Tämä on lupaava artikkeli.

Andre Agassi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Andre Agassi
Andre Agassi vuonna 2005
Andre Agassi vuonna 2005
Henkilötiedot
Syntynyt
Las Vegas
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Tennispelaaja
Pituus 180 cm
Paino 80 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 1986–2006
Palkintorahat 31 152 975 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (10.4.1995)
Turnausvoittoja 60
Voitot/tappiot 870–274
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (1995, 2000, 2001, 2003)
Ranskan avoimet voitto (1999)
Wimbledon voitto (1992)
Yhdysvaltain avoimet voitto (1994, 1999)
Nelinpeli
Turnausvoittoja 1
Voitot/tappiot 40–42
Aiheesta muualla
ITF
ATP
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Atlanta 1996 kaksinpeli

Andre Kirk Agassi (s. 29. huhtikuuta 1970 Las Vegas, Nevada)[1] on yhdysvaltalainen entinen tennispelaaja ja maailmanlistan ykkönen. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista tenniksen pelaajista ja hänet tunnetaan yhtenä lajin parhaista syötönpalauttajista.[2] Hän voitti ensimmäisen Grand Slam -turnauksensa vuonna 1992 Wimbledonissa. Koko uransa aikana Agassi voitti kahdeksan Grand Slam -turnausta ja miesten kaksinpelin olympiakultaa vuonna 1996 Atlantan olympialaisissa.

Agassi valittiin heinäkuussa 2011 lajin kunniagalleriaan, Tennis Hall of Fameen.[3]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassin isä on Emmanuel ”Mike” Agassi (oikealta nimeltään Aghassian), joka oli armenialainen ja kotoisin Iranista. Hänen isänsä edusti Irania vuosien 1948 ja 1952 olympialaisissa nyrkkeilyssä. Yhdysvaltoihin muuttanut ja tenniksestä kiinnostunut isä rakensi takapihalleen täysikokoisen tenniskentän ja syöttökoneen, joka ampui palloja normaalia nopeammin. Nuorimmasta pojastaan Andresta hän halusi tehdä tennisammattilaisen. Koulutus sai kummallisiakin piirteitä: isä teippasi kaksivuotiaan poikansa käteen tennismailan ja kiinnitti tennispallon hänen sänkynsä päälle.[1]

Jo kolmevuotiaana nuorta Agassia pidettiin lupauksena. Kymmenvuotiaana hän voitti otteluissa monia tulevia tennistähtiä, kuten Pete Samprasin ja Michael Changin. Agassi pääsi 13-vuotiaana opiskelemaan Nick Bollettierin tennisakatemiaan. Bollettieri toimi hänen valmentajanaan seuraavat yhdeksän vuotta.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku ja läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi aloitti ammattilaisuransa jo 16-vuotiaana 1987. Hän nousi nopeasti lajin huipulle ja sijoittui ATP-listalla kolmanneksi jo seuraavana vuonna.[1][4] Agassi ei osallistunut Wimbledonin tennisturnaukseen uransa alkuvuosina 1988–1990, koska hän ei pitänyt nurmikkoalustasta eikä halunnut pukeutua turnauksen sääntöjen vaatimaan kokovalkoiseen pukuun.[1][4] Hän jättäytyi pois myös olympialaisista 1988 ja 1992.[5]

Agassi voitti ensimmäisen turnauksensa, brasilialaisen Itaparican, jo vuonna 1987. Vuonna 1988 hän oli mukana voittamassa Davis Cupia yhtenä nuorimmista Yhdysvaltain joukkueen jäsenistä ja voitti kaikki vastustajansa kaksinpelissä massakentällä. Hän otti sen lisäksi kuusi muuta turnausvoittoa seitsemästä mahdollisesta. Vuonna 1989 hän voitti yhden turnauksen.[5] Pahan pojan imago ja omaperäinen, rocktähteä muistuttava tyyli[2] tekivät hänestä tunnetun, vaikkei hän ollut voittanut yhtään Grand Slam -turnausta.[4] Hänen esiintymisellään oli suuri vaikutus lajin näkyvyyteen, vaikka ensimmäinen suuri voitto tuli vasta 1992.[5]

Ikuisesta häviäjästä Wimbledon-voittoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi selviytyi ensimmäistä kertaa Grand Slam -finaaliin vuonna 1990 Ranskan avoimissa mutta hävisi.[2] Vuoden lopussa Yhdysvaltain avoimissa tarjoutui toinen mahdollisuus voittoon, mutta Agassi hävisi finaalissa Pete Samprasille. Vuoden merkittävin saavutus oli toinen Davis Cup -voitto Yhdysvaltain joukkueessa.[5]

