Subrahmanyan Chandrasekhar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Subrahmanyan Chandrasekhar
சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர
Syntynyt 19. lokakuuta 1910
Lahore, Intia
Kuollut 21. elokuuta, 1995
Chicago, Yhdysvallat
Asuinpaikka Flag of Imperial India.svg Intia (1910–1930)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta (1930–1937)
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (1937–1995)
Kansallisuus

Flag of Imperial India.svg Intia (1910–1947)
Intian lippu Intia (1947–1953)

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat (1953–1995)
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Cambridgen yliopisto
Chicagon yliopisto
Tutkinnot Presidency College
Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Ralph Fowler
Tunnetuimmat työt Chandrasekharin raja
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1983) Copley-mitali (1984)

Subrahmanyan Chandrasekhar (tamiliksi சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர்; 19. lokakuuta, 1910 Lahore, Intia (nyk. Pakistan) – 21. elokuuta, 1995, Chicago, Yhdysvallat) oli intialais-amerikkalainen fyysikko, tähtitieteilijä ja matemaatikko. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1983 yhdessä William Alfred Fowlerin kanssa tutkimuksistaan, jotka koskivat tähtien rakennetta ja kehitystä.[1][2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chandrasekhar oli lahjakas monella alalla. Jo nuorena hän hallitsi matematiikan lisäksi esimerkiksi saksan kielen, luki englanninkielistä kirjallisuutta Shakespearesta Thomas Hardyyn, ja kykeni omien sanojensa mukaan lukemaan "helposti 100 sivua tunnissa". Hän lähti opiskelemaan Trinity Collegeen Cambridgeen, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1933.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chandrasekhar työskenteli Chicagon yliopistossa vuodesta 1937 kuolemaansa saakka 1995. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli huippusalaisen ydinaseprojektin parissa muun muassa Enrico Fermin kanssa. Hän sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1953. Hän oli etniseltä taustaltaan tamili.

Chandrasekharin merkittävimpiä yksittäisiä saavutuksia lienee tarkka niin sanotun Chandrasekharin massan (tai rajan) laskeminen. Kyseessä on massa, joka tähdellä on oltava, jotta se kuollessaan – sen sijasta että siitä tulee valkoinen kääpiö – luhistuisi neutronitähdeksi. Massa on suunnilleen 1,44 Auringon massaa. Jos tähti kuitenkin on vielä massiivisempi (3,2 Auringon massaa), se luhistuu todennäköisesti mustaksi aukoksi.[2] Kerrotaan, että Chandrasekhar laski edellä mainitun massan laivamatkallaan Intiasta Englantiin varhain 1930-luvulla.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henry Norris Russell Lectureship (1949)
  • Bruce Medal (1952)
  • Gold Medal of the Royal Astronomical Society (1953)
  • Henry Draper Medal (1971)
  • Nobelin fysiikanpalkinto (1983)
  • Copley Medal of the Royal Society (1984)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Empire of the Stars: Friendship, Obsession and Betrayal in the Quest for Black Holes, Arthur I. Miller, Little Brown, 2005 (englanniksi)
  • The Mathematical Theory of Black Holes, Subramanyan Chandrasekhar, Clarendon, 1998 (englanniksi)
  • Chandra - A Biography of S. Chandrasekhar, Kameshwar C. Wali, University of Chicago Press, 1992 (englanniksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arun Agarwal: Nobel Prize Winners in Physics, s. 245. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436. Google book (limited preview). (englanniksi)
  2. a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos) Muutosten vuosisata 8. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva, s. 259.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]