Chandrasekhara Raman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chandrasekhara Raman
Sir CV Raman.JPG
Syntynyt 15. marraskuuta 1888
Tiruchirapalli, Intia
Kuollut 21. marraskuuta 1970
Bangalore, Intia
Asuinpaikka Intia
Kansallisuus intialainen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Intian tiedeinstituutti
Indian Association for the Cultivation of Science
Tutkinnot Presidency College
Väitöstyön ohjaaja Ei ohjaajaa
Oppilaat G. N. Ramachandran
Tunnetuimmat työt Ramanin sironta
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1930)
Bharat Ratna
Leninin rauhanpalkinto
Franklin-mitali (1941)

Chandrasekhara Venkata Raman (tamiliksi சந்திரசேகர வெங்கடராமன; 15. marraskuuta 188821. marraskuuta 1970), sir, oli intialainen fyysikko, joka sai vuoden 1930 Nobelin fysiikanpalkinnon valon sirontaa koskevista tutkimuksistaan.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raman syntyi Tamil Nadun osavaltiossa Etelä-Intiassa. Hänen isänsä oli viulunsoittoa harrastanut matematiikan ja fysiikan opettaja, jolla oli monipuolinen kokoelma alan kirjoja.[2] Chandrasekhara Raman opiskeli Madras Collegessa (nykyisin Chennai) ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon 1904. Ylemmän hän suoritti 1907 hyvin arvosanoin.[3]

Raman toimi vuosina 1917-1932 Kalkutan yliopistossa fysiikan professorina, 1933-1948 Intian tiedeinstituutin johtajana ja vuodesta 1948 Bangaloreen perustamansa Raman-tutkimusintituutin johtajana.[3] Hän tutki valon sirontaa eri väliaineissa ja huomasi, että jos läpinäkyvää ainetta valaistaan yhden taajuuden valonsäteellä, osa valoenergiasta siroaa oikealle alkuperäisen valonsäteen kulkusuunnasta ja eri taajuuksilla. Nämä Ramanin taajuksiksi kutsutut taajuudet ovat infrapuna-alueella ja kertovat sirottavan aineen ominaisuuksista.[4]

Raman tutki myös intialaisten perinnesoitinten tablan ja mridangamin värähtelyjä.[2]

Korkeakouluopintojensa loppuvaiheessa Chandrasekhara Raman näki 13-vuotian tytön soittavan perinnesoitinta, ja perinteestä poiketen hän järjestytti avioliiton tämän kanssa.[2] Perheeseen syntyi kaksi poikaa.[5] Hän teki puolisonsa Lokasundar Ammalin kanssa myöhemmin ääniin ja soittimiin liittyviä tieteellisiä kokeita. Heidän kotitalostaan Panchavatista tehtiin myöhemmin museo.[6]

Hänen veljenpoikansa Subrahmanyan Chandrasekhar sai vuonna 1983 Nobelin fysiikanpalkinnon.[7]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raman-spektroskopia perustuu Ramanin löytämän Ramanin sironnan käyttöön. Sillä voidaan tutkia kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia aineita.[8]

Raman osallistui lähes kaikkien aikansa intialaisten tutkimuslaitosten kehitykseen. Hän oli Intian tiedeakatemian perustajajäsen ja perusti tiedelehden Indian Journal of Physics.[4]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raman sai useita palkintoja, ja hänet kutsuttiin 17 yliopiston kunniatohtoriksi. Hän sai vuonna 1941 Franklin-mitalin ja 1957 Leninin rauhanpalkinnon.[5] Raman aateloitiin vuonna 1929.[4] Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1930.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Nobel Prize in Physics 1930 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  2. a b c P. C. Deshmukh: Life and Works of C.V.Raman (pdf) Talk given to IX Standard school-children on 18th January, 2009. 18.1.2009. Department of Physics, IIT-Madras. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  3. a b Biography Nobelprize.org - The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  4. a b c Sir Chandrasekhara Venkata Raman Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  5. a b Raman, Chandrasekhara Venkata Indian Academy of Sciences. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  6. Raman's Effect 2004. The Hindu. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
  7. J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: Subrahmanyan Chandrasekhar Biography The MacTutor History of Mathematics archive. February 2005. Viitattu 9.8.2012. (englanniksi)
  8. Raman Spectroscopy Basics (pdf) Pronceton Instruments. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)