John Bardeen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Bardeen
Bardeen.jpg
Syntynyt 23. toukokuuta 1908
Madison, Yhdysvallat
Kuollut 30. tammikuuta 1991
Boston, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti University of Illinois at Urbana-Champaign
Bell Labs
Tutkinnot Wisconsinin yliopisto
Princetonin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Eugene Wigner
Tunnetuimmat työt Transistori
BCS-teoria
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1956)
Franklin-mitali (1975)

John Bardeen (23. toukokuuta 190830. tammikuuta 1991) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Hän on ainoa, joka on saanut Nobelin fysiikanpalkinnon kahdesti, ensin transistorista 1956 ja sitten suprajohtavuuden perusteoriasta 1972.[1][2]

Bardeen opiskeli diplomi-insinööriksi Wisconsinin yliopistossa, meni töihin öljy-yhtiöön, kyllästyi työhön ja meni jatkamaan opintojaan Prinecetonin yliopistoon. Siellä hän opiskeli sekä matematiikkaa että fysiikkaa ja väitteli matemaattisesta fysiikasta 1936. Hänen kiinteän olomuodon fysiikkaan liittyvää väitöskirjaansa ohjasi Nobel-palkittu Eugene Paul Wigner.

Sodan jälkeen hän meni töihin Bell Labsiin, jossa julkisti vuonna 1947 yhdessä Walter Brattainin ja William Shockleyn kanssa transistorin. Työ palkittiin Nobelilla 1956.

Bardeen palasi akateemiseen maailmaan 1951 siirtyessään Illinoisin yliopistoon. Hänen ensimmäinen jatko-opiskelijansa oli Nick Holonyak, joka keksi myöhemmin LEDin. Bardeen työskenteli Leon Cooperin ja Robert Schriefferin kanssa tuottaakseen perusselityksen suprajohtavuudesta. Tämä työ, jota kutsutaan heidän nimiensä alkukirjainten mukaan BCS-teoriaksi, toi Nobelin palkinnon 1972.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1956 nobelprize.org. Viitattu 9.7.2012.
  2. The Nobel Prize in Physics 1972 nobelprize.org. Viitattu 9.7.2012.


Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.