Andy Murray

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee skotlantilaista tennispelaajaa. Andy Murray on myös jääkiekkovalmentaja.
Andy Murray
Andy Murray vuoden 2011 Japan Open -turnauksessa.
Maa Iso-Britannia
Asuinpaikka Lontoo, Englanti
Syntymäaika 15. toukokuuta 1987 (ikä 26)
Pituus 190 cm
Paino 84 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 2005–
Kaksinpeli
Paras sijoitus 2. (17.8.2009)
Turnausvoittoja 28
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet loppuottelu (2010, 2011, 2013)
Ranskan avoimet välierät (2011)
Wimbledon voitto (2013)
Yhdysvaltain avoimet voitto (2012)
Mitalit
Maa: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 Kaksinpeli
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012 Sekanelinpeli

Andrew ”Andy” Murray (s. 15. toukokuuta 1987 Dunblane, Skotlanti, Iso-Britannia) on skotlantilainen tennispelaaja ja olympiavoittaja.[1][2] Murray aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005. Parhaimmillaan hän on ollut ATP-listalla sijalla kaksi, ensimmäisen kerran elokuussa 2009. Hän on pituudeltaan 190 cm ja painaa 84 kg. Oikeakätinen Murray on voittanut urallaan 28 ATP-turnausta kaksinpelissä ja kaksi nelinpelissä. Hän on pelannut kuusi kertaa Grand Slam -turnauksen loppuottelussa, ja saavutti ensimmäisen voittonsa Yhdysvaltain avoimissa 2012. Olympiakullan Murray sai Lontoossa 2012. Tuolloin finaalissa kaatui Roger Federer suoraan kolmessa erässä.[3][2]

Tennisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murray syntyi 15. toukokuuta 1987 vanhemmilleen, Judylle ja Williamille. Hänellä on isoveli, Jamie Murray, joka on paremmin nelinpeleissä menestynyt tennispelaaja.[4] Murrayn vanhemmat erosivat hänen ollessaan 9-vuotias.[5]

Kahdeksanvuotiaana Andy Murray säilyi hengissä Dunblanen verilöylystä, jossa kouluun kohdistuneessa iskussa kuoli itsemurhan tehneen Thomas Hamiltonin lisäksi kuusitoista lasta ja opettaja ammuskelun seurauksena. Murray jä hänen vanhempi veljensä Jamie onnistuivat piiloutumaan rehtorin pöydän alle ja säilyivät siten joukkosurmasta hengissä.[6]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murray aloitti tenniksenpeluun 3-vuotiaana.[3] 15-vuotiaana Murray muutti Barcelonaan, Espanjaan, jossa hän opiskeli kansainvälisessä koulussa ja harjoitteli Emilio Sánchezin Sánchez-Casal-akatemiassa.[7][8]

Vuonna 1999 Murray voitti alle 12-vuotiaiden Orange Bowl -turnauksen. Vuonna 2002 Murray aloitti junioriuransa, voittaen kaksi turnausta kyseisenä vuonna.[9] Vuonna 2004 Murray voitti Yhdysvaltain avointen poikien kaksinpelin voittamalla loppuottelussa Serhi Stah’ovskyin. Nelinpelissä hän pääsi välieriin veljensä kanssa. Seuraavana vuonna Ranskan avoimissa hän pääsi kaksinpelissä välieriin.[3] Junioreiden maailmanlistalla Murray oli parhaimmillaan toisena tammikuussa 2004.[10]

2005–2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andy Murray Yhdysvaltain avoimissa vuonna 2008.

Maaliskuussa 2005 Murraysta tuli 17-vuotiaana nuorin Davis Cupissa pelannut britti.[11] Huhtikuussa hän teki debyyttinsä ATP-tason turnauksessa Barcelona Openissa, johon hän pääsi mukaan villillä kortilla. Hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Jan Hernychille.[12] Ensimmäisen ATP-tason voittonsa Murray saavutti kesäkuussa pelaamassaan Queen's Clubin tennisturnauksessa, jossa hän voitti ensimmäisellä kierroksella Santiago Venturan.[13] Toisella kierroksella hän voitti maailmanlistan sijalla 30 olleen Taylor Dentin. Kolmannella kierroksella hän hävisi tiukan taistelun Thomas Johanssonia vastaan.[14][9] Murray osallistui miesten Grand Slam -turnaukseen ensimmäisen kerran Wimbledonissa, jossa hän voitti toisella kierroksella 14:nneksi sijoitetun Radek Štěpánekin, mutta hävisi kolmannen kierroksen ottelussaan 18:nneksi sijoitetulle David Nalbandianille.

