Lev Landau

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lev Davidovitš Landau
Лев Давидович Ландау
Landau.jpg
Syntynyt 22. tammikuuta 1908
Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nyk. Azerbaidžan)
Kuollut 1. huhtikuuta 1968
Moskova, Neuvostoliitto
Asuinpaikka Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Kansallisuus Neuvostoliiton lippu neuvostoliittolainen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Niels Bohrin instituutti
Harkovan polytekninen instituutti
Institute for Physical Problems
Tutkinnot Pietarin yliopisto
Tunnustukset Stalin-palkinto (1949 ja 1953), Sosialistisen työn sankari (1954), Max Planck -mitali (1960), Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1962)[1]
Uskonnollinen kanta ateisti, juutalainen

Lev Davidovitš Landau (ven. Лев Давидович Ландау, 22. tammikuuta 1908, Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta1. huhtikuuta 1968) oli juutalaistaustainen Neuvostoliittossa päätyönsä tehnyt teoreettinen fyysikko. Hän tutki mm. kiinteän olomuodon fysiikkaa, plasmafysiikkaa, ja hiukkasfysiikkaa. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksia ovat mm. diamagnetismin kvanttiteoria, jatkuvien faasimuutosten teoria (ns. Ginzburg-Landau-teoria), ferminesteteoria, supranesteiden teoria. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1962 supranestemäisen heliumin ominaisuuksien tutkimisesta. Hän myös kirjoitti tunnetun kymmenosaisen kirjasarjan "Course of Theoretical Physics" yhdessä oppilaansa Jevgeni Lifshitzin kanssa.[1]

Lev Landau oli vangittuna vuosina 19381939 Stalinin vainoissa. Arvostetun kokeellisen fyysikon Pjotr Kapitsan rohkea vetoomus suoraan Stalinille sai Landaun ennen pitkää vapaaksi.[1]

Landau kuoli 1. huhtikuuta 1968.

Landaun luettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Landau piti luetteloa fyysikoiden nimistä ja jakoi heidät eri ryhmiin heidän saavutustensa perusteella. Hän suoritti jaon numeroilla 0–5 käyttäen logaritmista asteikkoa, jossa 0 on paras mahdollinen. Ryhmään yksi kuuluivat Niels Bohr, Werner Heisenberg ja Erwin Schrödinger, jotka loivat pohjan kvanttifysiikalle. Albert Einsteinin Landau luokitteli numerolla 0,5 ja Isaac Newtonin numerolla 0.[2]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Landau, Lev & Rumer, Juri: Mitä on suhteellisuusteoria. (Tšto takoje teorija otnositelnosti.) Suomentanut Antero Tiusanen. Helsinki: Kansankulttuuri, 1978. ISBN 951-615-166-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The Top-Secret Life of Lev Landau (pdf) 1997. Scientific American. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)
  2. New Einsteins need positive environment, independent spirit (According to Landau's classification, Isaac Newton received the highest rank, 0, followed by Albert Einstein at a rank of 0.5, then by Niels Bohr, Werner Heisenberg, Erwin Schrödinger, Paul Dirac, Satyendra Nath Bose, Eugene Wigner, and a few others at 1, and so on.) (englanniksi)