Agassi ilmoittautui vuonna 1992 Wimbledonin turnaukseen viime hetkillä, ja siitä tuli hänen ensimmäinen suuri voittonsa ja läpimurtonsa.[4] Hän lähti turnaukseen 12. sijoitettuna, mutta nousi finaaliin asti, jossa kohtasi ”maailman parhaaksi syöttäjäksi” kutsutun Goran Ivaniševicin. Agassia pidettiin tuolloin maailman parhaana syötönpalauttajana. Kaikkien yllätykseksi ”ikuiseksi häviäjäksikin” kutsuttu Agassi voitti ottelun ja sai ensimmäisen Grand Slam -voittonsa.[2] Samana vuonna Agassi voitti myös kolmannen Davis Cupinsa.[5]

Uran huippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1993 meni kehnosti, ja Agassin ja hänen pitkäaikaisen valmentajansa Nick Bollettierin tiet erosivat. Yhdeksän vuotta Agassin valmentajana toiminut Bollettieri erosi tehtävästään vapaaehtoisesti ja on myöhemmin kuvaillut päätöstään ”uransa suurimmaksi virhearvioinniksi”.[1] Uudeksi valmentajakseen Agassi palkkasi Brad Gilbertin, jonka valmennuksessa Agassi nousi vuonna 1994 1930-luvun jälkeen ensimmäiseksi sijoittamattomaksi pelaajaksi, joka on onnistunut voittamaan Yhdysvaltain avoimet.[4]

Agassi voitti vuonna 1995 Australian avoimet ja nousi ensimmäistä kertaa urallaan tenniksen ATP-listan ensimmäiselle sijalle.[4] Hän voitti finaalissa entisen maailmanlistan ykkösen Pete Samprasin, jonka kanssa Agassi kilpaili ensimmäisestä sijasta koko loppuvuoden. Vuosi 1995 oli hänen uransa paras, sillä Agassi voitti kauden aikana 82 ottelua ja hävisi vain 9.[5]

Pete Sampras katkaisi Agassin neljän turnauksen ja 26 ottelun mittaisen voittoputken Yhdysvaltain avoimien finaalissa ja nousi ATP-listalla takaisin ykkössijalle.[5]

Pohjakosketus ja uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi ei vuonna 1996 voittanut yhtään Grand Slam -turnausta mutta voitti kultaa Atlantan olympialaisten miesten kaksinpelistä. Vuosi 1997 jatkui yhä huonommin, sillä huonojen ottelujen ja loukkaantumisten takia Agassi putosi ATP-listalla 141. sijalle.[4] Agassi on myöhemmin tunnustanut alkaneensa tuolloin käyttää metamfetamiinia.[6] Hän myös kärähti doping-testissä mutta sälytti syyllisyyden tapauksesta avustajalleen, jolloin hänet armahdettiin. Agassi myönsi huumeiden käytön omaelämäkerrassaan vasta uransa loputtua.[7]

Avioeronsa jälkeen 1999 Agassi aloitti kovan harjoittelun noustakseen takaisin huipulle. Hänestä tuli saman vuoden kesäkuussa viides pelaaja, joka on voittanut kaikki Grand Slam -turnaukset vähintään kerran. Voitettuaan Yhdysvaltain avoimet hän nousi vuoden lopulla ATP-listan ykköseksi, ja hän oli siten suurimman harppauksen yhden vuoden aikana tehnyt tennisammattilainen nykyisen ATP-listauksen aikana.[4][7]

Vuosina 2000–2001 Agassi voitti Australian avoimet kahdesti. Vuoden 2002 Yhdysvaltain avointen finaalissa hän kohtasi tunnetuimman vastustajansa Pete Samprasin viimeistä kertaa. Agassi hävisi ottelun, mutta sijoittui vuoden lopussa ATP-listan kakkoseksi. Hänestä tuli samalla kaikkien aikojen vanhin pelaaja, joka on onnistunut siinä. Vuonna 2003 Agassi voitti kahdeksannen Grand Slam -turnauksensa voitettuaan Australian avoimet kolmannen kerran peräkkäin. Hän voitti myös kuudetta kertaa Miami Masters -turnauksen ja rikkoi vaimonsa Steffi Grafin viiden voiton ennätyksen. Vuonna 2004 Agassi voitti Cincinnati Masters -turnauksen.[4]