Vuoden 2006 Wimbledonissa Murray voitti kolmannella kierroksella turnauksessa kolmanneksi sijoitetun Andy Roddickin suoraan kolmessa erässä, mutta hävisi seuraavassa ottelussaan 18:nneksi sijoitetulle Marcos Baghdatisille. Vuosina 2006 ja 2007 Murray voitti San Josén turnauksen ja jälkimmäisenä vuonna myös Pietarin turnauksen. Vuoden 2007 Wimbledon-turnaus jäi loukkaantumisen takia väliin.

2008–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Murray voitti tammikuussa Dohan turnauksen ja helmikuussa Marseillen turnauksen. Wimbledonissa hän selviytyi puolivälieriin voitettuaan kokeneet vastustajansa Fabrice Santoron, Xavier Malissen ja Tommy Haasin sekä neljännellä kierroksella Richard Gasquet'n eräluvuin 5–7, 3–6, 7–6(3), 6–2, 6–4. Puolivälierässään Murray hävisi toiseksi sijoitetulle Rafael Nadalille eräluvuin 3–6, 2–6, 4–6. Elokuussa hän voitti Masters-sarjan turnauksen Cincinnatissa. Yhdysvaltain avoimissa Murray selviytyi ensi kertaa urallaan Grand Slam -turnauksen loppuotteluun. Hän voitti välierissä turnauksen ykköseksi sijoitetun Rafael Nadalin eräluvuin 6–2, 7–6(5), 4–6, 6–4. Loppuottelussa hän hävisi Roger Federerille lukemin 2–6, 5–7, 2–6. Turnauksen jälkeisellä rankinglistalla hän nousi ensi kertaa urallaan neljänneksi. Lokakuussa Murray voitti Masters-turnauksen Madridissa ja Pietarin turnauksen. Madridin turnauksen välierissä hän voitti jo kolmannen kerran urallaan Roger Federerin, maailman entisen ykköspelaajan. Neljännen kerran Federer kaatui marraskuussa 2008 Masters Cupissa Shanghaissa.

Murray saavutti viidennen voittonsa Federeristä tammikuussa 2009 Dohan turnauksessa, jonka loppuottelussa Murray voitti Andy Roddickin eräluvuin 6–4, 6–2. Helmikuussa 2009 hän voitti Rotterdamin turnauksen loppuottelussa jalkavaivaisen Rafael Nadalin eräluvuin 6–3, 4–6, 6–0. Maaliskuussa hän otti Indian Wellsin Masters-turnauksen välierissä kuudennen voittonsa Roger Federeristä, mutta hävisi loppuottelussa Rafael Nadalille. Kaksi viikkoa myöhemmin Murray voitti Miamin turnauksen loppuottelussa Novak Đokovićin eräluvuin 6–2, 7–5 ja saavutti näin uransa 11:nnen ATP-turnausvoittonsa. Murray selvisi Ranskan avoimissa puolivälieriin, mutta hävisi chileläiselle Fernando Gonzálezille. Kesäkuussa 2009 Murray voitti Queen's Clubin ruohokenttäturnauksen ensimmäisenä brittinä 71 vuoteen; loppuottelussa hän kukisti James Blaken erin 7–5, 6–4[15]. Wimbledonissa Murray pääsi välieriin saakka, mutta hävisi sitten Andy Roddickille luvuin 4–6, 6–4, 6–7(7), 6–7(5). Elokuussa Murray voitti Montréalin turnauksen loppuottelussa Juan Martín del Potron lukemin 6–7(4), 7–6(3), 6–1 ja marraskuussa Valencian turnauksen loppuottelussa Mihail Južnyin luvuin 6–3, 6–2.

