Wilhelm Wien

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wilhelm Wien
Wien2.jpg
Syntynyt 13. tammikuuta 1864
Fischhausen, Itä-Preussi
Kuollut 30. elokuuta 1928
München, Saksa
Asuinpaikka Saksa
Kansallisuus Saksalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Giessenin yliopisto
Würzburgin yliopisto
Münchenin yliopisto
Tutkinnot Göttingenin yliopisto
Berliinin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Hermann von Helmholtz
Oppilaat Karl Hartmann
Tunnetuimmat työt Mustan kappaleen säteily
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1911)

Wilhelm Carl Werner Otto Fritz Franz Wien (13. tammikuuta 186430. elokuuta 1928) oli saksalainen fyysikko, jolle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto 1911.[1] Hän tutki infrapunasäteilyä, ja määritti niin sanotun mustan kappaleen säteilyä kuvaavan Wienin siirtymälain, joka kertoo millä aallonpituudella minkäkin lämpöinen kappale säteilee tehokkaimmin infrapuna-alueella eli lämpösäteilyä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wien syntyi Preussin Gaffkenissa, joka kuuluu nykyisiin Venäjään. Hän oli maanomistajan poika, jonka olisi voinut olettaa saavan elantonsa suvun tiluksilta. Wien kuitenkin lähti taloudellisen epävarmuuden ja oman kiinnostuksensa takia yliopistouralle. Hän opiskeli Göttingenin ja Berliinin yliopistoissa ja pääsi vuonna 1883 Hermann von Helmholtzin laboratorioon. Wien väitteli tohtoriksi vuonna 1886. Sen jälkeen hän piti taukoa tieteellisellä urallaan ja palasi auttamaan kotitilansa hoidossa, koska hänen isänsä oli sairastunut vakavasti. Hän vietti kuitenkin yhden lukukauden Helmholzin tutkimusryhmässä. Kun isän maat oli myyty, Wien palasi Helmholzin laboratorioon. Helmholz oli tällä välin siirtynyt johtajaksi Valtion fysikaalis-tekniseen tutkimuslaitokseen (Physikalisch-Technische Reichsanstalt), missä Wienkin työskenteli vuoteen 1896 asti.[2]

Wien nimitettiin Giessenin yliopiston professoriksi 1899.[3] Seuraavana vuonna hän siirtyi Würzburgin yliopistoon Wilhelm Röntgenin seuraajaksi. Vuosina 1913–1914 hän oli yliopiston rehtori. Hän seurasi Röntgeniä myös Münchenin yliopiston professoriksi vuonna 1920, ja sielläkin hän toimi rehtorina vuosina 1925–1926.[4]

Wien avioitui vuonna 1898 Luise Mehler of Aix-la-Chapellen kanssa ja he saivat neljä lasta.[2] Heidän ainoa poikansa Karl Wien opiskeli luonnontieteitä, tutki jäätikköjen liikeitä ja harrasti vuorikiipeilyä. Hän sai surmansa jäävyöryssä 1937.[5]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin vuonna 1883 julkaisema laki aallonpituuden muuttumisesta kappaleen lämpötilan mukaan tunnetaan edelleen nimellä Wienin siirtymälaki. Seuraavana vuonna hän julkaisi lämpötilaan ja entropiaan liittyyvän lain, jonka yhteydessä hän määritteli mustaksi kappaleeksi kutsutun ideaaliesineen, joka absorboisi kaiken säteilyn. Myöhemmin todettiin, että Wienin tulos päti vain lyhyille aallonpituuksille, mutta Max Planck saattoi sen pohjalta kehittää yleisemmän säännön kvanttifysiikkaan.[2]

Wien tutki Eugen Goldsteinin löytämiä anodisäteitä. Hän osoitti niiden muistuttavan katodisäteitä mutta olevan postiiivisesti varautuneita ja koostuvan elektronia painavammista hiukkasista. Nykyisin näitä hiukkasia kutsutaan protoneiksi.[6] Wienin tutkimuksissaan käyttämä menetelmä johti 20 vuotta myöhemmin massaspektroskopian keksimiseen.[2]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wien sai fysiikan Nobelin vuonna 1911.[2] Hänet kutsuttiin Berliinin, Göttingenin, Itävallan, Ruotsin, Norjan ja Yhdysvaltojen tiedeakatemioiden jäseneksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1911 Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e Biography (From Nobel Lectures, Physics 1901-1921, Elsevier Publishing Company, Amsterdam, 1967) Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)
  3. Wilhelm Wien Encyclopedia Britannica
  4. Wilhelm Wien Universität Würzburg. Viitattu 5.8.2012.
  5. Karl Wien In Memoriam Himalajan Journal 10. 1938. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
  6. a b J J O'Connor and E F Robertson: Wilhelm Wien School of Mathematics and Statistics University of St Andrews, Scotland. Viitattu 5.8.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]