Urheiluvuosi 1999

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1989199019911992199319941995 •   
199619971998 1999 200020012002
   2003200420052006200720082009
Vuodet
1996199719981999200020012002

Urheiluvuosi 1999 käsittelee vuoden 1999 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 30.1.–14.2. Vailissa, Yhdysvalloissa. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Norjan Lasse Kjus sekä Itävallan Hermann Maier ja Alexandra Meissnitzer voittivat kaksi kultaa, ja Kjus saavutti mitalin jokaisessa viidessä lajissa. Miesten supersuurpujottelussa Kjus ja Maier jakoivat kultamitalin samalla ajalla ja Itävallan Hans Knauss sai pronssia hävittyään heille vain yhden sadasosasekunnin, Kalle Palander voitti pujottelun ja hänestä tuli ensimmäinen suomalainen alppihiihdon maailmanmestari. Naisten pujottelun voitti Australian Zali Steggall. Itävalta oli mitalitilaston ykkönen viidellä kullalla, kolmella hopealla ja viidellä pronssilla. Mitaleille ylsi kaikkiaan kahdeksan maata.[1]
  • Maailmancupkaudella 1998–1999 miesten kokonaiskilpailun voitti Norjan Lasse Kjus 23 pisteen erolla maanmieheensä Kjetil André Aamodtiin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Itävallan Alexandra Meissnitzer.[2]

Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 6.–14.2. Kontiolahdella, Suomessa. Kovan pakkasen vuoksi osa lajeista jouduttiin perumaan ja siirtämään kilpailtavaksi myöhemmin Oslon Holmenkollenilla. Sekä miehet että naiset pääsivät kilpailemaan sprintissä, takaa-ajossa ja viestissä. Saksalaiset voittivat neljä kultamitalia.[5]
  • Maailmanmestaruuskilpailut jatkuivat 11.–13.3. Oslossa, Norjassa. Saksan Sven Fischer voitti miesten puolella sekä yhteislähdön että normaalimatkan kilpailun ja naisten matkoilla samaan ylsi Ukrainan Olena Zubrilova, joka oli Kontiolahdella voittanut myös takaa-ajokilpailun.[6]
  • Maailmancupissa 1998–1999 miesten kokonaiskilpailun voitti Saksan Sven Fischer ja naisten kokonaiskilpailun Ruotsin Magdalena Forsberg.[7]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 4.–11.4. Saint Johnissa, Kanadassa. Miesten loppuottelussa Skotlanti voitti Kanadan 6–5. Pronssia sai Sveitsi. Naisten loppuottelussa Ruotsi voitti Yhdysvallat 8–5, ja pronssia otti Tanska.[12]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–12.12. Chamonix'ssa, Ranskassa. Miesten loppuottelussa Skotlanti voitti Tanskan 6–5. Suomi sijoittui pronssille. Naisten loppuottelussa Norja voitti Ruotsin 5–4, ja pronssia sai Sveitsi.[12]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa britti Lennox Lewis ja Yhdysvaltain Evander Holyfield ottelivat 13.3. New Yorkissa ratkaisemattoman ottelun, joten Lewis säilyi WBC-liiton sekä Holyfield WBA- ja IBF-liittojen maailmanmestarina.[40] Uusintaottelussa 13.11. Las Vegasissa Lewis voitti Holyfieldin tuomariäänin 3–0 ja nousi WBA-, WBC- ja IBF-liittojen maailmanmestariksi.[41]
  • Amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut 20.–27.8. Houstonissa, Yhdysvalloissa. Kilpailut käytiin 12 painoluokassa 48-kiloisista yli 91 kilon luokkaan. Yhdysvallat oli menestynein maa neljällä mestaruudella, ja kaikkiaan mitaleille ylsi 20 maata. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Turkin Sinan Şamil Sam.[42]

Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 21.–28.11. Ateenassa, Kreikassa. Miehet kilpailivat kahdeksassa ja naiset seitsemässä painoluokassa. Kiina voitti viisi kultamitalia, joista neljä naisten sarjoissa. Yhteistuloksen maailmanennätyksen nostivat miesten 56 kilogramman sarjassa Turkin Halil Mutlu (302,5 kg), 69 kilogramman sarjassa Bulgarian Galabin Bojevski (357,5 kg), naisten 58 kilogramman sarjassa Kiinan Chen Yanqing (235,0 kg), 63 kilogramman sarjassa Taiwanin Chen Yui-lien (240,0 kg) sekä yli 75 kilogramman sarjassa Kiinan Ding Meiyuan (285,0 kg).[45]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Naisten maailmanmestaruuskilpailut 9.–15.5. Borlängessä, Ruotsissa. Suomi voitti loppuottelussa Sveitsin 3–1 ja voitti ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuden. Suomelle välierissä hävinnyt Ruotsi voitti pronssiottelussa Norjan 5–1.[56]

Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Triathlon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 1.–4.4. Hongkongissa, Kiinassa. Mitalitilaston kärjessä olivat Australia, joka voitti yhdeksän kultamitalia miesten lajeista, sekä Japani, joka sai kuusi kultamitalia naisten lajeista. Mitaleille ylsi kaikkiaan 21 maata. Japanin Masami Tanaka voitti neljä kultamitalia ja hänen lisäkseen kolmeen henkilökohtaiseen mestaruuteen ylsivät Yhdysvaltain Jenny Thompson ja Slovakian Martina Moravcová. Maailmanennätyksen tekivät Australian Ian Thorpe miesten 200 metrin vapaauinnissa (1.43,28), Australian Grant Hackett miesten 400 metrin vapaauinnissa (3.35,01), Masami Tanaka naisten 200 metrin rintauinnissa (2.20,22), Australia miesten 4 × 100 metrin sekauinnissa (3.29,88), Ruotsi naisten 4 × 200 metrin vapaauinnissa (7.51,70) sekä Japani naisten 4 × 100 metrin sekauinnissa (3.57,62).[67]
  • Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 23.7.–1.8. Istanbulissa, Turkissa. Saksa oli kisojen menestynein maa 12 kultamitalilla. Kaikkiaan mitaleille ylsi 20 maata. Alankomaiden Pieter van den Hoogenband voitti kuusi kultamitalia, joista neljä henkilökohtaisilta matkoilta. Maailmanennätystä paransivat Saksan Sandra Völker 50 metrin selkäuinnissa (28,71) ja Ruotsin Anna-Karin Kammerling 50 metrin perhosuinnissa (26,29).[68]
  • Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–12.12. Lissabonissa, Portugalissa. Ruotsi oli kisojen menestynein maa kymmenellä kultamitalilla. Ruotsalaiset Lars Frölander ja Therese Alshammar sekä Ukrainan Jana Klotškova voittivat neljä kultamitalia.[69]

Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Tulos Urheilija Pvm Paikka Huomioita Lähde
Miesten 100 metrin juoksu 9,79 Maurice Greene (USA) 16.6. Ateena [75]
Miesten 400 metrin juoksu 43,18 Michael Johnson (USA) 26.8. Sevilla [76]
Miesten 1 000 metrin juoksu 2.11,96 Noah Ngeny (KEN) 5.9. Rieti [77]
Mailin juoksu 3.43,13 Hicham el-Guerrouj (MAR) 7.7. Rooma [78]
Miesten 2 000 metrin juoksu 4.44,79 Hicham el-Guerrouj (MAR) 7.9. Berliini [79]
Miesten maraton 2.05.42 Khalid Khannouchi (MAR) 24.10. Chicago Epävirallinen [80]
Miesten kymmenottelu 8994 Tomáš Dvořák (CZE) 3.–4.7. Praha [81]
Naisten maraton 2.20.43 Tegla Loroupe (KEN) 26.9. Berliini Epävirallinen [82]
Naisten seiväshyppy 460 Emma George (AUS) 20.2. Sydney [83]
460 Stacy Dragila (USA) 21.8. Sevilla Sivuaminen [84]
Naisten moukarinheitto 75,97 Mihaela Melinte (ROM) 13.5. Clermont-Ferrand [85]
76,07 Mihaela Melinte (ROM) 29.8. Rüdlingen [86]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21. Kustannus-Notariaatti Oy, 2000. ISBN 952-5106-12-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen 1999, s. 166, 170–171
  2. Siukonen 2000, s. 283
  3. Siukonen 2000, s. 285
  4. Siukonen 2000, s. 286
  5. Siukonen 2000, s. 192–193, 285
  6. Siukonen 2000, s. 201, 285
  7. Siukonen 2000, s. 286
  8. Siukonen 2000, s. 250, 312
  9. Siukonen 2000, s. 226–227, 249, 312
  10. Siukonen 2000, s. 249
  11. Siukonen 2000, s. 288
  12. a b Siukonen 2000, s. 289
  13. Siukonen 2000, s. 206, 289
  14. Siukonen 2000, s. 221, 289
  15. Siukonen 2000, s. 228, 289
  16. Siukonen 2000, s. 235, 289
  17. Siukonen 2000, s. 290
  18. Siukonen 2000, s. 294
  19. Siukonen 2000, s. 214, 294
  20. Siukonen 2000, s. 215, 294
  21. Siukonen 2000, s. 293
  22. Siukonen 2000, s. 213, 297–298
  23. Siukonen 2000, s. 298
  24. Siukonen 2000, s. 221, 298
  25. Siukonen 2000, s. 192, 302
  26. Siukonen 2000, s. 304
  27. Siukonen 2000, s. 218
  28. 1999 European Championship for Women FIBA Archive. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  29. Siukonen 2000, s. 305
  30. Siukonen 2000, s. 222, 305
  31. Siukonen 2000, s. 307
  32. A - Indoor/en salle/Halle - 1999 - NOR / DEN (pdf) International Handball Federation. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  33. Siukonen 2000, s. 241
  34. 1998/1999 Senior European Championships The European Volleyball Confederation (CEV). Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  35. 1998/1999 Senior European Championships The European Volleyball Confederation (CEV). Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  36. Siukonen 2000, s. 310
  37. a b c d Siukonen 2000, s. 314
  38. Siukonen 2000, s. 313
  39. Siukonen 2000, s. 313–314
  40. Siukonen 2000, s. 202
  41. Siukonen 2000, s. 252
  42. Siukonen 2000, s. 316
  43. World Championship, Female wrestling Seniors, 1999-09-10 Boden, Hildursborg (SWE) Bikila ja Foeldeak. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
  44. a b Siukonen 2000, s. 317
  45. Siukonen 2000, s. 318
  46. Siukonen 2000, s. 192, 320–321
  47. Siukonen 2000, s. 196, 320–321
  48. Siukonen 2000, s. 201, 321
  49. Siukonen 1999, s. 180–184
  50. Siukonen 1999, s. 212
  51. Siukonen 2000, s. 217–218, 323
  52. a b c Siukonen 2000, s. 323
  53. Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 34, s. 23. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2.
  54. Siukonen 2000, s. 226, 323
  55. a b Siukonen 2000, s. 322
  56. Siukonen 2000, s. 212–213, 326
  57. Siukonen 2000, s. 327
  58. Siukonen 2000, s. 232, 329
  59. Siukonen 2000, s. 329–330
  60. Siukonen 2000, s. 329
  61. a b Siukonen 2000, s. 330
  62. Siukonen 2000, s. 190, 331
  63. Siukonen 2000, s. 218, 331
  64. Siukonen 2000, s. 223–224, 332
  65. Siukonen 2000, s. 241, 332
  66. Siukonen 2000, s. 332
  67. Siukonen 2000, s. 333–334
  68. Siukonen 2000, s. 334–335
  69. Siukonen 2000, s. 258–259, 334
  70. Siukonen 2000, s. 340–341
  71. Siukonen 2000, s. 40–44
  72. Siukonen 2000, s. 342
  73. Siukonen 2000, s. 342–343
  74. Siukonen 2000, s. 343
  75. Siukonen 2000, s. 220
  76. Siukonen 2000, s. 236
  77. Siukonen 2000, s. 239
  78. Siukonen 2000, s. 225
  79. Siukonen 2000, s. 241
  80. Siukonen 2000, s. 248
  81. Siukonen 2000, s. 223
  82. Siukonen 2000, s. 244
  83. Siukonen 2000, s. 196
  84. Siukonen 2000, s. 235
  85. Siukonen 2000, s. 212
  86. Siukonen 2000, s. 238