oli saanut signaalin havaittua 13 kilometrin päässä.[9]

Oma yritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1897 Marconi perusti Lontoota kotipaikkanaan pitäneen yrityksen The Wireless Telegraph & Signal Company (josta myöhemmin tuli Marconi Wireless Telegraph Company). Yritys avasi radiotehtaan Chelmsfordiin Englantiin seuraavana vuonna, työllistäen 50 ihmistä.

Yhteyskokeilut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannissa valmistettu Marconin yrityksen Marconiphone v. 2 radiovastaanotin vuodelta 1922

Marconi tuli tunnetuksi erityisesti radion kaupallistamisesta. Tähän liittyen hän teki lukuisia lähetyskokeita, joiden tarkoituksena oli osoittaa "langattoman lennättimen" mahdollisuudet kaupallisessa käytössä.

Perhe ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marconi oli naimisissa kaksi kertaa, ja hänellä oli poika ja kolme tytärtä. Hän kuoli Roomassa 20. heinäkuuta 1937.[11] Marconi on haudattu Firenzeen Saint Croce -kirkkoon samaan riviin kuin Galileo Galilei ja Enrico Fermi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reginald Leslie Smith-Rose: Guglielmo Marconi Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  2. The Nobel Prize in Physics 1909 Nobelprize.org - The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  3. a b Roger Bridgman: Guglielmo Marconi: radio star physicsworld.com. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  4. a b c Marconi, Annie MarconiCalling.com. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  5. MARCONI, GIUSEPPE MarconiCalling.com. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  6. a b Guglielmo Marconi Kyrene School. Viitattu 15.3.2008.
  7. Marconi 1903-2003 "Beyond the Horizon" National Park Service. Viitattu 16.3.2008. (englanniksi)
  8. The arrest of Crippen and other achievements BBC. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  9. Chaline, sivu 73
  10. Chaline, s. 75
  11. Biography Nobelprize.org - The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  12. Piazza Santa Croce Florence On Line. Viitattu 24.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]