Uran lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi selviytyi vuonna 2005 Shanghaissa järjestetyn Masters Cup -turnauksen karsinnoista mutta vetäytyi kilpailusta nivelsiteen revettyä. Loukkaantumisen takia hän joutui jättämään väliin monia turnauksia, ja toivuttuaan hän ilmoitti 24. kesäkuuta 2006 lopettavansa uransa saman vuoden Yhdysvaltain avointen jälkeen.[4] Agassin yli 20 vuotta kestänyt ura päättyi 3. syyskuuta 2006, kun hän hävisi kolmannella kierroksella saksalaiselle Benjamin Beckerille nelieräisessä ottelussa.[8]

Agassi voitti uransa aikana 60 turnausta ja 870 ottelua. Hän hävisi 274 ottelua. Uransa aikana Agassi ansaitsi palkintorahoina 31 152 975 dollaria.[5]

Kirjailija ja tenniksenharrastaja David Foster Wallace analysoi Agassin pelityyliä kirjassaan Tennisesseet. Hänen mukaansa Agassilta puuttuu hienovaraisuus. Hän on loistava pelaaja, mutta liikkeet muistuttavat lähinnä heavy metal -muusikkoa. Agassin näkökyky on ylivoimainen, hän näkee "maagisesti", ja sen ansiosta hän pystyy lyömään pompusta melkein joka kerta.[9]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sports Illustrated sijoitti Agassin seitsemänneksi listallaan maailman parhaista tennispelaajista.[10] Agassia pidetään yhtenä parhaista syötönpalauttajista tenniksen historiassa.[2] Hän on yksi seitsemästä pelaajasta, joka on voittanut jokaisen Grand Slam -turnauksen vähintään kerran, minkä lisäksi Agassi ja Rafael Nadal ovat ainoat miespelaajat, jotka ovat pystyneet tenniksen avoimena aikakautena uransa aikana voittamaan kaikki neljä Grand Slam -turnausta sekä olympiakultaa.[11] Agassi on International Tennis Federationin maailmanmestari vuodelta 1999.

Kaksinpelivoitot Grand Slam -turnauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
1992 Wimbledon Kroatia Goran Ivanišević 6–7, 6–4, 6–4, 1–6, 6–4
1994 Yhdysvaltain avoimet Saksa Michael Stich 6–1, 7–6, 7–5
1995 Australian avoimet Yhdysvallat Pete Sampras 4–6, 6–1, 7–6, 6–4
1999 Ranskan avoimet Ukraina Andrei Medvedev 1–6, 2–6, 6–4, 6–3, 6–4
1999 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvallat Todd Martin 6–4, 6–7, 6–7, 6–3, 6–2
2000 Australian avoimet Venäjä Jevgeni Kafelnikov 3–6, 6–3, 6–2, 6–4
2001 Australian avoimet Ranska Arnaud Clément 6–4, 6–2, 6–2
2003 Australian avoimet Saksa Rainer Schüttler 6–2, 6–2, 6–1

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi oli vuosina 1997–1999 naimisissa näyttelijä Brooke Shieldsin kanssa. Vuodesta 2001 hän on ollut naimisissa tennispelaaja Steffi Grafin kanssa.[4] Heillä on kaksi lasta, poika ja tytär.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f On top of his game People. 2001. CNN. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Andre Agassi - Goran Ivaniševic 1992 Yle.fi. Viitattu 30.3.2011.
  3. Andre Agassi nostettiin suurten joukkoon Yle Urheilu. Viitattu 10.7.2011.
  4. a b c d e f g h i j k Andre Agassi Biography The Biography Channel. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i Andre Agassin ATP-profiili: Career Highlights-osio ATP:n verkkosivut. ATP. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  6. Agassi tunnustaa käyttäneensä huumeita uransa aikana iltalehti.fi 28.10.2009
  7. a b Agassi says he used crystal meth in '97
  8. Legend Agassi makes tearful exit BBC. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  9. David Foster Wallace, Tennisesseet, s. 70 alaviite, 74, 75. Suom. Tero Valkonen. Helsinki: Siltala 2021 ISBN 978-952-234-914-9 (Varsinaisesti Michael Joycea käsittelevä kirjoitus ilmestyi alun perin 1996 Esquiressa.)
  10. Deitsch, Ivan: Top 10 Men's Tennis Players of All Time Sports Illustrated. Arkistoitu 18.9.2010. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  11. Nadal ylsi Kultaiseen Slamiin US Open -voitolla Helsingin Sanomat, HS.fi, 14.9.2010, 31.3.2011

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agassi Andre: Andre Agassi. Suomentanut Tuomisto Pekka. Otava, 2016. ISBN 9789511307785.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andre Agassi.