2010–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian avoimissa 2010 Murray selvisi aina finaaliin asti pudotettuaan muun muassa hallitsevan mestarin, espanjalaisen Rafael Nadalin puolivälierissä ja kroatialaisen yllättäjän Marin Čilićin välierissä. Murray kuitenkin hävisi finaalissa maailmanlistan ykköselle sveitsiläiselle Roger Federerille. Ranskan avointen neljännellä kierroksella Murray hävisi Tomáš Berdychille ja Wimbledonin välierässä Rafael Nadalille. Elokuussa 2010 Murray voitti Canada Masters -turnauksen Torontossa. Turnauksen välierässä hän voitti maailmanlistan ykkösen, Rafael Nadalin ja finaalissa Roger Federerin.[16] Yhdysvaltain avointen kolmannella kierroksella hän hävisi Stanislas Wawrinkalle. Lokakuussa pelatussa Shanghai Masters -turnauksessa Murray voitti finaalissa Federerin.

Vuoden 2011 Australian avoimissa Murray pääsi finaaliin, mutta hävisi tällä kertaa Novak Đokovićille. Ranskan avoimissa Murray hävisi välierissä Rafael Nadalille suoraan kolmessa erässä. Kesäkuussa Murray voitti Queen's Clubin tennisturnauksen toistamiseen.

Olympiakultaa ja ensimmäinen Grand Slam -turnausvoitto (2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2012 Murray voitti Brisbanen turnauksen päihitettyään loppuottelussa Aleksandr Dolgopolovin.[17] Australian avoimissa Murray hävisi välierissä maailmanlistan ykköselle, Novak Đokovićille neljä tuntia ja 50 minuuttia kestäneessä ottelussa luvuin 3–6, 6–3, 7–6(4), 1–6, 5–7.[18] Dubain turnauksen loppuottelussa Murray hävisi Roger Federerille voitettuaan välierissä Đokovićin. Maaliskuussa pelatussa Miamin turnauksessa Murray pääsi jälleen loppuotteluun, mutta hävisi Đokovićille. Huhtikuussa Murray hävisi kahdessa pelaamassaan turnauksessa puolivälierissä, ensin Tomáš Berdychille ja sitten Milos Raonicille.[14] Ranskan avoimissa Murray hävisi puolivälierissä David Ferrerille.[19] Wimbledonissa Murray pääsi loppuotteluun Federeriä vastaan. Murray voitti ensimmäisen erän 6–4, mutta hävisi ottelun lopulta neljässä erässä luvuin 6–4, 5-7, 3-6, 4-6.[20] Heinä-elokuussa kisatuissa Lontoon olympialaisissa Murray saavutti uransa suurimman voiton voitettuaan kaksinpelissä olympiakultaa. Loppuottelussa hän päihitti Roger Federerin suoraan kolmessa erässä murskaluvuin 6–2, 6–1, 6–4.[21] Murray pääsi loppuotteluun myös sekanelinpelissä, jossa hän pelasi yhdessä Laura Robsonin kanssa. He hävisivät sen kuitenkin valkovenäläisille, Maks Mirnylle ja Viktoryja Azarenkalle kolmanteen erään venyneessä ottelussa.[22] Yhdysvaltain avoimissa Murray saavutti ensimmäisen Grand Slam -turnausvoittonsa voitettuaan lähes viisi tuntia kestäneessä, kaikkien aikojen pisimmässä Yhdysvaltain avointen loppuottelussa puolustavan mestarin Novak Đokovićin. Ottelu päättyi Murrayn voittolukemiin 7–6(10), 7–5, 2–6, 3–6, 6–2. Murraysta tuli ensimmäinen brittiläinen miestennispelaaja vuoden 1936 jälkeen, joka on voittanut Grand Slam -turnauksen.[23][24]

Wimbledonin mestaruus (2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murray avasi kauden 2013 voittamalla Brisbanen turnauksen. Loppuottelussa hän voitti ensimmäistä ATP-finaaliaan pelanneen Grigor Dimitrovin luvuin 7–6(0), 6–4.[25] Australian avoimissa Murray eteni loppuotteluun, jossa hävisi Novak Đokovićille.[26] Maaliskuussa hän voitti Miamin Masters-turnauksen ja kesäkuussa Queen's Clubin turnauksen.[14] Murray saavutti vihdoin Wimbledonin mestaruuden, kun hän voitti loppuottelussa Novak Đokovićin suoraan kolmessa erässä. Viimeksi brittiläismies oli voittanut turnauksen vuonna 1936, jolloin Fred Perry oli mestari.[27]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murraylla oli viiden vuoden ajan suhde Kim Searsin kanssa, joka päättyi hetkeksi vuonna 2009. He kuitenkin palasivat yhteen 2010.[28][29][30]

Turnausvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksinpeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot turnausluokittain
Grand Slam -turnaukset (2)
ATP World Tour Finals (0)
ATP World Tour Masters 1000 (9)
Olympialaiset (1)
ATP World Tour 500 (3)
ATP World Tour 250 (13)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (22)
Massa (0)
Ruoho (5)
Matto (1)
s = sisäkenttä
# Pvm Turnaus Kenttä Loppuotteluvastustaja Tulos
1. 19. helmikuuta 2006 Yhdysvaltain lippu SAP Open, San José Kova (s) Australian lippu Lleyton Hewitt 2–6, 6–1, 7–63
2. 18. helmikuuta 2007 Yhdysvaltain lippu SAP Open, San José Kova (s) Kroatian lippu Ivo Karlović 6–73, 6–4, 7–62
3. 22. lokakuuta 2007 Venäjän lippu St. Petersburg Open, Pietari Matto (s) Espanjan lippu Fernando Verdasco 6–2, 6–3
4. 5. tammikuuta 2008 Qatarin lippu Qatar ExxonMobil Open, Doha Kova Sveitsin lippu Stanislas Wawrinka 6–4, 4–6, 6–2
5. 17. helmikuuta 2008 Ranskan lippu Open 13, Marseille Kova (s) Kroatian lippu Mario Ančić 6–3, 6–4
6. 3. elokuuta 2008 Yhdysvaltain lippu Cincinnati Masters, Cincinnati Kova Serbian lippu Novak Đoković 7–64, 7–65
7. 19. lokakuuta 2008 Espanjan lippu Madrid Masters, Madrid Kova (s) Ranskan lippu Gilles Simon 6–4, 7–66
8. 26. lokakuuta 2008 Venäjän lippu St. Petersburg Open, Pietari Matto (s) Kazakstanin lippu Andrei Golubev 6–1, 6–1
9. 10. tammikuuta 2009 Qatarin lippu Qatar ExxonMobil Open, Doha Kova Yhdysvaltain lippu Andy Roddick 6–4, 6–2
10. 15. helmikuuta 2009 Alankomaiden lippu ABN AMRO World Tennis Tournament, Rotterdam Kova Espanjan lippu Rafael Nadal 6–3, 4–6, 6–0
11. 5. huhtikuuta 2009 Yhdysvaltain lippu Miami Masters, Miami Kova Serbian lippu Novak Đoković 6–2, 7–5
12. 14. kesäkuuta 2009 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Queen's, Lontoo Ruoho Yhdysvaltain lippu James Blake 7–5, 6–4
13. 16. elokuuta 2009 Kanadan lippu Rogers Cup, Montreal Kova Argentiinan lippu Juan Martín del Potro 6–7, 7–6, 6–1
14. 8. lokakuuta 2009 Espanjan lippu Open de Tenis Comunidad Valenciana, Valencia Kova (s) Venäjän lippu Mihail Južnyi 6–3, 6–2
15. 15. elokuuta 2010 Kanadan lippu Rogers Cup, Toronto Kova Sveitsin lippu Roger Federer 7–5, 7–5
16. 17. lokakuuta 2010 Kiinan lippu Shanghai Masters, Shanghai Kova Sveitsin lippu Roger Federer 6–3, 6–2
17. 13. kesäkuuta 2011 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu AEGON Championships, Lontoo Ruoho Ranskan lippu Jo-Wilfried Tsonga 3–6, 7–62, 6–4
18. 21. elokuuta 2011 Yhdysvaltain lippu Western & Southern Open, Cincinnati Kova Serbian lippu Novak Đoković 6–4, 3–0, luov.
19. 2. lokakuuta 2011 Thaimaan lippu Thailand Open, Bangkok Kova Yhdysvaltain lippu Donald Young 6–2, 6–0
20. 9. lokakuuta 2011 Japanin lippu Japan Open Tennis Championships, Tokio Kova Espanjan lippu Rafael Nadal 3–6, 6–2, 6–0
21. 16. lokakuuta 2011 Kiinan lippu Shanghai Masters, Shanghai Kova Espanjan lippu David Ferrer 7–5, 6–4
22. 8. tammikuuta 2012 Australian lippu Brisbane International, Brisbane Kova Ukrainan lippu Aleksandr Dolgopolov 6–1, 6–3
23. 5. elokuuta 2012 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Olympialaiset, Lontoo Ruoho Sveitsin lippu Roger Federer 6–2, 6–1, 6–4
24. 10. syyskuuta 2012 Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltain avoimet, New York Kova Serbian lippu Novak Đoković 7–6(10), 7–5, 2–6, 3–6, 6–2
25. 6. tammikuuta 2013 Australian lippu Brisbane International, Brisbane Kova Bulgarian lippu Grigor Dimitrov 7–6(0), 6–4
26. 31. maaliskuuta 2013 Yhdysvaltain lippu Sony Open Tennis, Miami Kova Espanjan lippu David Ferrer 2–6, 6–4, 7–6(1)
27. 16. kesäkuuta 2013 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Queen's Clubin tennisturnaus, Lontoo Ruoho Kroatian lippu Marin Čilić 5–7, 7–5, 6–3
