Pierre Agostini
| Pierre Agostini | |
|---|---|
_(cropped).jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. heinäkuuta 1941 Tunis, Ranskan Tunisia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Aix-Marseillen yliopisto |
| Instituutti |
CEA Paris-Saclay Ohion osavaltionyliopisto |
| Tutkimusalue | kokeellinen fysiikka |
| Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (2023) |
Pierre Agostini (s. 23. heinäkuuta 1941 Tunis, Ranskan Tunisia[1]) on ranskalainen fyysikko, joka onnistui ensimmäisenä saamaan aikaan attosekuntien (sekunnin triljoonasosa, 10−18 s) kokoluokan valopulsseja. Hänet palkittiin 2023 Anne L’Huillier’n ja Ferenc Krauszin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnolla.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agostini syntyi Ranskan Tunisiassa ja kävi koulunsa Ranskassa. Toisen asteen baccalauréat-tutkintonsa hän suoritti 1959 Ranskan asevoimien Prytanée national militaire -koulussa. Agostini opiskeli Aix-Marseillen yliopistossa. Alemman korkeakoulututikonnon hän suoritti fysiikasta 1961. Maisteriksi hän valmistui 1962 ja tohtoriksi 1968.[2]
Agostini työskenteli valmistutumisensa jälkeen vuoteen 2002 CEA Paris-Saclay -tutkimuslaitoksessa. Tuona aikana hän toimi vierailevana tutkijana Etelä-Kalifornian yliopistossa, AMOLF-tutkimuslaitoksessa ja Brookhavenin kansallislaboratoriossa. Ohion osavaltionyliopiston fysiikan professorin paikan hän sai 2005.[3]
Agostini kehitti vuonna 2001 pulssijunan Anne L’Huillier’n löytämän HHG-ilmiön avulla. Agostini oli ensimmäinen, joka pystyi supistamaan valopulssin pituuden attosekuntien pituuteen. Hänen pulssijunassaan pulssivat olivat 250 attosekunnin kestoisia, ja hänen ryhmänsä onnistui yhdistämään ultralyhyet ultraviolettipulssit infrapunavaloon ja näin luomaan interferenssikuvion, josta he pystyivät laskemaan pulssien pituuden.[4][5][6]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agostini palkittiin 2023 Nobelin fysiikanpalkinnolla Anne L’Huillier’n ja Ferenc Krauszin kanssa. Palkintoperusteluiden mukaan kolmikon tutkimustyö on mahdollistanut attosekuntien pulssien avulla elektronien liikkeen tutkimista.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Contributors. IEEE Journal of Quantum Electronic, 12/1970, 6. vsk, nro 12, s. 808. The Institute of Electrical and Electronics Engineers. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Fabienne Béranger: Prix Nobel de physique 2023 : l'un des lauréats, Pierre Agostini, a obtenu son baccalauréat au Prytanée de La Flèche 3.10.2023. France TV. Viitattu 3.10.2023. (ranskaksi)
- ↑ Pierre Agostini Optica. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Davide Castelvecchi & Katharine Sanderson: Physicists who built ultrafast ‘attosecond’ lasers win Nobel Prize Nature.com. 3.10.2023. Springer Nature Limited. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Hamish Johnston: Pierre Agostini, Ferenc Krausz and Anne L’Huillier win 2023 Nobel Prize for Physics Physics World. 3.10.2023. IOP Publishing. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Tuomas Kangasniemi: ”Tätä maailmaa ei voida nähdä”, sanoi kvanttifysiikan mestari 98 v sitten – Nyt fysiikan Nobel tutkijoille, jotka näkivät sen 0,000000 000000 00025 sekunnissa Tekniikka & Talous. 3.10.2023. Alma Media Oy. Viitattu 3.10.2023.
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2023 NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
