Philip Anderson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philip Anderson
Andersonphoto.jpg
Syntynyt 13. joulukuuta 1923
Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Bell Labs
Cambridgen yliopisto
Princetonin yliopisto
Tutkinnot Harvardin yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1977)

Philip Anderson (s. 13. joulukuuta 1923 Indianapolis, Indiana) on yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko. Hän on tutkinut muun muassa antiferromagnetismia ja korkeiden lämpötilojen suprajohtavuutta. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon 1977 magneettisten ja epäjärjestäytyneiden aineiden elektronirakenteen teoreettisesta tutkimuksesta yhdessä Nevill Francis Mottin ja John Hasbrouck van Vleckin kanssa.

Anderson syntyi vuonna 1923 Indianapolisin kaupungissa Indianan osavaltiossa. Hän valmistui illinoisilaisesta high schoolista, minkä jälkeen hän suuntasi opiskelemaan Harvardin yliopistoon. Vuosina 1949-1984 eli 35 vuoden ajan hän työskenteli New Jerseyssä sijaitsevassa Bell Labsissa. Työnsä ohessa hän oli Cambridgen yliopiston teoreettisen fysiikan professorina 1967–1975. Jäätyään eläkkeelle Bell Labsista 1984 hän jatkaa professorina Princetonin yliopistossa.

Vuonna 2006 tilastofyysikko José Soler Madridin yliopistosta teki tutkimuksen tietellisissä julkaisuissa olevista viittauksista verraten artikkelissa olevia viittauksia artikkeliin tehtyihin viitauksiin, ja päätteli Andersonin olevan maailman luovin fyysikko.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Belle Dumé: World's most creative physicist revealed 17. elokuuta 2006. Physicsweb. Viitattu 17. helmikuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.