28. 7. heinäkuuta 2013 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Wimbledonin tennisturnaus, Lontoo Ruoho Serbian lippu Novak Đoković 6–4, 7–5, 6–4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Andy Murray NBCOlympics.com. 2012. NBCUniversal. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  2. a b Lund, Sakari: Murraylle uran suurin voitto - Federerille ei vieläkään kaksinpelin olympiakultaa Yle.fi. 5.8.2012. Yle. Viitattu 6.8.2012.
  3. a b c Andy Murray – Profile atpworldtour.com. ATP Tour, Inc. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  4. Andy Murray scottishroots.com. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  5. Tennis star's father reveals: What really upset Andy? The day that Judy walked out on us dailymail.co.uk. Daily Mail. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  6. Hodgson, Martin: Murray describes fight to cope with trauma of Dunblane school killings Guardian.co.uk. 5.6.2008. Guardian News and Media Limited. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  7. Boy on the brink guardian.co.uk. Guardian News and Media Limited. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  8. Andy Murray close to realising Scottish dream bbc.co.uk. BBC. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  9. a b Murray rewarded for hard work bbc.co.uk. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  10. Andy Murray itftennis.com. International Tennis Federation. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  11. GB pair take stunning doubles win bbc.co.uk. Viitattu 11.9.2012. (englanniksi)
  12. Murray tastes defeat on ATP debut bbc.co.uk. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  13. Wimbledon wild card for Murray dailymail.co.uk. Viitattu 14.9.2012. (englanniksi)
  14. a b c Andy Murray – Playing Activity atpworldtour.com. ATP Tour, Inc. Viitattu 6.8.2012. (englanniksi)
  15. Murray päätti brittien 71 vuoden odotuksen 14.6.2009. YLE. Viitattu 16.6.2009.
  16. Murrayn vire pitää - Federer kaatui finaalissa YLE. Viitattu 16.8.2010.
  17. Loukkaantuminen teki Brisbanen finaalista torson Yle Urheilu. Viitattu 8.1.2012.
  18. Djokovic vahvempi hirmuisessa taistelussa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  19. Ferrer pysäytti Murrayn ja haastaa Nadalin Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  20. Maaginen Federer häikäisi Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  21. Murraylle uran suurin voitto - Federerille ei vieläkään kaksinpelin olympiakultaa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  22. Andy Murray ei saanut toista kultaa Yle Urheilu. Viitattu 6.8.2012.
  23. Murray US Openin mestariksi uskomattoman taistelun jälkeen Yle Urheilu. Viitattu 11.9.2012.
  24. Murray's Moment At Last! atpworldtour.com. 10.9.2012. ATP Tour, Inc. Viitattu 11.9.2012. (englanniksi)
  25. Murrayn kausi käyntiin voitolla Brisbanessa Yle Urheilu. Viitattu 6.1.2013.
  26. Australian Open 2013: Novak Djokovic beats Andy Murray to win hat-trick of titles in Melbourne telegraph.co.uk. Viitattu 7.7.2013.
  27. Andy Murray iski tennishistoriaa Wimbledonissa Yle Urheilu. Viitattu 7.7.2013.
  28. Andy Murray, the great romantic telegraph.co.uk. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  29. No love match: Andy Murray splits with girlfriend who followed him on tennis tours around the world dailymail.co.uk. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
  30. Off-form Andy Murray still ranks number one with girlfriend Kim Sears as they shop for groceries dailymail.co.uk. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]