Richard Edward Taylor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Edward Taylor
Syntynyt 2. marraskuuta 1929
Medicine Hat, Kanada
Asuinpaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Stanfordin yliopisto
Tutkinnot Albertan yliopisto
Stanfordin yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1990)

Richard Edward Taylor CC, FRS, FRSC, (s. 2. marraskuuta 1929) on kanadalais-yhdysvaltalainen fyysikko. Hän oli mukana löytämässä kokeellisia todisteita kvarkkien olemassaolosta Stanfordin hiukkaskiihdyttimen avulla. Vuonna 1990 hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Jerome Isaac Friedmanin ja Henry Way Kendallin kanssa saavutuksistaan, jotka koskivat elektronien epäelastisesta sirontaa atomiydinten tutkimuksessa.[1]

Taylor suoritti perustutkintonsa Albertan yliopistossa Kanadan Edmontonissa, ja väitteli Stanfordin yliopistossa, missä hän pääsi työskentelemään Hiukkaskiihdytinkeskukseessa (Stanford Linear Accelerator Center eli SLAC). Vuoden 1971 hän vietti apurahan turvin Euroopassa CERNissä. Vuosina 1982-1986 Taylor oli SLACin tutkimusjohtajana, mutta palasi aktiivisen tutkimustyön pariin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Physics 1990 nobelprize.org. Viitattu 9.7.2012.
  2. Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1990, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1991) nobelprize.com. Viitattu 9.7.2012.
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.