Gustav Ludwig Hertz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustav Ludwig Hertz
Gustav Ludwig Hertz itäsaksalaisessa postimerkissä
Gustav Ludwig Hertz itäsaksalaisessa postimerkissä
Syntynyt 22. heinäkuuta 1887
Hampuri, Saksa
Kuollut 30. lokakuuta 1975
Berliini, Saksa
Asuinpaikka Saksan lippu Saksa
Kansallisuus Saksan lippu Saksalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Wittenbergin yliopisto
Tutkinnot Humboldt-yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Rubens ja Max Planck
Tunnetuimmat työt Franckin ja Hertzin koe
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1925)

Carl Hellmuth Hertzin isä

Gustav Ludwig Hertz (22. heinäkuuta 188730. lokakuuta 1975) oli saksalainen fyysikko.

Hertz sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1925 yhdessä James Franckin kanssa.[1] Heidän tutkimuksensa käsitteli kaasun läpi kulkevia elektroneja. Franckin ja Hertzin kokeena tunnettu koe tuki Bohrin atomimallia. Mallin mukaan elektronit kiertävät atomin ydintä tietyillä diskreeteillä energioilla eli elektronien radat ovat kvantittuneet.

Gustav oli Heinrich Rudolf Hertzin veljenpoika jä hänen poika oli Carl Hellmuth Hertz.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1925 Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.